Mikä se on ja en­nen kaik­kea kuka sen ha­lu­aa?

Kei­tu­rin so­ten toi­mi­tus­joh­ta­ja Kari Nuut­ti­la kir­joit­ti asi­as­ta Ruo­ve­si-leh­des­sä 7.7. Va­li­tet­ta­vaa on, et­tä mo­net fak­tat me Kei­Son työn­te­ki­jät lu­em­me ni­me­no­maan leh­des­tä. Asi­at tu­le­vat joko täy­sin pus­kis­ta tai ne on alun al­ka­en ker­rot­tu meil­le ai­van eri­lail­la. Vies­tin­tä on on­tu­nut koko ajan. On­nek­si siis on Ruo­ve­si-leh­ti...

Har­ju­ko­din ja Ma­ja­kan asuk­kaat siir­re­tään Ar­mak­sen ti­loi­hin. Tämä on kun­nan päät­tä­jien tah­to­ti­la. En­tä on­ko asuk­kai­den, omais­ten tai yk­si­köis­sä työs­ken­te­le­vien tah­to­ti­la kiin­nos­ta­nut ke­tään? Ei.

Har­ju­ko­din asuk­kaat ovat pää­o­sin fyy­si­ses­ti huo­no­kun­toi­sia ikäih­mi­siä, osa täy­sin vuo­tee­seen hoi­det­ta­via. Edes kun­tout­ta­val­la työ­ot­teel­la em­me es­tä ikäih­mis­ten voin­nin heik­ke­ne­mis­tä täy­sin. Tar­vit­sem­me hei­dän kans­saan pal­jon eri­lai­sia apu­vä­li­nei­tä, esi­merk­ki­nä eri­lai­set hen­ki­lö­nos­ti­met ja pe­su­la­ve­tit.

Täl­lä het­kel­lä meil­lä on toi­mi­vat ti­lat ja hy­vät ja erit­täin tar­peel­li­set apu­vä­li­neet kat­to­nos­tu­rei­ta myö­ten. Meil­lä on te­hos­tet­tuun pal­ve­lu­a­su­mi­seen eri­no­mai­set vuon­na 2015 val­mis­tu­neet ti­lat, hy­vät huuh­te­lu­huo­neet ja pyyk­ki­tu­pa sekä erit­täin hy­vin toi­mi­va ruo­ka­huol­to. Käy­tös­säm­me on myös suu­ri ja viih­tyi­sä la­si­tet­tu ul­koi­lu­par­ve­ke, jos­sa asuk­kaam­me ovat pys­ty­neet naut­ti­maan ul­koil­mas­ta sääl­lä kuin sääl­lä, myös tal­vel­la näin ha­lu­tes­saan.

Ar­mak­sen ti­lois­sa nämä kaik­ki ovat yk­si iso ky­sy­mys­merk­ki.

Ar­mak­sen uu­det ti­lat ovat toki kau­niit. Suu­ri ja hie­no oles­ke­lu­ti­la sekä viih­tyi­sät huo­neet vai­kut­ta­vat hou­kut­te­le­vil­ta. En­tä se ul­koi­lu­mah­dol­li­suus? Ar­mak­ses­sa on ai­dat­tu si­sä­pi­ha. Ei ka­tok­sia, ei suo­jaa au­rin­gol­ta tai sa­teel­ta.

Mo­nel­ta osal­ta Ar­mak­sen ti­lat ovat huo­nom­mat mei­dän tar­pei­siim­me. Toi­mi­tus­joh­ta­jan mu­kaan asuk­kaat saa­vat muu­ton myö­tä uu­den elä­män ja uu­det mah­dol­li­suu­det. To­del­li­suu­des­sa asuk­kaat muut­ta­vat uu­siin ti­loin. Sii­nä se.

Olem­me use­aan ker­taan ky­see­na­lais­ta­neet tätä muu­tos­ta ja esit­tä­neet joh­dol­le mie­les­täm­me on­gel­mal­li­sia asi­oi­ta muut­toon liit­ty­en. Se kuu­luu mei­dän työ­höm­me, jon­ka ha­lu­am­me teh­dä mah­dol­li­sim­man hy­vin. Me teem­me työ­täm­me asuk­kai­den hy­väk­si, hei­dän par­haak­seen. Sii­tä saim­me ru­ti­si­jan lei­man, tun­tuu­pa hy­väl­tä.

Va­li­tet­ta­vas­ti hy­vin moni on saa­nut tar­peek­seen, ei­kä ih­me. Moni ää­nes­tää ja­loil­laan, ei­kä meil­lä to­del­la­kaan oli­si va­raa me­net­tää yh­tä­kään ar­vo­kas­ta työn­te­ki­jää. On to­del­la har­mi, et­tä tä­män ta­kia rik­kou­tuu hyvä ja toi­mi­va työ­yh­tei­sö.

Tä­tä­kö täs­sä siis ha­lut­tiin?

Ru­ti­si­jat Har­ju­ko­dil­ta

Kir­joi­tus on jul­kais­tu poik­keuk­sel­li­ses­ti ni­mi­mer­kil­lä. Kir­joit­ta­jat ei­vät ha­lua ni­mi­ään jul­ki, kos­ka ko­ke­vat, et­tä sii­tä voi koi­tua
han­ka­luuk­sia töis­sä.