Näin to­te­si ruo­ve­si­läi­nen ru­noi­li­ja ja muu­sik­ko Jus­si Mä­ki­pe­re esit­tä­es­sään te­ok­si­aan Veh­ka­nie­men Loma- ja juh­la­ti­lal­la lau­an­tai­na. Mä­ki­pe­reel­tä on il­mes­ty­nyt kak­si ru­no­kir­jaa vuo­si­na 2019 ja 2024, mut­ta ru­no­ja hän on kir­joi­tel­lut jo noin 10 vuo­den ajan. 

– Tämä lau­an­tai­na esi­tet­ty teos oli kan­ta­e­si­tys, jota tu­len vie­mään muil­le­kin la­voil­le. Lau­lu­jen teks­tit oli pit­kään val­mii­na ja nii­hin oli muu­ta­ma soin­tu mie­tit­ty­nä, mut­ta per­jan­tai­na tree­na­sin ne en­sim­mäi­sen ker­ran läpi. Lii­an suun­ni­tel­tu esiin­ty­mi­nen ei ole mi­nun jut­tu, Mä­ki­pe­re va­lot­taa. 

Mäkipere treenasi kappaleet keikkaa edeltävänä päivänä. -Silloin on mahdollisuus katsoa minkä tyylistä tulee.

Anne Kojola

Ru­no­ja ja lau­lua yh­dis­tä­vä esi­tys oli myös stand up-keik­ka, jos­sa oli mah­dol­li­suus huo­mi­oi­da ylei­sö. 

– Tie­sin et­tä ylei­sös­sä on opet­ta­jia, jo­ten va­lit­sin muu­ta­man ru­non hei­tä aja­tel­len. Sa­moin ikään­ty­mi­nen on kaik­kia kos­ket­ta­va tee­ma, sii­hen oli help­po tart­tua, Mä­ki­pe­re jat­kaa. 

Keik­ka­paik­ka on tär­keä osa esi­tys­tä, baa­reis­sa ei Mä­ki­pe­ren te­os­ta tul­la nä­ke­mään. 

– En näe jär­keä pe­riä pää­sy­mak­sua ylei­söl­tä, ha­lu­an et­tä kai­kil­le on va­paa pää­sy. Kult­tuu­riys­tä­väl­li­syys on myös tär­ke­ää. Tämä Veh­ka­nie­men Loma- ja juh­la­ti­la oli juu­ri so­pi­va. 

Vehkaniemen Loma- ja juhlatila oli Mäkiperelle mieluinen keikkapaikka. -Tämä on kulttuuriystävällinen paikka, hän kehui.

Anne Kojola

Mä­ki­pe­reen ru­no­jen ta­va­ra­merk­ki on lop­pu­ka­neet­ti, joka te­kee sii­tä haus­kan. Ai­heet hän am­men­taa omas­ta elä­mäs­tään. Myös mur­tei­den ja kult­tuu­rien ero­a­vai­suuk­sis­ta joh­tu­vat ta­vat ovat osoit­tau­tu­neet Mä­ki­pe­ren mie­les­tä kiin­nos­ta­vik­si. 

– Jos po­ri­lai­nen ky­syy pir­kan­maa­lai­sel­ta yk­sin­ker­tai­sen ky­sy­myk­sen; mis­tä os­tit tuon au­rin­ko­var­jon, niin vas­taus saat­taa ol­la mo­ni­mut­kai­nen sel­vi­tys ta­pah­tu­mis­ta ja kään­teis­tä en­nen os­to­ta­pah­tu­maa. Po­ri­lai­set ovat suo­rem­pia ja ly­hyt­sa­nai­sem­pia pu­heis­saan, Mä­ki­pe­re on huo­man­nut. 

Uu­si ru­no­kir­ja on jo suun­nit­teil­la, mut­ta sitä en­nen on soo­lo­le­vyn ai­ka. Sen teko al­kaa Ilk­ka Liet­ty­än kans­sa nyt syk­syl­lä. 

– Va­ka­vien ru­no­jen ai­ka tu­lee eh­kä jos­kus, mut­ta tois­tai­sek­si men­nään täl­lä huu­mo­ri­lin­jal­la. En vie­lä tie­dä seu­raa­van ru­no­kir­jan ai­het­ta, se kyp­syy hil­jal­leen.  

-Vakavampien runojen aika tulee ehkä joskus. Sitä ennen tehdään ainakin soololevy, Mäkipere totesi.

Anne Kojola

Ylei­sö läm­pe­ni esi­tyk­sen ede­tes­sä ja ko­tiin­päin läh­ti tyy­ty­väi­siä kat­so­jia. 

– Oli­pa iha­naa. Vä­hän eri­lais­ta kuin se, mitä yleen­sä nä­kee ja kuu­lee, to­te­si mänt­tä­läi­nen Lea Rin­ta­mä­ki. 

Sa­mas­sa seu­ru­ees­sa oli myös Pir­jo Mä­ki­a­ho, joka on ko­toi­sin sa­mal­ta ky­läl­tä Jus­si Mä­ki­pe­ren vai­mon Tean kans­sa. 

– Olen seu­ran­nut Ur­ho-koi­ran si­vu­ja Fa­ce­boo­kis­sa ja sitä kaut­ta lai­toin mer­kil­le myös tä­män esi­tyk­sen. Pyy­sin ys­tä­vät mu­kaan ja kaik­ki läh­ti­vät in­nol­la, ei tar­vin­nut hou­ku­tel­la. Tämä oli oi­kein kiva tapa viet­tää lau­an­tai-il­taa hie­nos­sa mil­jöös­sä. Paik­ka oli uu­si meil­le kai­kil­le, Mä­ki­a­ho ker­toi. 

Myös Sir­pa Sil­ta­nen piti esi­tyk­ses­tä ja Veh­ka­nie­men ti­las­ta. 

– Tääl­lä on pal­jon kat­sel­ta­vaa, kun on tai­det­ta mo­nes­sa ti­las­sa. 

Haus­kim­mak­si ru­nok­si nai­set ni­me­si­vät kun­toi­lus­ta ja lenk­ki­tos­su­jen os­tos­ta ker­to­neen ru­non. 

– Juu­ri niin se me­nee, et­tä syk­syl­lä os­te­taan in­nol­la uu­det lenk­ki­tos­sut, jot­ka saat­ta­vat löy­tyä myö­hem­min käyt­tä­mät­tö­mi­nä kau­pan muo­vi­kas­sis­ta. 

An­ne Ko­jo­la