Vuo­den var­rel­ta

Ii­na Ti­mo­sel­la (33) oli unel­ma. Hän ha­lu­si löy­tää oman ta­lon ja saa­da he­vo­sen­sa sen pi­haan.

Talo löy­tyi vii­si vuot­ta sit­ten Mus­ta­jär­vel­tä. Ruo­ve­del­lä Ti­mo­nen pe­rus­ti myös kak­si vuot­ta sit­ten oman yri­tyk­sen­sä, Sa­tu­maan Nah­ka­tuot­teen. Per­jan­tai­na 7.11. Ti­mo­nen pal­kit­tiin Ruo­ve­den Vuo­den nuo­re­na yrit­tä­jä­nä. Tun­nus­tuk­sen myön­si Ruo­ve­den Yrit­tä­jät ry.

Ti­mo­nen on en­sim­mäi­sel­tä am­ma­til­taan ar­te­saa­ni, toi­sel­ta le­vy­sep­pä­hit­saa­ja. Kol­mas tut­kin­to on kah­den vuo­den ta­kaa he­vo­sa­lal­ta eli he­vo­sen­hoi­ta­ja, eri­koi­sa­la­na val­jas­pa­ja. Sen jäl­keen opin­tie vei val­jas­tai­tu­ri­kou­lu­tuk­seen. Jou­lu­kuus­sa hän val­mis­tuu val­jas­se­päk­si.

– Val­jas­sep­pä on sama asia kuin sa­tu­la­sep­pä. Teen muu­tok­sia sa­tu­loil­le, so­vi­tan sa­tu­loi­ta, vaih­dan vil­lat, muok­kaan ja kor­jaan, Ii­na Ti­mo­nen ker­too.

Vii­meis­ten opin­to­jen jäl­keen Ti­mo­sel­la on niin pal­jon op­pia ja ko­ke­mus­ta, et­tä hän pys­tyy te­ke­mään ja kor­jaa­maan mel­kein­pä mit­kä vain he­vos­va­rus­teet työ­he­vos­val­jais­ta ai­na län­kien so­vi­tuk­seen as­ti.

Oman yri­tyk­sen Ti­mo­nen ker­too syn­ty­neen vä­hän kuin yl­lät­tä­en.

– Tääl­lä ei ol­lut pal­ve­lui­ta loi­mien pe­sul­le ja va­rus­tei­den kor­jauk­sel­le. Kun pys­tyn vaih­ta­maan myös ve­to­ket­jut saap­pai­siin ja mui­hin, niin ajat­te­lin, et­tä lai­te­taan se yri­tys pys­tyyn. Ja sil­lä tiel­lä edel­leen olen.

Pys­tyn tosi mo­ni­puo­li­ses­ti te­ke­mään eri­lai­sia tuot­tei­ta.

Sa­tu­maan Nah­ka­tuo­te on mo­nel­le tut­tu useis­ta pai­kal­li­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta.

Nuo­ren yrit­tä­jän tuo­te­va­li­koi­ma on laa­ja.

– Kun mi­nul­la on se om­pe­li­jan taus­ta, niin pys­tyn tosi mo­ni­puo­li­ses­ti te­ke­mään eri­lai­sia tuot­tei­ta. Pää­o­sas­sa ovat kui­ten­kin he­vos­va­rus­teet.

Te­kee Ti­mo­nen va­rus­tei­ta myös koi­ril­le ja kis­soil­le. Li­säk­si hä­nen kä­sis­sään syn­ty­vät vyöt, lau­kut, kor­va­ko­rut, kau­la­ko­rut, ran­ne­ko­rut, sor­muk­set, lom­pa­kot. Ja vii­mei­sim­pä­nä jo mai­ni­tut sa­tu­loi­den muok­kauk­set.

Tuot­tei­den pää­ma­te­ri­aa­li on nah­ka. Kos­ka Ti­mo­sel­la on myös tie­to­tai­toa me­tal­li­a­lal­ta, osaa hän kiin­nit­tää sii­hen­kin huo­mi­o­ta.

– Minä pa­nos­tan sii­hen, et­tä ma­te­ri­aa­lit, myös me­tal­li­o­sat, ovat kes­tä­viä. Käy­tän tosi laa­du­kas­ta nah­kaa ja sen ta­kia myös hin­nat on vä­hän kor­ke­am­mat.

Ti­mo­nen ha­lu­aa, et­tä jo­kai­nen sai­si hä­nen kä­sis­tään oman­nä­köi­sen­sä tuot­teen. Eri­tyi­ses­ti na­han ku­vi­oi­mi­nen on hä­nen omin­ta osaa­mis­taan.

Juu­ri nyt Ti­mo­sel­la on kä­det täyn­nä töi­tä tu­le­vien mes­su­jen ja opin­to­jen vuok­si. Sa­tu­maan Nah­ka­tuo­te on mu­ka­na Tam­pe­reen Kä­den­tai­to­mes­suil­la 14.–16. mar­ras­kuu­ta sekä Vin­han ja Vi­su­ve­den jou­lu­ta­pah­tu­mis­sa.

En voi­si ol­la kii­tol­li­sem­pi. Sa­nat­to­mak­si ve­tää.

Va­lin­ta Ruo­ve­den Vuo­den nuo­rek­si yrit­tä­jäk­si on Ii­na Ti­mo­sel­le iso asia.

– Se mer­kit­see ihan ää­ret­tö­män pal­jon. Mel­kein her­kis­tyn nyt­kin. Kun se pu­he­lu tuli, olin ai­van äl­li­käl­lä lyö­ty. Et­tä mitä ih­met­tä, et­tä voi­ko tämä ol­la mah­dol­lis­ta. Olen kui­ten­kin ul­ko­puol­ta tän­ne muut­ta­nut, en ole tun­te­nut ke­tään ja nyt minä saan täm­möi­sen tit­te­lin. On­han tämä ihan ää­ret­tö­män hie­no jut­tu. En voi­si ol­la kii­tol­li­sem­pi. Sa­nat­to­mak­si ve­tää.

Ii­na Ti­mo­nen ke­hot­taa kaik­kia käyt­tä­mään pai­kal­lis­ten pie­ny­rit­tä­jien pal­ve­lui­ta. Se voi ol­la jopa eli­neh­to pie­nen paik­ka­kun­nan hen­gis­sä py­sy­mi­sel­le.

– Se on täs­sä ajas­sa ihan ää­ret­tö­män tär­ke­ä­tä. Tu­e­taan pie­ny­rit­tä­jiä, kä­si­työ­läi­siä ja yrit­tä­jiä tääl­lä!

Iina Timonen on ollut hevostyttö koko ikänsä. Viime vuodet hän on työskennellyt kaltoin kohdeltujen hevosten kanssa, joihin Mammakin lukeutuu. Nykyään poni on niin lempeä, että seuraa omistajaansa irrallaan pihalla.

Anu Kuivasmäki

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäis­ne ker­ran 8.11.2025.