Helsinkiläiset Jenni Virtanen ja Johannes Hiltunen löysivät etätyöarjen Ruovedeltä.
Jyrki Liikka
Tanssiva pariskunta löysi etätyöarjen Ruovedeltä
Helsinkiläiset Jenni Virtanen, 30, ja Johannes Hiltunen, 33, etsivät keväällä sopivaa kak-kosasuntoa maaseudulta. Huhtikuun alussa he muuttivat pariksi kuukaudeksi Ruovedelle.
Pihassa seisova ruskea Volkswagen Caravelle Turbo Diesel toivottaa vierailijan tervetulleeksi. Johannes ja Jenni ovat remontoimassa autosta kätevää retkeilyautoa, jolla voisi lähteä reissaamaan Lappiin tai Eurooppaan.
Volkkari on saamassa uuden sisustuksen. Aikaisemmin auto on ollut hirviporukan käytössä Lapissa, nyt kulkupeli on saamassa uuden sisustuksen.
– Se on sen ikäinen auto, että siihen löytyy vielä oikein hyvin varaosia. Hitsaaja löytyi Vilppulasta, Johannes kertoo.
Kyseessä on pariskunnan ensimmäinen auto ja he suhtautuvat autoprojektiin innokkaasti.
Aluksi ihmettelimme sitä, miksi ihmiset hymyilevät meille kaupassa.
Yhtä innokkaasti tai jopa innokkaammin he suhtautuvat Ruoveteen. Paikkakuntalaisten ystävällisyys on tullut ilmi monella tavalla. Seutu on tuntunut heti kotoisalta, sillä täällä virtaavat hyvät energiat.
– Aluksi ihmettelimme sitä, miksi ihmiset hymyilevät meille kaupassa, sanoo Jenni.
– Täällä meihin on suhtauduttu hyvin. Yllättävää on, että ihmiset tulevat noin vain juttelemaan. Täällä on hyvin ystävällistä porukkaa. Ihmiset tulevat juttelemaan usein myös autoista, Johannes kertoo.
– Johannes on käynyt muun muassa paikallisen kalastajan kanssa järvellä nostelemassa verkkoja, Jenni sanoo.
Muutto koronan lannistamasta Helsingistä Ruovedelle oli ollut tavallaan eräänlainen testi. Ruovedellä voi tavoittaa rauhan uudesta näkökulmasta.
– Mietimme, että haluammeko asua tällä tavalla, pois pääkaupungista. Pari kuukautta olemme asuneet ja hyvältä on tuntunut, kertoo Johannes.
Virtanen ja Hiltunen ovat tyytyväisiä ja innoissaan erityisesti paikkakunnan luonnonläheisyydestä. Luonto on kaunista ja luonnossa voi liikkua vapaasti.
– Täällä on ollut aivan ihanaa asua. Aamulla voi käydä uimassa, jos siltä tuntuu. Täällä kuulee tuulen huminan, laineiden liplatuksen ja lintujen laulun, mitkä kaupungissa jäävät helposti taustamelun alle, Jenni sanoo.
– Äänimaisema on luonnon taideteos, komppaa Johannes.
Pariksi kuukaudeksi Helsingistä Ruovedelle muuttaneet Jenni Virtanen ja Johannes Hiltunen remontoivat itselleen retkeilyautoa.
Jyrki Liikka
Laakereillaan pariskunta ei kuitenkaan ole levännyt. Virtanen kirjoitti täällä valmiiksi sosiaalipsykologian gradunsa. Opintyön aiheena on vastustaminen valmennuskeskuksessa. Virtanen tutkii keskusteluanalyysin avulla, miten asiakas vastustaa valmentajan ehdotuksia.
Johannes puolestaan työskentelee kyberturvallisuuden kehittämisen asiantuntijana. Hän suunnittelee tietoturvaskannereita, jotka tekevät staattista koodianalyysiä.
– Suomeksi sanottuna kyse on haavoittuvuuksien jäljittämisestä, täsmentää Johannes.
Korona-ajan yksi oivallus on, että töitä voi tehdä käytännössä aivan missä tahansa.
– Itse työhän on ihan sitä samaa, mitä tekisi tavallisesti paikan päälläkin, Johannes mainitsee.
On selvää, että maaseudulla asuminen on edullisempaa, joten tältä kannalta katsottuna maalla asuminen on houkuttelevaa.
– Korona-aikana kaupungissa kaikki paikat ovat kiinni, joten sen vuoksi viihtymis- ja harrastusmahdollisuudet katosivat, Jenni sanoo.
Täällä kuulee tuulen huminan, laineiden liplatuksen ja
lintujen laulun.
Johanneksella on takanaan tanssitaiteen koulutus Teatterikorkeakoulusta. Myös Jenni on tanssinut eri katutansseja ja lattaritansseja.
Yhdessä he ovat tanssineet salsaa ja humppaa.
– Olemme tosiaan käyneet humppatunneilla, Jenni mainitsee.
– Tango on jonkin verran haastava, koska tempo on niin laahaava. Valssi on helpompi, Johannes sanoo.
Aika Ruovedellä loppui viime viikolla.
Yksi käytännöllinen seikka maaseudulla on se, että retkeilyautoa ei olisi voinut mitenkään ryhtyä korjaamaan uusiksi kaupungissa.
– Pakkaamme tavarat autoon ja palaamme Helsinkiin. Sitä ennen autoon rakennetaan muun muassa keittiö ja vuoteet, täsmentää Johannes.
– On kiva palata Helsinkiin, mutta kyllä tänne olisi ollut mukava asettua vielä pidemmäksi ajaksi, Jenni huokaa.


