Mer­kil­listä aikaa…

Kaik­kien niit­ten vuo­sien ajan, jot­ka olen Wie­nis­sä asu­nut, olen ai­na tul­lut ke­säl­lä Suo­meen, mat­ka kuu­luu yk­sin­ker­tai­ses­ti vuo­si­oh­jel­maa­ni, tar­vit­sen tal­ven ai­ka­na tie­toa sii­tä, et­tä voin ke­säl­lä is­tus­kel­la mö­kin ve­ran­nal­la ja tui­jot­taa jär­veä, seu­ra­ta jout­sen­ten li­pu­mis­ta sen pin­nal­la, kii­ka­roi­da kuik­ka­pa­ris­kun­taa ja pu­lah­taa sau­nan jäl­keen puh­taa­seen, peh­me­ään ve­teen. Tänä vuon­na en tie­dä vie­lä­kään, voin­ko tul­la Suo­meen tai pa­rem­min­kin, on­ko se vii­sas­ta. Mer­kil­lis­tä ai­kaa!

Muu­tok­sista

Kyl­lä, se olin minä, joka ajoi vää­rään suun­taan S-mar­ke­tin park­ki­pai­kal­la. Kä­sit­tä­mät­tö­män no­loa. Oi­kein oli ylei­söä. Sai­vat ih­mi­set ih­me­tel­lä, et­tä on­pa törp­pö täti tuos­sa Ma­ri­me­kon kauh­ta­nas­saan, kun ei osaa lii­ken­ne­merk­ke­jä lu­kea.

Ilmais­mat­kai­lua

”Pää­set­kö sinä il­mai­sek­si näil­le mat­koil­le?” ”Pal­jon­ko si­nun pi­tää mak­saa mat­kas­ta­si?”

Erilainen joulu

Kir­joit­te­len vii­meis­tä blo­gi­a­ni Ruo­ve­si-leh­teen - ai­na­kin täl­lä erää. Kin­kun tuok­su lei­jai­lee tu­vas­sa­ni. Elä­mä­ni en­sim­mäis­tä ker­taa pais­tan it­se kin­kun. Tä­hän saak­ka kump­pa­ni­ni on tai­ta­vas­ti hoi­ta­nut tä­män olen­nai­sen jou­lut­ra­di­ti­on.