Ei­hän tämä kir­joi­tus tie­ten­kään mi­tään hyö­dy­tä, mut­ta kir­joi­tan­pa kui­ten­kin.

On se kum­ma, et­tei täl­lä paik­ka­kun­nal­la ole mi­tään ve­ro­toi­mis­ton ta­pais­ta, tai edes yh­tä hen­ki­löä, joka niis­tä asi­ois­ta tie­täi­si. Täl­lai­sel­la tie­to­ko­nei­den vi­haa­ja nu­me­ro yk­kö­sel­lä kuin al­le­kir­joit­ta­nut on vai­keuk­sia näi­den asi­oi­den kans­sa. Soit­ta­mi­nen­kin tu­lee kal­liik­si, kun ai­na sa­no­taan, et­tä on vä­hin­tään kym­me­nen hen­gen jono.

Kyl­lä ny­ky­ään osa­taan teh­dä ta­val­lis­ten tal­laa­jien elä­mä sit­ten vai­ke­ak­si. Vaik­ka moni on eri miel­tä, sa­non kui­ten­kin, et­tä kyl­lä en­nen oli­vat lä­hes kaik­ki asi­at pa­rem­min.