Päi­vi Leh­ti­kan­gas ja Lau­ri Vesa muut­ti­vat Roo­mas­ta Ruo­ve­den Ha­rak­ka­laan hei­nä­kuus­sa. Muut­to ei ol­lut het­ken mie­li­joh­de, ei edes maa­il­man­mat­kaa­jien pa­luu ko­ti­kon­nuil­le tai tu­tul­le mök­ki­paik­ka­kun­nal­le, vaan sy­väl­lis­ten elä­mä­nar­vo­jen miet­ti­mis­tä.

Met­sän­ta­lou­den opet­ta­ja ja kon­sult­ti Lau­ri Vesa on kol­me vii­meis­tä vuot­ta asu­nut Roo­mas­sa ja työs­ken­nel­lyt YK:n Elin­tar­vi­ke- ja maa­ta­lous­jär­jes­tö FAO:n palk­ka­lis­toil­la. Työ­sar­ka­na on eri­tyi­ses­ti met­säin­ven­toin­tien tie­to­kan­ta- ja las­ken­ta­jär­jes­tel­mät. Hän on asu­nut Jo­en­suus­sa, mut­ta työ on ajoit­tain vie­nyt pit­kik­si­kin ajoik­si Aa­si­aan, Af­rik­kaan ja Ose­a­ni­aan.

Päi­vi Leh­ti­kan­gas opis­ke­li met­sän­hoi­ta­jak­si niin ikään Jo­en­suus­sa, mut­ta on asu­nut yli 30 vuot­ta Ruot­sis­sa. Hä­nen alaan­sa on bi­oe­ner­gia ja ener­gi­a­te­hok­kuus. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän ir­ti­sa­nou­tui vi­ras­taan alu­eel­li­ses­sa ke­hi­ty­sor­ga­ni­saa­ti­os­sa.

– Ta­ju­sin ha­lu­a­va­ni vie­lä jo­ta­kin muu­ta. Eh­kä poh­din­ta on täl­le iäl­le tyy­pil­lis­tä: mitä ha­lu­aa elä­mäs­sään vie­lä teh­dä vai jää­dä vain soh­van nurk­kaan, tii­vis­tää aja­tuk­sen.

To­sin soh­val­la ma­kai­le­vaa tyyp­piä Päi­vi ei ole kos­kaan ol­lut. Työ­u­ran li­säk­si hän on toi­mi­nut va­paa­eh­tois­töis­sä, pe­rus­ta­nut ky­lä­kou­lun, toi­mi­ta­lon ja ve­tä­nyt kan­sain­vä­li­siä työ­pa­jo­ja.

Päi­vä­työ sai lo­pul­ta jää­dä. Leh­ti­kan­gas ha­lu­si va­paut­ta, saa­da enem­män ti­laa luo­vuu­del­le. Ai­kui­nen poi­ka osa­si ase­tel­la ky­sy­myk­sen oi­kein: kuka on elä­mä­si tär­kein hen­ki­lö?

– Jos­kus pi­tää us­kal­taa aja­tel­la it­se­ään, to­te­aa Päi­vi.

Hän pes­tau­tui puu­se­päl­le op­pi­ty­tök­si ja mat­kus­te­li ym­pä­ri maa­il­maa. Tie vei myös Roo­maan, jos­sa hän huo­ma­si viih­ty­vän­sä eri­tyi­ses­ti Lau­rin seu­ras­sa.

– Tun­tui oi­ke­al­ta rat­kai­sul­ta jää­dä Ita­li­aan.

Päi­vi ja Lau­ri me­ni­vät nai­mi­siin vii­me ke­sä­nä. Suo­men ko­ro­na­ra­joi­tuk­set hel­pot­ti­vat juu­ri sii­nä vai­hees­sa hiu­kan ja häi­tä voi­tiin viet­tää Haa­pa­saa­ren tans­si­la­val­la pie­nen ys­tä­vä­jou­kon kes­ken. Hei­dän tut­ta­vuu­ten­sa juu­ret ulot­tu­vat pi­dem­mäl­le, sil­lä he ovat ta­van­neet jo lä­hes 40 vuot­ta sit­ten opis­ke­lu­ai­koi­naan Jo­en­suus­sa.

– Näi­nä vuo­si­na on pi­det­ty yh­teyt­tä per­hei­den­kin kes­ken, ker­too Päi­vi.

Espanjalaiset portaat korona-aikaan.

Päivi Lehtikangas

Kun pa­ris­kun­ta al­koi et­siä paik­kaa, jos­sa he voi­si­vat aset­tua aloil­leen, en­sin piti päät­tää maa ja man­ner. Mie­les­sä oli­vat myös jat­ko Ita­li­as­sa, tai jo­kin muu paik­ka. Suo­mi voit­ti, tai pa­rem­min­kin suo­ma­lai­nen luon­to ja pe­rus­pal­ve­lut.

– Meil­le Suo­men väl­jyys, puh­das il­ma ja luon­to ovat tär­kei­tä. Se, et­tä voi mar­jas­taa, ka­las­taa ja hiih­tää, sa­noo Lau­ri.

– Ei tar­vit­se sie­nes­tys­kort­tia, niin kuin Ita­li­as­sa.

Päi­vi ker­too, et­tä pää­tök­seen liit­ty­vät myös kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen opin­not.

– Si­säl­ly­tin muu­ton ja muu­tok­sen kurs­si­teh­tä­väk­si – mitä ha­lu­am­me elä­mäl­tä ja mi­ten haa­veet to­teu­te­taan kes­tä­väs­ti. Kun maa saa­tiin pää­tet­tyä, asuin­paik­kaa alet­tiin et­siä lä­hel­tä Tam­pe­ret­ta, kos­ka siel­lä asuu Lau­rin van­hem­mat ja po­jat.

Ruo­ve­del­tä, Ha­rak­ka­las­ta, löy­tyi unel­mien asuin­paik­ka. Ri­vi­ta­los­sa asu­mi­nen on help­poa, mat­kus­te­lu­kin on­nis­tuu ja si­jain­ti ky­län kes­kel­lä on käy­tän­nöl­li­nen.

Mah­ta­vin­ta on kui­ten­kin luon­to. Suu­ris­ta olo­huo­neen ik­ku­nois­ta avau­tuu ran­ta­mai­se­ma. Ke­säl­lä ui­maan pää­see, kun las­keu­tuu mäen Kouk­ku­lam­min ran­taan.

– Jär­vi, ui­ma­paik­ka ja sau­na. Pe­rus­pal­ve­lut pyö­rä­mat­kan etäi­syy­del­lä, lu­et­te­lee Päi­vi uu­den ko­din kri­tee­re­jä.

Näkymä Rooman-kodin terassilta.

Päivi Lehtikangas

Syk­sy ku­lui Roo­mas­sa, jos­sa ko­ro­na­ra­joi­tuk­sis­ta tuli ar­kea. Epi­de­mia on hi­das­ta­nut tut­ta­vuu­den te­ke­mis­tä uu­del­la ko­ti­paik­ka­kun­nal­la. Uut­ta mu­ka­vaa on kui­ten­kin jo löy­ty­nyt.

– Ei­len il­moit­tau­duim­me opis­ton West Co­ast Swing -kurs­sil­le. Ja olen mu­ka­na te­at­te­ri­po­ru­kas­sa, mi­kä­li en­si ke­säk­si te­at­te­ria voi­daan teh­dä, ker­too Päi­vi.

Lau­ri toi­voo tu­le­vai­suu­del­taan ak­tii­vi­suut­ta.

– On toi­min­taa, saa teh­dä töi­tä ja liik­kua, kul­kea ka­las­sa ja luon­nos­sa. Ja et­tä sai­si taas mat­kus­taa.

Päi­vin toi­vee­na on kiin­nos­ta­van työ­pai­kan löy­ty­mi­nen.

– Luo­vuus on osa mi­nua ja ha­lu­an ol­la sitä työs­sä­ni­kin. Ha­lu­an ke­hit­tää ym­pä­ris­tö­ä­ni pa­rem­mak­si.

Kaik­ki toi­vo­tut pa­la­set lok­sah­te­le­vat hil­jal­leen pai­kal­leen.

– Tämä paik­ka tun­tuu meil­le oi­ke­al­ta juu­ri nyt.

Jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 3.2.2021