Vii­me vii­kol­la "Yö­u­net kat­kol­la" ky­se­li pump­paa­van ää­nen al­ku­pe­rää ran­ta-alu­eel­la. Tä­hän ei tule mie­lee­ni kuin yk­si vas­taus: kau­lus­hai­ka­ra – pul­loon­pu­hal­ta­jak­si­kin tätä lin­tua jos­kus kut­su­taan. Eli ei niin vain hil­jen­net­tä­vis­sä, mi­kä­li py­syy lail­li­sis­sa kei­nois­sa, sil­lä lin­tu on rau­hoi­tet­tu.

Suo­sit­te­len kor­va­tulp­pia yö­u­nien tur­vaa­mi­sek­si, jos nuk­kuu tä­män lin­nun pu­hal­lus­ten kuu­lu­vuu­sa­lu­eel­la, ja ne kuu­lu­vat hy­väl­lä sääl­lä to­del­la kau­ak­si­kin. Tä­nä­kin ke­sä­nä, ku­ten mo­ne­na ai­em­min­kin se kuu­luu ele­le­vän jos­sain kir­kon­ky­län ui­ma­ran­nan lä­hei­sis­sä ruo­vi­kois­sa, ää­ni kuu­luu, mut­ta lin­tu it­se on hy­vin pii­los­sa.

Luon­no­nää­nien kuun­te­li­ja