Ruoveden lukion tuoreet ylioppilaat valkolakit päässään perinteisesti koulun rappusilla yhteiskuvassa.
Anu Kuivasmäki
Valkolakkeja juhlittiin perinteisin menoin
Saskyn Ruoveden lukion ylioppilasjuhla alkoi lauantaina ylioppilaiden juhlallisella saapumisella lippukulkueena Laurinsaliin. Suomen lippua kantoi Lasse Kluen airueinaan llona Juurakko ja Katarina Manninen muiden ylioppilaiden seuratessa.
Itse juhla noudatti perinteistä ja hyväksi havaittua kaavaa. Suvivirren kahden ensimmäisen säkeistön jälkeen lukion rehtori Helena Korkeakoski valotti mennyttä lukuvuotta ja kertoi sen kuluneen työntäyteisesti. Tavoitteena oli hyvä perustyö, kansainvälisyyden ylläpitäminen ja opetussuunnitelman kehittäminen. Laadukas opetus takasi lisäksi sen, että Ruoveden lukio oli syksyllä tuloksissa Pirkanmaan 10.
Kansainvälisyys näkyi lukuisina vaihtoina ja vierailuina. Opetussuunnitelman kehittämisessä keskityttiin erityisopetukseen. Myös lukiossa voidaan tehdä nyt erityisopetuspäätöksiä.
Rehtori kertoi myös tekoälyn tuleen kouluihin ja sen olevan oikein käytettynä hyvä työkalu.
– Mutta jos opiskelija palauttaa työnsä tietäen tehneensä sen tekoälyllä, hän huijaa sillä vain itseään, sillä lukion päättökokeessa ja ylioppilaskokeessa tekoälyä ei ole käytettävissä. Siellä pitää osata ja pärjätä itse.
Korkeakoski totesi tämän kevään ylioppilaiden osoittaneen tietonsa ja taitonsa ilman tekoälyä.
– Olette ansainneet paikkanne tässä juhlassa. Teillä on kaikki työkalut ja taidot menestyäksenne. Muistakaa, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus oppia, kasvaa ja tehdä maailmasta parempi paikka.
Pitäkää unelmat mielessänne, älkääkä unohtako nauttia matkastanne!
Kari Nuuttila piti riemuylioppilaiden edustajana puheen juhlassa.
Anu Kuivasmäki
Tänä vuonna riemuylioppilaita eli 50 vuotta sitten valkolakin Ruoveden lukiosta saaneita oli juhlassa ilahduttava, lähes 30 hengen joukko. Heidän joukostaan puhujaksi oli valikoitunut Kari Nuuttila, joka tunnetaan myös Keiturin Soten toimitusjohtajana.
Nuuttila puhui lämpimästi ja monipolvisesti ylioppilaaksi tulon merkityksestä sekä valotti, miltä maailma näytti, kun he nostivat lakit päähänsä.
– Ylioppilaslakki ei ole vain kangasta ja merkkejä – se on symboli. Se kertoo rohkeudesta, sinnikkyydestä ja siitä että olette valmiita ottamaan seuraavan askeleen elämässänne. Me katsomme teitä ylpeinä – ja kyllä, liikuttuneina. Näemme teissä toivon. Tulevaisuuden, Nuuttila tiivisti.
Taskulaskin ja kompassi olivat meidän tekoälymme.
Puoli vuosisataa sitten maailman oli tyystin erilainen. Kouluun mentiin syrjäkyliltä linja-autolla, ilman kännyköitä, ilman tietokoneita, ilman nettiä. Kaikilla ei ollut kotona autoa, ei televisiota, ei edes puhelinta.
– Taskulaskin ja kompassi olivat meidän tekoälymme, Nuuttila selvitti ja esitteli molempia.
– Kun me lähdimme täältä, maailma oli stabiili. Teidän maailmassanne epävarmuus on suurempaa, mutta niin on myös mahdollisuus. Te ette ole toivottomia. Te olette suuri toivo.
Nuuttila toivotti riemuylioppilaiden puolesta ylioppilaille onnea matkaan.
– Ajakaa niin nopeasti kuin sydämenne kestää – mutta muistakaa katsoa myös taustapeiliin. Sieltä näkyy viisaus, jota ei voi googlata. Antaa aivoille myös lepoa!
Juhlavan ylioppilastodistusten jaon ja valkolakin päähän noston jälkeen laulettiin yhteisesti Gaudeamus.
Juhlassa kuultiin myös opiskelijoiden musiikkiesitys euroviisuhitistä Bara bada bastu sekä opettajien ja opiskelijoiden yhteisbändin esitys Hillitön elämä.
Ylioppilaiden puheen pitivät Ilona Juurakko ja Katarina Manninen.
Anu Kuivasmäki
Lopuksi puheenvuoron saivat ylioppilaiden edustajat Ilona Juurakko ja Katarina Manninen.
Katariina Manninen kertoi osasta luokkatovereita tulleen elinikäisiä ystäviä, osa on pysynyt ohikulkijoita. Lukion päättyminen on väistämätön siirtymä johonkin uuteen ja tuntemattomaan.
– Uudet tuulet kuumottavat ja meitä jokaista odottaa nyt vastuu vapauttaa purjeet ja antaa niiden viedä.
Vaikka koulussa on ollut ympärillä yhteisö ja sen tuki, ovat Mannisen mukaan abien keskinäiset ristiriidat välillä varjostaneet juhlahetkiä.
– Mutta tänään kun katsomme ympärillemme, näemme, että olemme kaikesta huolimatta selviytyneet, Manninen lisäsi.
Meitä jokaista odottaa nyt vastuu vapauttaa purjeet ja antaa niiden viedä.
Ilona Juurakko puolestaan nosti esille sellaisten ihmisten tärkeyden, joille arvosanat tai menestys eivät ole mittari, vaan ihminen sellaisena kuin on.
Juurakko kiitti koulua halusta vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kiitoksen saivat myös ryhmänohjaajat, opettajat ja luokkakaverit.
– Vaikka tänään juhlimme valkolakkia, ei se ole päätepiste, vaan portti vapauteen etsiä, kokeilla, erehtyä ja oppia, Juurakko muistutti.
Suvivirren kolmas säkeistö päätti lukion ylioppilasjuhlan virallisen osuuden. Opettajien onnittelujen jälkeen ylioppilaat järjestäytyivät vielä perinteiseen yhteiskuvaan lukion rappusille.
Lukion tämän kevään stipendien saajat:
Uusiouutiset-lehden vuosikerta: Heli Haapaniemi, Teresa Hertteli
Pohjola Norden ry, kirja: Mimmi Vartia
Sverigekontakt i Finland rf, kirja: Veera Kojola
Virtain-Ruoveden luonnonsuojeluyhdistys: Heli Haapaniemi, Iida Kangasmäki
Ruoveden Metsästysseura ry: Mirko Kivi
Ruovesi-lehti: Veera Kojola
Long Play vuositilaus: Emilia Moisio
Ruoveden Taideyhdistys ry: Lilian Lähdesluoma
Vinhan kirjakauppa: Serafina Saarimaa
Ruoveden mieskuoro: Iida Kangasmäki
Ruoveden kotiseutuyhdistys: Milja Juntunen
Lions Club Ruovesi: Katarina Manninen, Neea Jouppi, Oiva Hernesniemen stipendirahasto Netta Puntila, Neea Rimmi, Miisa Virtanen, Elli Ylisiurunen, Sanni Kallonen, Nina Ahonen
Tuomas Vinhan stipendirahasto: Heli Haapaniemi
Ruoveden ratsutalli: Hertta Pulkkinen
Sasky Ruoveden lukio: Mimmi Vartia, Veera Kojola, Iida Kangasmäki
Riemuylioppilaat: Sonja-Maria Karikoski, Serafina Saarimaa