On ilmoja pidellyt

Me asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä työs­ken­te­le­vät tie­däm­me jo aa­mul­la ai­na­kin yh­den pu­hee­nai­heen, jos­ta tu­lem­me päi­vän ai­ka­na asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­te­le­maan; sään. Se on help­po ja tur­val­li­nen ai­he aloit­taa kes­kus­te­lu ke­nen ta­han­sa kans­sa tie­tä­mät­tä kans­sa­kes­kus­te­li­jan po­liit­tis­ta tai mi­tään muu­ta­kaan mie­li­pi­det­tä. Sääs­tä har­voin saa­daan niin ko­vaa kiis­taa ai­kai­sek­si, et­tä ku­kaan ko­vin pa­has­ti miel­tään pa­hoit­tai­si.

Sii­vo­a­mi­sesta ja pär­jää­mi­sestä

Meil­lä ko­to­na tä­hän kes­kus­te­luun on tul­lut se lisä, et­tä rai­vaa­mi­nen on teh­tä­vä, kos­ka sii­voo­ja tu­lee. Me ko­ti­vä­ki hoi­dam­me rai­vaa­mi­sen ja sii­voo­ja imu­roi ja pe­see sekä rai­vaa­mi­ses­ta huo­li­mat­ta poi­mii kär­si­väl­li­ses­ti kä­sit­tä­mät­tö­män mää­rän pa­rit­to­mia suk­kia, le­go­ja ja muu­ta sä­lää lat­ti­oil­ta.

Testatkaa, testatkaa,…

Pu­he­li­me­ni ki­lah­ti aa­mu­päi­väl­lä, sain teks­ti­vies­tin, jon­ka lä­het­tä­jäk­si oli mer­kit­ty Wie­nin kau­pun­ki. Ava­sin sen: „PCR-tes­tin­ne tu­los on täs­sä lin­kis­sä“, luki pu­he­li­men ruu­dus­sa. Ava­sin lin­kin mut­kik­kaan koo­din avul­la ja luin tes­ti­tu­lok­sen: ne­ga­tii­vi­nen. Vaik­kei tu­los yl­lät­tä­nyt – häm­mäs­ty­nyt oli­sin ol­lut, jos ruu­dus­sa oli­si ol­lut sana po­si­tii­vi­nen – jon­kin­lai­sen pie­nen jän­ni­tyk­sen tun­sin sil­ti vies­tiä ava­tes­sa­ni.

Varokaa solmussa olevia imu­rin­let­kuja

Maa­il­mas­sa näyt­tää ole­van sel­lai­nen jär­jes­tys, et­tä eläm­me kes­kel­lä epä­jär­jes­tys­tä.

Käytännön met­sä­ta­lous­toi­mia

Käy­tän­nön met­sän­hoi­to toi­mil­la on pal­jon vai­ku­tuk­sia met­säym­pä­ris­töön sekä isom­paa­kin ko­ko­nai­suu­teen. Sen vuok­si met­sän­kä­sit­te­lys­sä on hyvä miet­tiä eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja, jot­ka pal­ve­le­vat mah­dol­li­sim­man hy­vin tätä ko­ko­nai­suut­ta. Luon­toa, sen mo­ni­muo­toi­suut­ta, maa­ta, ve­sis­töä ja il­maa. Muu­ta­mia aja­tuk­sia näis­tä.

Pötyä pöytään merel­li­sessä ravin­to­lassa

Ai­na on hyvä het­ki pe­rus­taa suo­sit­tu ra­vin­to­la. Sel­lai­nen, joka toi­si pöy­tään jo­tain uut­ta ja hais­te­li­si so­pi­vas­ti ajan kuu­mia tuu­lia.