SPR:n Ruo­ve­den osas­to jär­jes­ti Van­hain­ko­ti Ko­ti­ran­nas­sa Ys­tä­vän­päi­vä­ta­pah­tu­man, jos­sa asuk­kaat pää­si­vät lau­la­maan ja tans­si­maan. Mu­kaan pyy­det­tiin kan­sa­lai­so­pis­ton lau­lu­kuo­ro, jon­ka joh­ta­ja­na toi­mi Sep­po Heik­ko­nen. Ta­pah­tu­man idea oli uu­den hal­li­tuk­sen jä­se­nen, Eli­na Hau­ta­mä­en. 

– Jos­tain näi­tä ide­oi­ta vaan pulp­pu­aa, niin kuin nyt tä­mä­kin. Ajat­te­lin, et­tä mu­siik­ki tuo iloa van­hain­ko­din ar­keen ja sa­mal­la kuo­ro pää­see esiin­ty­mään. Nämä yh­dis­tä­mäl­lä saa­tiin ai­kaan mu­ka­va ta­pah­tu­ma. Sil­lä on iso mer­ki­tys, et­tä yh­täk­kiä tut­tu­jen lau­lu­jen sa­nat löy­ty­vät muis­tin kät­köis­tä vaik­kei pu­het­ta enää pal­jon tu­li­si. Ja tans­si tuo ai­na iloa ja mie­len­vir­kis­tys­tä, Eli­na Hau­ta­mä­ki ker­toi. 

Seppo Heikkonen johti kansalaisopiston kuoroa, joka yhdessä SPR:n vapaaehtoisten kanssa laulatti ja tanssitti Kotirannan asukkaita Ystävänpäivänä.

Anne Kojola

Yh­teis­lau­lu aloi­tet­tiin tu­tul­la vals­sil­la Kul­tai­nen nuo­ruus. Sitä seu­ra­si­vat muun mu­as­sa Kar­ja­lan kun­nail­la, Kal­li­ol­le kuk­ku­lal­le, Ma­ta­lan tor­pan bal­la­di sekä Isoi­sän ol­ki­hat­tu. SPR:n va­paa­eh­tois­ten ja kuo­ro­lais­ten li­säk­si asuk­kai­ta ilah­dut­ti­vat vi­ri­ke­oh­jaa­ja Sari Kos­ke­la ja kun­to­hoi­ta­ja Tar­ja Ol­ki­nuo­ra. Tans­siin pää­si­vät kaik­ki ha­luk­kaat. Sirk­ka Te­rä­väi­nen tans­si pyö­rä­tuo­lil­la Tar­ja Ol­ki­nuo­ran avus­ta­ma­na. 

– Oli­pa mu­ka­va tans­sia ja lau­lu­kin oli tut­tu, Te­rä­väi­nen kiit­te­li. 

– Hie­nos­ti muis­tit sa­nat, Tar­ja Ol­ki­nuo­ra ke­hui.  

Mar­ras­kuus­sa 95-vuot­ta täyt­tä­nyt Mir­ja Hei­nä­nen on asu­nut Ko­ti­ran­nas­sa kak­si viik­koa. Hän ilah­tui ko­vas­ti Ys­tä­vän­päi­vä­ta­pah­tu­mas­ta. 

– Ihan oli tut­tu­ja lau­lu­ja. Ja on erit­täin tär­ke­ää, et­tei ai­na ole niin yk­si­toik­kois­ta. 

Hei­nä­sen ty­tär Sari Saar­to­kos­ki osal­lis­tui puo­li­son­sa Pek­ka Saar­to­kos­ken sekä Jor­ma Tuo­men kans­sa Ys­tä­vän­päi­vä­ta­pah­tu­maan.

– Kyl­lä tä­män­kal­tai­set ta­pah­tu­mat tuo­vat ter­ve­tul­lut­ta vaih­te­lua asuk­kail­le, jot­ka ovat pal­jon omis­sa huo­neis­saan, Sari Saar­to­kos­ki to­te­si.

Yksi yhteislauluista oli Huivilaulu.

Anne Kojola

Ti­lai­suus pää­tet­tiin tu­tul­la lau­lul­la, jon­ka sa­nat kuu­lui­vat: Mi­nun ys­tä­vä­ni on kuin vil­la­suk­ka, joka tal­vel­la läm­mit­tää. Mi­nun ys­tä­vä­ni on kuin nii­tyn­kuk­ka, joka saa mi­nut hy­myi­le­mään. 

– Sy­dä­mes­sä ihan läi­käh­ti läm­pöi­ses­ti, Sep­po Heik­ko­nen­kin sum­ma­si.