Kari Ter­va­la jäi eläk­keel­le Poh­jois-Hä­meen Pu­he­li­men yri­tys­myyn­nin yh­teys­pääl­li­kön teh­tä­vis­tä per­jan­tai­na. Vii­mei­se­nä työ­päi­vä­nä hän hy­väs­te­li asi­ak­kai­ta ja työ­ka­ve­rei­ta Ruo­ve­den myy­mä­läs­sä. Ter­va­la on näh­nyt tie­to­tek­nii­kan ke­hi­tyk­sen Suo­mes­sa sen al­ku­met­reil­tä tä­hän päi­vään.

Elä­kei­kä tuli täy­teen jo puo­li­sen vuot­ta sit­ten, sil­lä Ter­va­la pon­nis­ti maa­il­maan Pou­run­pe­räl­tä kar­kaus­päi­vä­nä 1956.

– Kä­ti­lö kuu­lem­ma kosi. Äi­ti ker­toi. Ja minä olin kuu­lem­ma pääs­tä­nyt pa­han ää­nen, Ter­va­la nau­raa.

Kan­sa­kou­lun Kari Ter­va­la kävi Vi­su­ve­del­lä, op­pi­kou­lun ja lu­ki­on Vir­roil­la, mis­tä kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si vuon­na 1976. Opin­not jat­kui­vat Tam­pe­reen tek­ni­ses­sä kor­ke­a­kou­lus­sa. Dip­lo­mi­työn hän teki te­ol­li­suus­ta­lou­des­ta.

Jo opis­ke­lu­ai­koi­na Ter­va­la oli töis­sä ylö­jär­ve­läi­sel­lä Ylö­teh­taal­la. Siel­lä teh­tiin maa­ta­lous­ko­nei­ta. Lo­pul­ta työ vei men­nes­sään. En­sin Ter­va­la ko­ko­si tes­ti­ko­nei­ta, mut­ta mel­ko pian työt kään­tyi­vät tie­to­tek­nii­kan puo­lel­le.

– Ky­syt­tiin, et­tä ker­ki­ät­kö pik­kui­sen kat­toon noi­ta tie­to­ko­ne­jut­tu­ja. Kun ta­los­sa oli joku, joka teki jo­tain tie­to­tek­nii­kan kans­sa, kaik­ki kan­toi map­pin­sa mul­le. Sii­tä se läh­ti.

Ker­ki­ät­kö pik­kui­sen kat­toon noi­ta tie­to­ko­ne­jut­tu­ja.

Tie­to­ko­nei­siin in­nos­ti nii­den sel­vä­piir­tei­syys ja loo­gi­nen aja­tus­maa­il­ma. Alus­sa ko­neet oli­vat suu­ria ja al­keel­li­sia.

– Muis­tan kun ti­la­sin Ylöl­le en­sim­mäi­sen IMB:n xp:n, jos­sa oli en­sim­mäi­nen 20 me­ga­ta­vun kiin­to­le­vy. Se mak­soi 30 000 mark­kaa. Nyt jo pu­he­li­mis­sa on tu­hat­ker­tai­nen muis­ti. Ei sitä voi ku­vi­tel­la, kuin­ka isot erot ne on.

Työ opet­ti te­ki­jään­sä, ja li­sää op­pia ja kou­lu­tus­ta Ter­va­la haki ke­säy­li­o­pis­ton kurs­seil­ta.Ter­va­la oli Ve­nä­jän kaup­paa käy­neen ja voi­mak­kaas­ti laa­jen­tu­neen Ylö­teh­tai­den atk-suun­nit­te­li­ja­na ja -pääl­lik­kö­nä yri­tyk­sen kon­kurs­siin as­ti 1990.

Ter­va­la muut­ti Tam­pe­reel­ta ko­ti­ti­lal­le Vi­su­ve­teen. Tila oli siir­ty­nyt hä­nel­le jo vuon­na 1986. Lin­daun lei­rin­tä­a­lu­eel­la Sak­sas­sa Ter­va­la ta­pa­si Kris­tii­nan­sa 1985, ja nuo­ren pa­rin häi­tä tans­sit­tiin al­ku­tal­ves­ta 1991. Esi­koi­nen Tyt­ti syn­tyi sa­ma­na vuon­na ja ve­li­poi­ka Aku 1993.

Oma Ka­rin ATK-pal­ve­lu työl­lis­ti eri pro­jek­teis­sa. Syk­syl­lä 1991 hän aloit­ti Ru­ha­lan ko­ti­ta­lou­sop­pi­lai­tok­sen ma­te­ma­tii­kan opet­ta­ja­na. Sen ohel­la hän piti yri­tyk­sil­le tie­to­tek­nii­kan kurs­se­ja, myös pu­he­li­nyh­ti­ös­sä. Sitä kaut­ta ur­ke­ni uu­si ura. Hän aloit­ti työt pu­he­li­nyh­ti­ön pal­ve­luk­ses­sa vuo­den 1999 alus­ta. Tam­mi­kuun 2. päi­vä tuli 21 vuot­ta täy­teen.

Ter­va­lan työ pu­he­li­nyh­ti­ös­sä on ol­lut tie­to­lii­ken­ne- ja da­ta­myyn­tiä yrit­tä­jil­le. Vii­mei­set vuo­det ovat vie­räh­tä­neet pää­a­si­as­sa kui­tu­hank­kei­den pa­ris­sa.

Työ pu­he­li­nyh­ti­ös­sä on ol­lut nä­kö­a­la­paik­ka. Koko ajan on saa­nyt ol­la mu­ka­na ke­hi­tyk­sen kär­ki­jou­kois­sa.

Ruo­ve­den ja lä­hi­kun­tien kui­tu­hank­keet ovat ol­leet myös tien­näyt­tä­jiä koko Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa.

– 2021 ke­vääl­lä tämä Poh­jois-Pir­kan­maa on var­maan yk­si Suo­men kui­du­te­tuim­mis­ta maa­seu­tu­a­lu­eis­ta. Kui­tu on mah­dol­lis­ta saa­da lä­hes joka paik­kaan koh­tuu­hin­nal­la.

Mut­ta pel­käl­lä kui­dul­la ei tee mi­tään, el­lei sil­lä ole myös käyt­töä, Ter­va­la muis­tut­taa. Tä­nään jul­kis­tet­ta­vat kun­nan, Hon­ka­la­ko­ti ry:n hank­keet ovat Ter­va­lan mie­les­tä eri­no­mai­nen esi­merk­ki sii­tä, kuin­ka kui­tu­yh­teyk­sien avul­la saa­daan hy­viä pal­ve­lui­ta ja sitä kaut­ta li­sää elin­voi­maa ky­liin. Kui­tu­jen an­si­os­ta myös etä­työ on en­tis­tä hel­pom­paa, sa­moin tv:n kat­se­lu ja kaik­ki muut tie­to­ko­ne­vä­lit­tei­set pal­ve­lut.

2021 ke­vääl­lä tämä Poh­jois-Pir­kan­maa on var­maan yk­si Suo­men kui­du­te­tuim­mis­ta maa­seu­tu­a­lu­eis­ta. Kui­tu on mah­dol­lis­ta saa­da lä­hes joka paik­kaan koh­tuu­hin­nal­la.

Ter­va­la tun­nus­taa, et­tä eläk­keel­le jää­mi­ses­sä on mu­ka­na ri­paus hai­keut­ta­kin, sil­lä työ­yh­tei­sö on ol­lut mu­ka­va. Laa­ke­reil­laan hän ei aio le­päil­lä, sil­lä työn­te­ko omal­la ti­lal­la jat­kuu. Vil­jel­tä­vä­nä on edel­leen lä­hes sata heh­taa­ria pel­toa. Maa­ta­lous­töi­den li­säk­si hän ai­koo läh­teä Kris­tii­nan Ke­ra­miik­kaa pyö­rit­tä­vän puo­li­son kans­sa mes­suil­le ja mat­koil­le. Yh­dek­sän­kymp­pi­set van­hem­mat­kin saa­vat elä­ke­läi­ses­tä kul­je­tu­sa­pua kaup­pa­reis­suil­leen.

Hon­ka­la­ko­ti ry:n hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na hän jat­kaa vie­lä to­vin. Po­li­tii­kan hän on jo jät­tä­nyt. Kol­me kaut­ta ko­koo­muk­sen kun­nan­val­tuu­tet­tu­na ja yk­si kau­si si­vis­tys­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na riit­ti. Ter­va­lan mie­les­tä on hyvä, et­tä päät­tä­jät vaih­tu­vat riit­tä­vän usein, sil­lä aja­tus­maa­il­ma urau­tuu hel­pos­ti.

Har­ras­tuk­sis­ta tär­keim­piä ovat edel­leen met­säs­tys ja lei­jo­na­toi­min­ta.

Mil­lai­sil­la yh­teyk­sil­lä va­rus­tet­tu­na tie­to­tek­nii­kan kon­ka­ri jää eläk­keel­le?

– Ihan ta­val­li­nen pc, net­tiyh­teys, kui­tu ja tab­let­ti, mis­tä kat­se­len telk­ka­ria. Ja pu­he­lin tie­ten­kin, Ter­va­la lu­et­te­lee ar­se­naa­lia.

Tu­le­vai­suu­den tie­to­ko­ne on Ter­va­lan vi­si­ois­s­sa pie­ni pu­he­li­men tyyp­pi­nen lai­te, jos­sa on iso näyt­tö ja näp­päi­mis­tö. Vir­tu­aa­li­la­sit avar­ta­vat mah­dol­li­suuk­sia.

–  Pu­he­oh­jauk­seen en vie­lä luo­ta. Ih­mi­set pu­hu­vat niin eri ta­val­la, Ter­va­la sa­noo.