Rahaa voi aina tehdä myö­hem­min­kin

R.E.M. Its the End of the World as We Know it (and I feel fine) pyö­räh­ti en­si ker­ran soit­toon 1987. Nyt yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min aloi­tan päi­vä­ni kuun­te­le­mal­la tätä kap­pa­let­ta. Tar­vit­sen sen vir­taa it­see­ni.

Uusi sau­nan­kiuas

Oli­pa hy­vät löy­lyt, huo­kaan, kun pa­laan sau­nas­ta pyy­he hius­ten ym­pä­ril­lä. Oli au­tu­as­ta is­tua lau­teil­la tu­ja­kan löy­lyn läm­mös­sä ja unoh­taa maa­il­ma – ja ko­ro­na­vi­rus! Eh­kä se ei to­si­aan­kaan pidä läm­mös­tä – tä­män tie­don paik­kan­sa­pi­tä­vyyt­tä kyl­lä epäi­len, sil­loin­han Suo­mes­sa oli­si jo­kai­sel­la jo vas­ta­lää­ke val­mii­na.

Erilainen joulu

Kir­joit­te­len vii­meis­tä blo­gi­a­ni Ruo­ve­si-leh­teen - ai­na­kin täl­lä erää. Kin­kun tuok­su lei­jai­lee tu­vas­sa­ni. Elä­mä­ni en­sim­mäis­tä ker­taa pais­tan it­se kin­kun. Tä­hän saak­ka kump­pa­ni­ni on tai­ta­vas­ti hoi­ta­nut tä­män olen­nai­sen jou­lut­ra­di­ti­on.