Sirkku Somero
Pohjaveden tila tarkassa syynissä: valvojina ely-keskus, ympäristötarkastaja ja luvan saajat itse
Valvonta
Maa-aineksen ottoluvissa on ehtoja sille, miten ottoalueiden pohjavettä valvotaan. Pohjavesialueella sijaitsevalla maa-aineksen ottamisalueella on pohjavesiputkia, jotka luvan haltijan pitää asentaa.
Niitä luvan saaneet tarkkailevat omatoimisesti. Luvissa määritellään, mikä on maksimi ottamissyvyys pohjaveden pinnan tasoon nähden. Myös veden kemiallista laatua tulee valvoa.
Laatua yritykset tarkkailevat tutkituttamalla laboratoriossa vesinäytteitä vähintään kerran vuodessa, pohjaveden korkeutta mitataan neljästi vuoden aikana. Omatoimiset tarkkailun tulokset tulee ilmoittaa kunnan ympäristövalvonnalle.
Ympäristötarkastaja tekee omia mittauksiaan pistokokeina omalla laitteellaan.
Ympäristötarkastaja Taina Bister sanoo, että maa-aineslupien valvonta on aika suuri osa työtä. Bisterillä on itsellään laite, jolla pohjaveden pinnan korkeutta voi mitata.
Pohjavesiputkeen lasketaan mittanauhan päässä oleva anturi, joka ilmoittaa piippaamalla, kun se koskettaa pohjaveden pintaa.
– Tällä saadaan arvio pohjaveden korkeudesta noin suurin piirtein. Jos mittauksessa epäillään, että suojakerros ei ole riittävän paksu eli maa-aineksen otto on ulottunut liian syvälle, pystyy rakennustarkastaja GMSS-vastaanottimellaan varmistamaan maa-aineksen ottamistason tarkasti.
Ympäristötarkastaja näkemyksen mukaan Ruovedellä luvan saaneet noudattavat yleensä hyvin lupaehtoja.
Kun maa-ainesluvan saa, tulee asettaa vakuus ennen ottotoiminnan aloittamista.
– Myös niiden ajantasaisuuden tarkastaminen kuuluu työhöni.
Vakuus saattaa olla pankin antama takaus tai rahatalletus. Se lankeaa maksettavaksi, jos luvan loppumisen jälkeen ottoaluetta ei maisemoida lupaehtojen mukaisesti tai aiheutuu jotain muuta haittaa ympäristölle.
Soranottoalueet saattavat joskus olla käytössä pitkäänkin, monien kymmenien vuosien ajan. Yleinen lupa-aika on kymmenen vuotta, mutta jatkolupien hakeminen on yleistä.
– Joskus ohikulkija saattavat luulla, että ottoaluetta ei ole maisemoitu, mutta todellisuudessa alueen lupa on edelleen voimassa.
Sirkku Somero
Voimassa olevia maa-aineslupia on Ruovedellä 36, laskee tilastoja ympäristötarkastaja Taina Bister.
– Kaikki eivät ole erillisiä alueita, vaan saman kiinteistön eri lohkoilla voi olla useampi toimija, joilla on erilliset luvat.
Maa-ainesten ottamista säätelee maa-aineslaki sekä -asetus. Kalliokiviaineksen louhimiseen ja murskaamiseen sovelletaan lisäksi niin sanottua Muraus-asetusta. Tästä valtioneuvoston asetuksesta kivenlouhimoille tulee 300 metrin etäisyysvaatimus lähimpään häiriintyvään kohteeseen.
Maakuntakaava on ohjaavassa roolissa maa-ainesalueiden käyttöönotossa.
Maa-aineslupia annetaan Ruovedellä 3–5 kappaletta vuodessa. Vuodesta 2016 on voitu antaa yhteislupia, jossa maa-aineslupa ja ympäristölupa on yhdessä. Soravarantoa on luvitetuilla alueilla Ruovedellä vielä runsaasti.
Nyt Bisterin pöydälle tulee lähinnä jatkohakemuksia, uusia soranottoalueita ei juuri avata.