Ku­va­tai­de­ker­ho

Vi­li­nää vils­ket­tä, hu­li­naa huis­ket­ta... ei, ky­sees­sä ei­vät ole jou­lu­ton­tut vaan ku­vis­ker­hon vii­mei­nen puo­li­tun­ti­nen. Kun on en­sin is­tut­tu ja tark­kaan piir­ret­ty eri­lai­sia ku­via, tai kes­ki­tyt­ty luo­maan pa­pe­ril­le vä­rik­käi­tä maa­lauk­sia, te­kee mie­li jo vä­hän ja­loi­tel­la. Omia val­mii­ta töi­tä ki­pais­taan vie­mäs­sä opet­ta­jan pöy­dän taak­se ja suun­ni­tel­laan ka­ve­rin kans­sa yh­teis­tä pa­ri­työ­tä. Vii­mei­siä eväi­tä­kin vie­lä syö­dään ja hör­pä­tään juo­maa eväs­pul­los­ta.

Ku­vis­ker­hon oh­jaa­ja El­li Ki­vis­tö-Rah­nas­to kat­soo, kuun­te­lee ja vas­tai­lee. Hän kul­jet­taa ve­si­kup­pe­ja la­vu­aa­rin ää­rel­le ja vaih­taa nii­hin puh­das­ta vet­tä. Näin ve­si­vä­rit py­sy­vät puh­tai­na ja pa­pe­ril­le saa­daan raik­kai­ta ja kirk­kai­ta vä­re­jä.

– Hei El­li, mis­tä tu­lee rus­ke­aa, ty­töt ky­se­le­vät.

– Se­koit­ta­kaa pu­nais­ta, kel­tais­ta, si­nis­tä. Vä­rin mää­rä vai­kut­taa sä­vyyn, ko­keil­kaa en­sin ko­kei­lu­pa­pe­riin sävy.

Jol­le­kin ker­tyy lii­kaa vet­tä pa­pe­ril­le, tu­lee lä­täk­kö.

– Työn voi toki pe­las­taa, Ki­vis­tö-Ra­has­to sa­noo ja läh­tee neu­vo­maan.

Je­mi­na piir­tää me­ren eläi­miä. Pa­pe­ril­le on il­mes­ty­nyt jo me­duu­sa ja ka­lo­ja, pian ku­vaan uis­ken­te­lee pal­lo­ka­la­kin.

– Olen käy­nyt me­ren ran­nal­la, hän ker­too.

Vie­res­sä is­tu­va Ve­ro­ni­ca tyk­kää maa­la­ta enem­män kuin piir­tää. Li­säk­si hän har­ras­taa pa­la­pe­lien te­ke­mis­tä. Myös hä­nel­lä on me­ri­ai­hei­nen työ te­keil­lä. Ku­van ala­lai­das­sa on jopa me­ren poh­jaan ek­sy­nyt aar­re­ark­ku.

– Olen lu­ke­nut me­ri­ai­hei­sia sar­ja­ku­via.

Vi­o­la ja Ef­fi ker­to­vat har­ras­ta­van­sa jää­kiek­koa piir­tä­mi­sen li­säk­si. Vi­o­la käy myös ba­let­ti­o­pis­sa ja Ef­fi rat­sas­taa.

Hel­ga ja Pep­pi maa­laa­vat pa­ri­työ­nä maa­pal­loa, jon­ka toi­nen puo­li on saas­tu­nut ja toi­nen tä­män­het­ki­nen maa­pal­lo.

– On ki­vem­paa teh­dä pa­ri­na töi­tä, he to­te­a­vat.

Pa­ri­työ­nä te­ke­vät töi­tä myös Kert­tu ja Pih­la. Ai­hee­na on van­ha ai­ka ja uu­si ai­ka.

– Tääl­lä on au­to ja tuol­la ei, Kert­tu ker­too ai­ka­kau­sien erois­ta.

Mo­lem­mat tyk­kää­vät sekä piir­tää et­tä maa­la­ta.

– Mä olen tai­teen ys­tä­vä, Pih­la ker­too.

Naa­pu­ri­pöy­däl­lä Ruuth nap­paa ide­an toi­mit­ta­jan ka­me­ras­ta ja al­kaa piir­tää ka­me­raa. Vie­res­tä Mee­ri ker­too, et­tä hän tyk­kää piir­tää enem­män kuin maa­la­ta.

Saa­ran mie­les­tä ku­vis­ker­hoon on kiva tul­la, kos­ka piir­tä­mi­sen li­säk­si siel­lä nä­kee ka­ve­rei­ta.

Jos omaan huo­nee­seen sai­si maa­la­ta omal­le sei­näl­le jo­tain, Vil­ma maa­lai­si mur­sun ja Lo­vii­sa maa­lai­si si­ni­sen taus­tan ja maa­han leh­tiä ja sie­niä.

Sekä Vil­ma et­tä Lo­vii­sa osal­lis­tu­vat myös Ruo­ve­del­lä jär­jes­tet­tä­vään graf­fi­ti­pa­jaan.

Ai­heet ovat ty­töil­lä joko omia tai oh­jaa­ja Ki­vis­tö-Rah­nas­ton an­ta­mia. He­vo­set ovat mo­nel­le mie­lui­nen ai­he. Eläi­miä tyk­kää­vät piir­tää Lin­nea sekä Un­na, jol­la on yh­tei­nen har­ras­tus äi­din kans­sa: äi­ti­kin maa­laa tau­lu­ja. Kert­tu sen si­jaan ha­lu­aa piir­tää kai­ken­lai­sia ai­hei­ta, sa­moin kuin Aman­da.

Eva maa­laa mai­se­maa Nor­jas­ta. Ai­he on oma ja it­sel­le tär­keä.

– Olen syn­ty­nyt Nor­jas­sa ja muis­tan siel­tä mai­se­mia. Olin 3–4 ikäi­nen, kun muu­tet­tiin siel­tä pois. Ha­lu­ai­sin jos­kus käy­dä siel­lä.

Kuvis­kerho

Kes­ki­viik­koi­sin yh­te­näis­kou­lun ku­vis­luo­kas­sa klo 15–17.

Jär­jes­tet­ty jo noin 30 vuo­den ajan.

Lap­sien lu­ku­mää­rä kau­del­la 2019–20 vaih­del­lut 17–26 op­pi­laas­sa.

Tai­de­tar­vik­keet on lah­joit­ta­nut vuo­sien ajan Ruo­ve­den Tai­deyh­dis­tys.