Su­ku­tut­ki­mus­ta har­ras­ta­van Ris­to Vii­ta­lan ei tar­vit­se läh­teä liik­keel­le puh­taal­ta pöy­däl­tä. Hän käy läpi se­tän­sä Mat­ti Vii­ta­lan ja Pek­ka Ku­ja­lan ai­kai­sem­min teh­ty­jä sel­vi­tyk­siä, joi­ta löy­tyy ai­na­kin puo­li ma­pil­lis­ta.

Met­sän­hoi­ta­jan työs­tä eläk­keel­le jää­neel­lä Ris­tol­la on nyt pa­rem­min ai­kaa pe­reh­tyä su­kun­sa vai­hei­siin. Juu­rien sel­vit­te­lys­sä on aut­ta­nut myös Heik­ki Juu­rak­ko, joka on Ris­ton isän Kau­ko Vii­ta­lan serk­ku.

Ryhmän takana oleva kirjahylly (vas.) sisältää paikallishistoriallisia teoksia.

Jyrki Liikka

Vii­ta­lan isä on syn­ty­nyt Ruo­ve­del­lä ja oli­si täyt­tä­nyt 26. maa­lis­kuu­ta 100 vuot­ta. Sen kun­ni­ak­si per­heen kuu­si si­sa­rus­ta päät­ti osal­lis­tua Ruo­ve­si-kier­rok­sel­le.

– En­nem­min­kin kat­so­taan isäm­me isän Kal­le Vii­ta­lan jäl­kiä. Kal­len isä Mat­ti kuo­li 1924, min­kä jäl­keen Kal­le al­koi asut­taa Vii­ta­lan torp­paa. Torp­pa­rin va­pau­tus­la­ki oli sää­det­ty 1918 si­säl­lis­so­dan jäl­keen.

Su­vun juu­ret joh­ta­vat Ruo­ve­den poh­joi­so­siin, Vi­su­ve­del­le ja Vir­tain ra­ja­mail­le. Su­kua on saa­tu sel­vil­le 1700-lu­vun lop­pu­puo­lel­le.

– Esi­van­hem­mat oli­vat pal­ve­lus­vä­keä, pii­ko­ja ja ren­ke­jä, torp­pa­rei­ta ja mä­ki­tu­pa­lai­sia, kir­joi­hin ei heis­tä ole pal­jon jää­nyt. Pal­ve­lus­vä­ki löy­si yleen­sä puo­li­son sa­mas­ta tai vie­rei­ses­tä ky­läs­tä.

Kal­len isä oli avi­o­ton lap­si. Se su­ku­haa­ra py­säh­tyy sii­hen. Kal­len iso­äi­din puo­lel­ta pääs­tään pal­jon pi­dem­mäl­le. Kal­len vai­mon Ida San­ta­lan suku oli myös ruo­ve­ti­siä.

Juu­rien sel­vit­tä­mi­nen on kiin­nos­ta­vaa, sii­hen liit­tyy jän­ni­tys­tä ja löy­tä­mi­sen iloa.

– Se on kuin sy­tyt­tä­vä ki­pi­nä, tuo­kin pol­ku täy­tyy saa­da sel­vil­le.

Kun iso­rok­ko saa­tiin ku­riin, lap­si­kuol­lei­suus vä­he­ni.

Vii­ta­lan mu­kaan Ruo­ve­si on asu­tet­tu var­sin myö­hään. Seu­dul­la on ol­lut pal­jon val­ti­on mai­ta ja pe­rus­tet­tu­ja ta­lo­ja ei saa­nut en­nen iso­ja­koa ja­kaa. Ta­lon sai yleen­sä van­hin veli, lo­puis­ta tuli pal­kol­li­sia tai torp­pa­rei­ta. Jot­kut sai­vat rai­vat­tua uu­dis­ta­lon.

– Kun iso­rok­ko saa­tiin ku­riin, lap­si­kuol­lei­suus vä­he­ni. Väki kak­sin­ker­tais­tui 50–60 vuo­den vä­lein. Piti siis saa­da li­sää vil­jel­tä­vää maa-alaa ja sitä saa­tiin torp­pia ja uu­dis­ta­lo­ja pe­rus­ta­mal­la.

Si­säl­lis­so­ta 1918 ki­ris­ti kan­san­kun­nan vä­le­jä.

– Isoi­sä­ni Kal­le oli liit­ty­nyt so­si­a­li­de­mok­raat­ti­siin nuo­riin ja ajau­tui Tam­pe­reen tais­te­lui­hin. Äi­ti­ni puo­len isoi­sä oli myös tais­te­luis­sa, mut­ta val­kois­ten puo­lel­la. Kun sota päät­tyi, toi­nen oli or­to­dok­si­kir­kon vai­heil­la, toi­nen Tam­me­lan kan­sa­kou­lul­la.

Tässä kuvassa vasemmalta Maija ja Jarmo Viitala (talon asukkaat), Heikki Juurakko, Erkki Viitala, Riitta Virolainen, Risto Viitala, Leena Ahonen, Heikki Viitala ja Urpo Viitala.

Riitta Juurakko

Kal­le jou­tui van­ki­lei­ril­le ja sai ko­van tuo­mi­on: 10 vuot­ta ku­ri­tus­huo­net­ta. Hä­net va­pau­tet­tiin Il­ma­jo­en van­ki­la­siir­to­las­ta 1919 hy­vän käy­tök­sen an­si­os­ta.

Ris­to löy­si Kal­len kuu­lus­te­lu- ja tuo­mi­o­pöy­tä­kir­jo­ja ol­les­saan 16-vuo­ti­as. Asi­as­ta ei pu­hut­tu per­hees­sä.

– Äi­ti­ni isä oli voit­ta­jien puo­lel­la, sik­si pu­hut­tiin lä­hin­nä voit­ta­jien ta­ri­naa. Pu­nai­sen isoi­sän vai­heis­ta ja ta­pah­tu­mis­ta ei ker­rot­tu.

– Elo­kuus­sa 1949 val­koi­sen so­tu­rin ty­tär Ai­no ja ruo­ve­ti­sen pu­ni­kin poi­ka Kau­ko sol­mi­vat avi­o­lii­ton. Hää­juh­lis­sa su­vut jou­tui­vat koh­taa­maan toi­sen­sa.

Oi­kai­su 2.4. klo 9.40: alim­mas­sa ku­vas­sa va­sem­mal­la ovat Mai­ja ja Jar­mo Juu­rak­ko, ei Vii­ta­la ku­ten ku­va­teks­ti väit­tää.