Mar­jat­ta Aho­sen puu­tar­han tä­män ke­sän ko­kei­lu on to­maat­ti­pe­ru­na, joka ni­men­sä mu­kai­ses­ti tuot­taa var­res­sa kir­sik­ka­to­maa­tin ko­koi­sia to­maat­te­ja ja mul­lan al­la mu­hi­vat pe­ru­nat.

– Pe­ru­noi­ta en ole pääs­syt mais­ta­maan, kun ei nii­tä vie­lä voi kai­vaa. Mut­ta to­maa­tit ovat ma­kei­ta, ker­too Aho­nen.

Tomaattiperuna on tavallisen tomaatin näköinen kasvi.

Sirkku Somero

Tavallisista tomaateista Ahonen odottaa vielä kypsyvää satoa.

Sirkku Somero

Aho­sen puu­tar­has­sa ja pi­has­sa lois­taa täl­lä het­kel­lä orans­si. Kas­vi­huo­nee­seen on it­sek­seen kas­va­nut vai­kut­ta­va orans­si meri lyh­ty­koi­so­ja.

– Nii­tä oli en­sin pi­hal­la, mut­ta ne le­vi­ä­vät to­del­la her­käs­ti, sa­noo Aho­nen.

Niis­tä saa kui­vat­ta­mal­la ko­mei­ta ko­ris­te­kimp­pu­ja.

Pi­has­sa orans­sin tuo­vat tyr­ni­puut, jois­sa ok­sat tai­pu­vat mar­jo­jen pai­nos­ta. Pal­jon on tu­los­sa myös mar­ja-aro­ni­aa.

Lyhtykoiso valaisee sykysyä kirkkaan oranssilla värillään.

Sirkku Somero

Suu­ri kas­vi­huo­ne on jo toi­nen kym­me­nen vuo­den si­sään. En­sim­mäi­nen ro­mah­ti lu­mi­kuor­man al­la.

Kas­vi­huo­ne pi­den­tää kas­vu­kaut­ta. Sen ka­tos­ta avau­tuu rivi tuu­le­tu­sik­ku­noi­ta, mut­ta tä­män ke­sän mo­ni­viik­koi­set hel­teet oli­vat sil­ti lii­kaa. Aho­nen ker­too, et­tä kas­vi­huo­nees­sa ei päi­vä­sai­kaan pys­ty­nyt ole­maan.

Marjatta Ahosen viinirypäleet tuottavat tänä syksynä hyvän sadon.

Sirkku Somero

Pin­ta-alaa kai­ken­lai­seen vil­je­lyyn ja ko­kei­luun on run­saas­ti, mut­ta eni­ten huo­mi­o­ta he­rät­tä­vät vii­ni­köyn­nök­set, jot­ka näyt­tä­vät tänä syk­sy­nä tuo­van mo­jo­van sa­don. Alun pe­rin tai­mia oli kak­si, nyt ne ovat le­vin­neet laa­jal­le alal­le.

– Sil­ka-la­ji­ke me­nes­tyy kyl­lä ul­ko­na­kin. Sil­le ei tar­vit­se mi­tään teh­dä, pait­si lei­ka­ta. Muu­ten se kas­vaa oves­ta ulos. Joka ke­vät leik­kaan sitä niin, et­tä ajat­te­len, et­tä nyt se kyl­lä kuo­lee – ­mut­ta ei.

Yrt­te­jä on jo tal­ven va­ral­la.

– Kol­meen ker­taan olen kui­van­nut ore­ga­noa, per­sil­jaa ja til­liä. Mais­sia on pari tain­ta, eri­vä­ri­siä pap­ri­koi­ta, pu­na­juur­ta, pa­pua ja man­sik­kaa on.

Pe­ru­naa on omas­ta pen­kis­tä syö­ty koko kesä, pork­ka­na­sa­to on vie­lä nos­ta­mat­ta. Pi­han vii­ni­mar­jat ja kar­vi­ai­set on jo poi­mit­tu, sa­moin kas­vi­huo­ne­kur­kut.

– Tä­män ke­sän uu­tuus on ol­lut ik­ku­na­kurk­ku.

Tyrnisato näyttää hyvältä.

Sirkku Somero

Pihassa kasvaa monen väristä viinimarjaa sekä harvinaisempaa hunajamarjaa.

Sirkku Somero

Aho­nen ker­too, et­tä har­ras­taa vil­je­lyä omak­si ilok­seen, ei myyn­tiin, vaik­ka kas­vi­huo­neel­la ko­koa on­kin. Har­ras­tus tuo tie­tys­ti ruo­kaa pöy­tään ja iloa sil­mäl­le ja sie­lul­le, mut­ta on se myös työ­tä.

– Aa­mul­la on kas­tel­ta­va ja au­ot­ta­va ik­ku­noi­ta ja ovia. Leik­ke­lyä ja nyp­pi­mis­tä riit­tää.