Eläk­keel­lä 

Kol­me­kym­men­täyk­si vuot­ta ja vii­si kuu­kaut­ta. Niin kau­an Pek­ka Mat­ti­la eh­ti toi­mia tak­siy­rit­tä­jä­nä Ruo­ve­del­lä en­nen elä­köi­ty­mis­tään. Ura ra­tin ta­ka­na al­koi kui­ten­kin jo 15 vuot­ta ai­kai­sem­min, kun Mat­ti­la saa­man­sa am­mat­ti­a­jo­lu­van myö­tä tuu­ra­si päi­vä­työn­sä ohel­la isään­sä eten­kin yö­a­jois­sa.

Nuo­ri mies oli­si mie­li­nyt vii­kon­lop­pui­sin mie­luum­min ikä­to­ve­rei­den kans­sa il­ta­rien­toi­hin, jo­ten hän päät­ti, et­tei iki­nä ai­na­kaan tak­sin­kul­jet­ta­jak­si ryh­dy, niin on kiin­ni pi­tä­vää työ­tä. Toi­sin kui­ten­kin kävi. Kun vuo­sia työl­lis­tä­nyt saha- ja pak­kaus­te­ol­li­suus vä­hi­tel­len paik­ka­kun­nal­la hii­pui, tak­siy­rit­tä­jyys tun­tui sel­ke­äl­tä pää­tök­sel­tä.

– En toi­sin te­ki­si, jos sai­sin alaa vaih­taa, Mat­ti­la sum­maa kat­so­es­saan taak­se­päin.

Kun toi­set juh­li­vat, tak­si­kus­ki on töis­sä.

Par­haak­si puo­lek­si tak­si­työs­sä Mat­ti­la ni­me­ää em­pi­mät­tä asi­ak­kaat.

Use­at va­kiin­tu­neet asi­a­kas­suh­teet jat­kui­vat vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten hal­ki. Mo­nis­ta asi­ak­kais­ta tuli per­heys­tä­viä, joi­den kans­sa on ja­et­tu niin ilon kuin su­run het­ket. Mat­ti­la on ol­lut saat­ta­mas­sa – kan­ta­mas­sa­kin – edes­men­nei­tä asi­ak­kai­taan hau­taan, peit­tä­nyt erään pit­kä­ai­kai­sen asi­ak­kaan hau­dan­kin.

Mo­nel­le ikäih­mi­sel­le tak­si on ol­lut pal­jon enem­män kuin kyy­ti jo­hon­kin: us­kot­tu, luo­tet­tu, ys­tä­vä, ko­ti­a­pu, hoi­va­pal­ve­lu. Asi­ak­kaal­le on teh­ty tak­si­kyy­din ohel­la lu­mi­töi­tä, kan­net­tu kai­vos­ta vesi, teh­ty tu­paan tu­let, hoi­det­tu tar­vit­ta­es­sa pank­ki­a­si­oi­ta – lai­tet­tu jos­kus jopa pa­pil­jo­tit pää­hän, tai kor­jat­tu lu­mi­au­ran kaa­ta­ma pos­ti­laa­tik­ko.

Mat­ti­la ker­too esi­merk­ke­jä to­te­a­vaan sä­vyyn; ne ovat ol­leet it­ses­tään sel­vä osa hy­vää asi­a­kas­pal­ve­lua.

Tak­si­työ on pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la täy­si­pai­nois­ta: ta­voi­tet­ta­vis­sa on ol­ta­va mi­hin kel­lo­nai­kaan ta­han­sa, oli sit­ten ar­ki tai pyhä. Vuo­sien var­rel­la epä­sään­nöl­li­seen uni­ryt­miin tot­tui.

– Piti nuk­kua kun voi.

Työ­tä oli teh­tä­vä pal­jon, jot­ta me­not sai ka­tet­tua ja vie­lä elan­non­kin tie­nat­tua, mut­ta työs­sä oli kui­ten­kin oma va­pau­ten­sa. Toi­saal­ta työ on täp­lit­tä­nyt niin jou­lut kuin ju­han­nuk­set­kin, ja esi­mer­kik­si Noi­ta­kä­rä­jät ja Noi­tien Yö ovat ai­na ol­leet työ­päi­viä.

– Sil­loin kun toi­set juh­li­vat, tak­si­kus­ki on töis­sä, Mat­ti­la ki­teyt­tää.

Kou­lu­lais­kyy­te­jä Mat­ti­la ei ole kos­kaan aja­nut, mut­ta Kela-kyy­dit ovat työl­lis­tä­neet. Tam­pe­reel­la tuli usein käy­tyä 3–4, jos­kus vii­si­kin ker­taa päi­väs­sä.

Mo­nis­ta asi­ak­kais­ta tuli per­heys­tä­viä.

Mie­leen­pai­nu­via asi­a­kas­koh­taa­mi­sia on ol­lut mo­nia, eh­kä mie­leen­pai­nu­vin 90-lu­vun jäl­ki­puo­lis­kol­ta, jol­loin Mat­ti­la kyy­dit­si äve­ri­ää­nä poh­jois­suo­ma­lai­se­na rek­ka­mie­he­nä esiin­ty­nyt­tä hen­ki­löä aa­mus­ta il­ta­myö­häl­le ym­pä­ri Pir­kan­maa­ta ja Kes­ki-Suo­mea iso­ja tuk­ki­au­to­kaup­po­ja te­ke­mäs­sä. Seu­raa­va­na päi­vä­nä il­me­ni, et­tä sup­liik­ki mies oli to­del­li­suu­des­sa ol­lut Kyl­mä­kos­ken van­ki­las­ta ka­ran­nut van­ki.

Au­to­ja Mat­ti­lal­la on ol­lut vuo­sien var­rel­la 13, ki­lo­met­re­jä mit­ta­riin ker­tyi kaik­ki­aan rei­lut 2,5 mil­joo­naa – ja sii­hen pääl­le isäl­le aje­tut ajot.

Elä­köi­ty­mi­sel­le tun­tui nyt ole­van oi­kea het­ki. Pää­tös­tä sii­vit­ti­vät tak­siu­u­dis­tus, ko­ro­na­pan­de­mia ja puo­li­son sai­ras­te­lu.

– On­han täs­sä jo ikää­kin, jo­ten ha­lu­si jo pääs­tä vä­hän hel­pom­mal­la.

Mat­ti­la on to­tu­tel­lut li­sään­ty­nee­seen va­paa-ai­kaan vuo­den­vaih­tees­ta saak­ka. Ai­kaa pilk­ki­har­ras­tuk­sel­le on nyt ol­lut enem­män, ja pi­ha­pii­riin on syn­ty­nyt lu­kui­sia lin­nun­pönt­tö­jä. Mu­ro­leen mök­ki, lap­suu­den mum­mo­la, on tär­keä paik­ka, jos­sa puu­has­tel­ta­vaa riit­tää ha­lon­hak­kuus­ta niit­to­hom­miin. Vä­lil­lä kut­su­vat mök­ki­jär­ven ka­la­ve­det. Jos ter­veyt­tä riit­tää, uu­si­a­kin har­ras­tuk­sia oli­si mie­li aloi­tel­la.

Tyys­tin Mat­ti­la ei ole malt­ta­nut tak­si­työ­tä­kään jät­tää. Tak­si­kort­ti on voi­mas­sa vuo­den 2024 lop­puun, jo­ten sii­hen saak­ka hän on lu­van­nut tar­vit­ta­es­sa au­tel­la si­sa­ren­poi­kaan­sa tä­män tuo­rees­sa tak­si­toi­min­nas­sa.

– Al­ku­vuo­des­ta tuu­mai­lin, et­tä jo­tain täs­tä ar­jes­ta puut­tuu, mut­ta kun pää­si­äi­se­nä pää­sin taas au­ton rat­tiin, huo­ma­sin, et­tä no tä­mä­hän se oli, Pek­ka Mat­ti­la nau­rah­taa.