Kesä ja helle, mutta elossa olen!

Oi­ke­as­taan mi­nun pi­täi­si poi­mia mul­pe­rei­ta, en­sim­mäi­set niis­tä ovat kyp­siä ja tuu­li pu­dot­te­lee nii­tä jo maa­han mul­pe­ri­puun al­le. Mut­ta mi­ten voi teh­dä ul­ko­na pie­nin­tä­kään lii­ket­tä vaa­ti­vaa työ­tä, kun läm­pö­mit­ta­ri jo aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10 näyt­ti 30°C, il­ta­päi­väl­lä luku on var­maan 37°C, ai­na­kin ei­len oli!

Kuvan­kau­nis paik­ka­kunta
täräh­tä­neissä valo­ku­vissa

Jot­kut saat­ta­vat muis­taa ajan, kun va­lo­ku­vaa­mi­nen oli mo­ni­mut­kais­ta. En tar­koi­ta ai­kaa 1700- lu­vun lo­pul­la, kun ca­me­ra obs­cu­ran avul­la ku­via teh­tiin ho­pe­a­nit­raat­ti­liu­ok­ses­sa kos­tu­te­tul­le pa­pe­ril­le.

Vaa­li­aa­mun ajatuksia kissan kanssa

Vaa­li­päi­vän aa­mu. Il­man sil­mä­la­se­ja­kin ero­tan et­tä tai­vaal­la möt­köt­tää ta­na­kat, har­maat pil­vi­mas­sat. Avoi­mes­ta ik­ku­nas­ta on koko yön kuu­lu­nut ve­si­sa­teen vuo­las­ta ro­pi­naa.

Kokous-Anssi

Erää­nä päi­vä­nä täs­sä ke­vääl­lä toi­mis­to­huo­nee­ni ovel­la oli jäl­leen lap­pu ”Ko­kous käyn­nis­sä, hil­jai­suus kii­tos!”. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na vel­je­ni an­toi­kin mi­nul­le lem­pi­ni­men Ko­kous-Ans­si. Täy­tyy it­se­kin myön­tää, et­tä ei tuo vält­tä­mät­tä ihan vää­rä lem­pi­ni­mi ole. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Kui­vas­mä­en Anu ky­se­li seu­raa­van blo­gi­kir­joi­tuk­sen pe­rään ja sil­loin lu­pa­sin, et­tä kir­joit­te­len kun­han ke­vään ko­kous­ruuh­ka on ohi. Ja kun­han kek­sin ai­heen. Sa­mal­la het­kel­lä sen kek­sin­kin; ko­kouk­set ja luot­ta­mus­toi­met.

Puu

Suo­mes­sa on noin 30 luon­tais­ta puu­la­jia. Suu­rin osa eri­merk­ki­siä leh­ti­pui­ta. Luon­tai­sia ha­vu­puu­la­je­ja on nel­jä. Kan­sal­lis­puum­me on rau­dus­koi­vu. Ylei­sin puu­la­jim­me on män­ty. Li­säk­si eri­näi­nen mää­rä tuon­ti­puu­la­je­ja lä­hin­nä ko­ris­te­pui­na puis­tois­sa, pi­hois­sa ja siel­lä tääl­lä sa­tun­nai­ses­ti met­sis­sä. Kai­kil­la puu­la­jeil­la on luon­nol­le jo­kin mer­ki­tys ja teh­tä­vä. Leh­ti­puut ovat puh­dis­ta­jia ja lan­noit­ta­jia, toi­sil­la vir­vo­taan tuo­reiks ter­veiks. Eläi­met eväs­tä­vät joi­ta­kin ja pör­ri­äi­set kaik­kia. Huus­hol­lim­me läm­pi­ä­vät kla­peil­la kai­ken merk­ki­sil­lä. Puus­ta on mo­nek­si. Tuo­te­per­he on val­ta­va.

Met­sä­ne­lä­mää ja lil­lu­kan­var­sia

Var­pu­ker­ros, var­pu­ker­ros ja var­pu­ker­ros. Vä­reis­sä on ter­veyt­tä, kau­neut­ta ja vah­vaa elä­mää. Luon­nos­sa, lau­ta­sel­la, sa­teen­kaa­res­sa tai mis­sä vaan.

Erilainen joulu

Kir­joit­te­len vii­meis­tä blo­gi­a­ni Ruo­ve­si-leh­teen - ai­na­kin täl­lä erää. Kin­kun tuok­su lei­jai­lee tu­vas­sa­ni. Elä­mä­ni en­sim­mäis­tä ker­taa pais­tan it­se kin­kun. Tä­hän saak­ka kump­pa­ni­ni on tai­ta­vas­ti hoi­ta­nut tä­män olen­nai­sen jou­lut­ra­di­ti­on.