His­to­ri­al­lis­ten ro­maa­nien kir­joit­ta­jis­ta Vin­han kir­ja­juh­lien yh­teis­kes­kus­te­luun osal­lis­tui kol­me kir­jai­li­jaa: Pau­la Ni­vu­kos­ki (Ker­ran valo ka­to­aa), An­na-Kai­sa Lin­na-Aho (Myrs­ky­la­si) ja Tom­mi Kin­nu­nen (Pi­me­ät kuut). Kir­jai­li­joi­den vii­mei­sim­mis­sä ro­maa­neis­sa kai­kis­sa väik­kyy sota. Ta­ri­nois­sa nai­set ovat pää­hen­ki­löi­tä.

Kir­jal­li­suus­toi­mit­ta­ja Sep­po Put­to­nen vei kes­kus­te­lua tai­ta­vas­ti roo­leis­ta, tun­tei­siin, so­ta­ko­ke­muk­siin, tyh­jyy­teen ja trau­moi­hin, mitä kir­jois­ta löy­tyy. Kes­kus­te­lu vei ve­res­li­hal­le. Kir­jois­ta kum­pu­aa ki­pei­tä ko­ke­muk­sia ja koh­ta­loi­ta.

Tom­mi Kin­nu­sel­le kes­kus­te­lu he­rät­ti mon­ta ky­sy­mys­tä kes­kus­te­lu­kump­pa­neil­le.

– Mul­le jäi heti sel­lai­nen olo, et­tä mun täy­tyy heti ju­tel­la hei­dän kans­saan li­sää te­ma­tii­kas­ta. Har­voin on täl­lais­ta ti­lai­suut­ta, et­tä kes­kus­te­lee kir­jai­li­joi­den kans­sa muu­ten kuin kau­pal­li­ses­sa mie­les­sä kir­ja­mes­suil­la.

Ku­ten tä­mä­kin kes­kus­te­lu osoit­ti, so­das­ta on ker­rot­tu vain he­te­ro­mie­hen ta­ri­na.

Kin­nu­sen kak­si vii­mei­sin­tä kir­jaa on va­lot­ta­nut nais­ten elä­mää so­dan jäl­keen. Ei ker­to­nut ka­tu­van­sa ku­vaa sak­sa­lais­ten mat­kaan läh­te­nei­den nais­ten pa­luu­ta van­ki­lei­ril­tä. Pi­me­ät kuut puo­les­taan ker­too iäk­kääs­tä opet­ta­jat­ta­res­ta, joka so­dan jäl­keen läh­tee opet­ta­jat­ta­rek­si poh­joi­seen ja te­kee töi­tä ai­van jak­sa­mi­sen­sa ra­jal­la. Kou­lun olo­suh­teet on täy­sin ole­mat­to­mat ja lap­set on so­dan jäl­keen hy­vin trau­ma­ti­soi­tu­neet.

– Se läh­ti omas­ta uu­pu­muk­ses­ta. Jou­duin sai­raus­lo­mal­le työ­uu­pu­muk­sen vuok­si. Kir­jan nai­sen ti­lan­ne on sel­lai­nen, et­tä sitä ei vain voi saa­da toi­mi­maan. Ko­ro­nan ai­kaan opet­ta­jien ti­lan­ne oli sama. Esi­mer­kik­si omat työ­päi­vät me­ni­vät sil­loin yk­si­tois­ta­tun­ti­sik­si.

Vaik­ka so­das­ta on kir­joi­tet­tu Suo­mes­sa pal­jon, löy­tyy Kin­nu­sen mie­les­tä yhä ker­rot­ta­vaa.

– Ku­ten tä­mä­kin kes­kus­te­lu osoit­ti, so­das­ta on ker­rot­tu vain he­te­ro­mie­hen ta­ri­na. Meil­lä on ai­ka pal­jon kä­sit­te­le­mä­tön­tä so­taa. Tääl­lä­kin tuli esiin in­ter­su­ku­puo­li­sen ih­mi­sen ko­ke­mus tai ku­ten minä kir­joi­tan, nais­ten ja las­ten ko­ke­ma sota.

Kin­nu­nen kir­joit­taa par­hail­laan uut­ta kir­jaa itä­ra­jan par­ti­saa­ni-is­kuis­ta. Ne koh­dis­tui­vat pa­him­min juu­ri nai­siin ja lap­siin,

– So­dan jäl­keen niis­tä kiel­let­tiin pu­hu­mas­ta, kos­ka Neu­vos­to­lii­ton mie­les­tä sel­lais­ta ei ta­pah­tu­nut lain­kaan.

Tom­mi Kin­nu­nen vie­rai­li vii­me vuon­na Ajan läpi -kir­jai­li­ja­ta­pah­tu­mas­sa ja nyt Vin­han kir­ja­juh­lil­la.

– Olen ka­teel­li­nen. En­sin­nä­kin tuo mie­le­tön kir­ja­kaup­pa ja myös­kin kak­si täl­lais­ta kir­ja­ta­pah­tu­maa, on­han se ai­van us­ko­ma­ton­ta!

Paula Nivukoski (vas.) (Kerran valo katoaa), Anna-Kaisa Linna-Aho (Myrskylasi) ja Tommi Kinnunen (Pimeät kuut) käsittelevät kaikki romaaneissaan sotaa jossain muodossa. Lähestymistapa avaa sotaa ihan uudesta näkökulmasta. Heitä haastattelee Seppo Puttonen. Kirjailijoiden teoksia on esillä lavan reunalla.

Anu Kuivasmäki