Rivo-Eli­san jal­ka li­pe­ää vä­hän, kun se tans­sah­te­lee jo­non en­sim­mäi­se­nä käy­tä­vää eteen­päin. Ta­kaa tu­le­vat lei­dit työn­tä­vät sen pai­koil­leen lyp­sy­ri­viin kyl­ki kyl­keen. Alem­pa­na lyp­sy­a­se­man ma­ta­lam­mas­sa osas­sa tänä il­ta­na työ­vuo­ros­sa ole­va Vee­ra Mä­ki­nen pyyh­kii lii­nal­la Rivo-Eli­san ja kym­me­nen muun leh­män uta­reet puh­taak­si ja su­jaut­taa lyp­si­met ve­ti­miin. Ko­neet aloit­ta­vat työn­sä.

Navetan toimistosta näkee melkein koko työpaikan.

Sirkku Somero

Kat­se­lem­me lyp­sy­a­se­man toi­mia yl­hääl­tä toi­mis­to­huo­neen ik­ku­nas­ta maa­ta­lou­syh­ty­män osak­kai­den Juha Rin­ki­sen ja Jani Huo­ta­rin kans­sa. Moi­si­on maa­ta­lou­syh­ty­män 120 lyp­sä­vää pää­se­vät lyp­syl­le ku­kin vuo­rol­laan.

Elä­män­sä ai­ka­na 50 000 mai­toa lyp­sä­nei­den yk­si­löi­den kun­ni­a­kir­jo­ja on toi­mis­to­huo­neen sei­näl­lä pit­kä rivi. Sa­ta­ton­na­rei­ta­kin on kol­me.

Tär­kein pal­kin­to on kui­ten­kin muu­ta­ma viik­ko sit­ten Hel­sin­gis­sä po­kat­tu kul­ta­mi­ta­li laa­tu­mai­dos­ta. 50 vuo­den ajan yh­tä­jak­soi­ses­ti Moi­si­on ti­lal­la on tuo­tet­tu laa­tu­mai­toa.

– Mai­don­tuo­tan­non No­bel, niin sitä ku­vail­tiin juh­la­pu­hees­sa, sa­noo Rin­ki­nen

Kolmas työntekijä tilalla on Veera Mäkinen.

Sirkku Somero

Ra­di­os­sa Ves­te­ri­nen lau­laa mu­siik­ki se­koit­tuu lyp­sy­ko­nei­den su­hi­naan. Rivo-Eli­san uta­reis­sa kiin­ni ole­va lyp­sy­ko­ne tie­tää, pal­jon­ko juu­ri täl­tä leh­mäl­tä odo­te­taan mai­toa he­ru­van yh­del­lä lyp­sy­ker­ral­la. Kone tun­nis­taa eläi­men kau­la­pan­nas­ta.

Lypsykoneen automatiikka tietää, mikä lehmistä koneessa on lypsettävänä ja mikä on lypsyn tavoitemäärä.

Sirkku Somero

Kor­keim­man laa­tu­luo­kan eli E-luo­kan mai­to ei tie­ten­kään syn­ny sat­tu­mal­ta. Tark­ka­na on ol­ta­va sekä hy­gie­ni­an et­tä uta­re­ter­vey­den osal­ta, joka päi­vä.

Mai­don bak­tee­ri- ja so­lu­mää­rä ei saa ylit­tää raja-ar­vo­ja. Bak­tee­rei­ta ja so­lu­ja mai­dos­sa on luon­tai­ses­ti jon­kin ver­ran, mut­ta nii­tä ei saa ol­la lii­kaa. Mai­dos­sa ei saa ol­la myös­kään an­ti­bi­oot­ti­jää­miä tai pe­su­ai­ne­jää­miä tai mui­ta laa­tu­poik­keuk­sia. Yk­si­kin poik­ke­a­ma joh­taa sii­hen, et­tä laa­tu­päi­vien las­ken­ta al­kaa alus­ta.

Ny­kyi­sin laa­tu­näy­te ote­taan jo­kai­ses­ta mai­to­tan­kil­li­ses­ta, siis joka toi­nen päi­vä. Ai­kai­sem­min tes­te­jä oli har­vem­min.

– Laa­tu on mo­nen asi­an sum­ma, on ol­ta­va laa­duk­kaat re­hut, ter­veet eläi­met ja osaa­vat te­ki­jät, sum­maa Rin­ki­nen.

Ternimaito lypsetään erikseen.

Sirkku Somero

Rivo-Eli­san mai­to al­kaa vir­ra­ta yhä hi­taam­min. Lyp­sy­ko­neen imu heik­ke­nee ja lop­puu, kone ret­kah­taa ir­ti uta­reis­ta. Vie­lä sen pi­tää odo­tel­la, et­tä ri­vin hi­taam­min lyp­sä­vät pää­se­vät ura­kas­sa lop­puun. Kun kaik­ki ovat val­mii­na, Vee­ra avaa niil­le por­tin käy­tä­vän toi­ses­ta pääs­tä ja leh­mät kä­ve­le­vät ta­kai­sin syö­mään.

50 vuot­ta sit­ten per­he­ti­laa pi­ti­vät Ir­ja ja Ka­ler­vo Moi­sio, jot­ka kä­vi­vät 25 vuot­ta sit­ten nou­ta­mas­sa pal­kin­to­mi­ta­lin. Juha Rin­ki­nen tuli ti­lal­le töi­hin 19 vuot­ta sit­ten lo­mit­ta­maan sil­lois­ta isän­tää Ar­to Moi­si­o­ta sai­ras­tu­mi­sen ta­kia.

Muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua Rin­ki­nen os­ti tuo­tan­non ja vuok­ra­si ti­lat, al­koi it­se yrit­tä­jäk­si. Leh­miä oli sii­nä vai­hees­sa 20.

Kar­jan mää­rää kas­voi, kun kym­me­nen vuot­ta sit­ten ra­ken­net­tiin pi­hat­to­na­vet­ta, jos­sa leh­mät pää­se­vät liik­ku­maan va­paas­ti. Van­has­sa na­ve­tas­sa on li­säk­si nuor­ta kar­jaa va­jaa sata pää­tä.

Veera Mäkinen on työskennellyt Moision tilalla jo pitkään. Juha Rinkinen tekee navettatyöt Veeran vaapaapäivinä ja lomien ajan.

Sirkku Somero

Työn­ja­ko osak­kai­den kes­ken on sel­keä: Juha hoi­taa pää­a­si­al­li­ses­ti pi­hat­to­na­ve­tan toi­met, leh­mien ruok­ki­mi­sen, lyp­sä­mi­sen ja puh­taa­na­pi­don, apu­naan jo kah­dek­san vuot­ta ti­lal­la työs­ken­nel­lyt Vee­ra Mä­ki­nen. Myös noin 180 heh­taa­rin ovat Ju­han työ­sar­kaa. Ja­nin pää­vas­tuu­a­lu­et­ta on nuo­ri kar­ja van­han na­ve­tan puo­lel­la sekä yh­ty­män pa­pe­ri­työt. Puo­lin ja toi­sin au­tel­laan tar­peen mu­kaan.

Li­säk­si Jani opis­ke­lee työn ohes­sa puu­tar­hu­ri­ki­si, opin­not ovat lop­pu­suo­ral­la.

Kolme satatonnaria on saanut palkintolautaset.

Sirkku Somero

En­nen il­ta­lyp­syä Rivo-Eli­sa­kin täyt­ti pöt­sin­sä ruo­kin­ta­pai­kal­la. Il­ta vii­le­nee. Na­ve­tan sei­nä­auk­ko­ja peit­tä­vät ver­hot, jot­ka al­ka­vat nous­ta.Taus­tal­la ko­hisee lyp­sy­ko­neen pe­suoh­jel­ma.

Juha Rin­ki­nen ker­too, et­tä mikä ih­mi­sel­le on vii­le­ää, on leh­mäl­le so­pi­va läm­pö­ti­la.

– Kun läm­pö­ti­la on al­le kym­me­nen ja lyp­sies­sä kä­det on koko ajan mä­rät, ih­mi­nen pa­le­lee, leh­mä ei, ku­vai­lee Juha Rin­ki­nen.

Na­ve­tas­sa tal­vi­läm­mön pi­tää nau­to­jen oma läm­pö, ke­säl­lä vii­len­nys­tä saa­daan tuu­let­ti­mis­ta.

– Leh­mät tyk­kää­vät ru­tii­neis­ta, ker­too Juha.

– Nii­den teh­tä­vä on syö­dä, nuk­kua ja lyp­sää.

Lyp­sy­a­jan ne tun­te­vat tark­kaan, aa­mul­la en­nen kuut­ta ja il­ta­päi­väl­lä sa­moi­hin ai­koi­hin.

Kukas sinä olet? Vieraan käyskentely navetassa herättää kaikkien huomion.

Sirkku Somero

Kun kul­ta­mi­ta­li­juh­lien tii­moil­ta na­ve­tal­la kävi leh­ti­ku­vaa­ja, jota var­ten leh­mät ajet­tiin kes­kel­lä päi­vää niil­le omi­tui­seen ai­kaan lyp­sy­a­se­mal­le, ne vil­liin­tyi­vät niin, et­tä het­ken ai­kaa koko kar­ja juos­ta tö­mis­ti na­vet­taa ym­pä­ri.

Na­ve­tan ta­ka­o­sas­sa ma­jai­le­vat vii­mek­si poi­ki­neet leh­mät, jot­ka pää­se­vät lyp­syl­le en­sim­mäi­si­nä. Toi­ses­sa pääs­sä na­vet­taa on eril­li­nen osas­to pian poi­ki­vil­le ja poi­ki­neil­le.

Son­ni­va­si­kat myy­dään eteen­päin, leh­mä­va­si­kat jää­vät yleen­sä omaan na­vet­taan.

Kun il­ta­ruo­kin­nan ja -lyp­syn jäl­keen pöt­si on täyn­nä ja uta­reet tyh­ji­nä, Rivo-Eli­san on hyvä oi­kais­ta par­teen­sa mä­reh­ti­mään. Ik­ku­noi­den ver­hot ko­ho­a­vat hil­jal­leen, na­ve­tas­sa hä­mär­tyy.

Moision tila on yksi Ruoveden 11 lypsykarjatilasta.

Sirkku Somero

Mai­to­ti­lo­jen mää­rä on Suo­mes­sa puo­lit­tu­nut kym­me­nen vuo­den vä­lein. 1990-lu­vun alus­sa mai­to­ti­lo­ja oli yli 45 000, 2000-lu­vun alus­sa noin 20000 ja 2020 run­saat 5000. Ny­kyi­sin ti­lo­ja on al­le 4000.  Sama suun­ta on Ruo­ve­del­lä: lyp­sy­kar­ja­ti­lo­ja on nyt 11, kym­me­nen vuot­ta sit­ten nii­tä oli 14 ja vuon­na 2007 vie­lä 28 kap­pa­let­ta.

– Kun na­vet­ta lo­pet­taa, uut­ta ei tule, sa­noo Rin­ki­nen.

It­se hän kut­suu na­vet­taan­sa nau­ta­pa­lat­sik­si, sil­lä kal­liim­min leh­mät asu­vat kuin isän­nät it­se. Pi­hat­to­na­vet­taan on in­ves­toi­tu kym­me­nen vuot­ta sit­ten tois­ta mil­joo­naa eu­roa ja tuo­tan­toon on sik­si­kin si­tou­dut­tu pit­käk­si ai­kaa.

Ylä-Pir­kan­maan Osuus­pank­ki saa yrit­tä­jil­tä pyyh­kei­tä sii­tä, et­tä siel­lä ei ny­kyi­sin ym­mär­re­tä maa­ta­lou­sy­rit­tä­jyy­den lai­na­lai­suuk­sia.

Hie­noin­ta maa­ta­lou­sy­rit­tä­jän työs­sä on mies­ten mie­les­tä se, et­tä oman työn­sä jäl­jen nä­kee käy­tän­nös­sä.

– Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä täs­sä iso­ve­li val­voo to­del­la mon­taa as­kel­ta.

Kun seu­raa­va aa­mu koit­taa, mai­to­ti­lal­la toi­met tois­tu­vat. Niin syn­tyy laa­tu.

Sirk­ku So­me­ro