Kirk­ko­her­ra Kir­si Poh­jo­la, 61, on aloit­ta­nut työt Tar­jan­teen seu­ra­kun­nas­sa. Lo­ka­kuun en­sim­mäi­set päi­vät ovat vie­räh­tä­neet työn­te­ki­jöi­hin ja työ­yh­tei­söön tu­tus­tu­es­sa.

– Ih­mi­set ovat vaih­tu­neet ja kar­tal­le pää­se­mis­tä on pal­jon. Vaik­ka tie­tää pa­pe­ril­la his­to­ri­aa ja ta­pah­tu­mien ku­lut, niin työn­te­ki­jöi­den ko­ke­muk­set, toi­veet, ha­lut ja pe­lot – kaik­ki ne mie­lel­lä­ni kuun­te­len, Kir­si Poh­jo­la sa­noo.

Vuo­den alus­ta toi­min­nas­sa ol­leen Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan en­sim­mäi­sel­lä vir­kaan va­li­tul­la va­ki­tui­sel­la kirk­ko­her­ral­la on alai­sia 20. Se on yli puo­let vä­hem­män kuin edel­li­ses­sä työ­pai­kas­sa Jy­väs­ky­län seu­ra­kun­nan Län­ti­sen alu­een joh­ta­va­na pap­pi­na. Poh­jo­lan mu­kaan suu­rel­la 90 000 jä­se­nen seu­ra­kun­nal­la on etun­sa, mut­ta ih­mi­set ei­vät ole sa­mal­la ta­val­la ihol­la, kuin Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan kal­tai­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa, jos­sa jä­se­niä on rei­lu 7000. Poh­jo­lal­la on kos­ke­tus­pin­taa myös pie­niin seu­ra­kun­tiin, sil­lä hän on ko­toi­sin Saa­ri­jär­ven Pyl­kön­mä­el­tä.

– Elin lap­suu­den ja nuo­ruu­den sa­man­tyyp­pi­ses­sä seu­ra­kun­nas­sa ja su­ku­lai­set ovat siel­lä edel­leen vah­vas­ti luot­ta­mu­se­li­mis­sä.

Seu­ra­kun­ta­lai­siin uu­si kirk­ko­her­ra ai­koo tu­tus­tua pik­ku­hil­jaa. Jo en­sim­mäi­se­nä työ­päi­vä­nään hän pää­si heti siu­naa­maan uu­tis­puu­ron Ruo­ve­den Ur­hei­lu­ta­lol­la Elä­ke­lii­ton juh­las­sa. En­sim­mäi­nen mes­su hä­nel­lä on 25. lo­ka­kuu­ta Ruo­ve­den kir­kos­sa. Mar­ras- ja jou­lu­kuus­sa seu­ra­kun­nan uu­si pai­men on mu­ka­na useis­sa mes­suis­sa.

– Ha­lu­an pa­nos­taa mes­sui­hin eri­tyi­ses­ti seu­ra­kun­ta­lais­ten koh­taa­mis­mie­les­sä. Ja tot­ta kai luot­ta­mus­hen­ki­löt­kin tu­le­vat tu­tuk­si.

En­sim­mäi­nen kirk­ko­neu­vos­ton ko­kous on täl­lä vii­kol­la.

Ol­laan uu­den seu­ra­kun­nan al­ku­met­reil­lä ja on vie­lä pal­jon asi­oi­ta, jot­ka kai­paa­vat hie­no­sää­töä ja suun­taa­mis­ta.

Kirk­ko­her­ran työn­ku­vaa Kir­si Poh­jo­la luon­neh­tii laa­jak­si.

– Nyt jo huo­maa, et­tä se on hy­väs­sä mie­les­sä ran­na­ton. Ei ole mi­tään, mikä ei kuu­lui­si työ­hön, hän hah­mot­te­lee.

Pää­a­sia on kui­ten­kin Tar­jan­teen seu­ra­kun­ta­e­lä­män ra­ken­ta­mi­nen ja ke­hit­tä­mi­nen.

– Ol­laan uu­den seu­ra­kun­nan al­ku­met­reil­lä ja on vie­lä pal­jon asi­oi­ta, jot­ka kai­paa­vat hie­no­sää­töä ja suun­taa­mis­ta. Nii­tä rat­ko­taan is­tu­mal­la alas ja kes­kus­te­le­mal­la.

– On hyvä, et­tä lin­jaus­ky­sy­myk­set on jä­tet­ty va­ki­tui­sel­le kirk­ko­her­ral­le. Kun pe­ru­sa­si­at ovat jär­jes­tyk­ses­sä, al­kaa yl­lä­pi­to ja ke­hit­tä­mi­nen, hän li­sää.

Poh­jo­lan mie­les­tä seu­ra­kun­ta­työn kes­ki­ös­sä on hen­gel­li­syys, min­kä voi ki­teyt­tää yh­teen ni­meen, Jee­sus Kris­tus.

– Sii­nä on mei­dän ydin, mei­dän voi­ma ja teh­tä­vä. Se on ihan kai­kes­sa mu­ka­na, mitä me teh­dään, niin ru­kouk­ses­sa kuin las­ten, nuor­ten ja kai­ke­ni­käis­ten koh­taa­mi­ses­sa.

Kir­si Poh­jo­la pi­tää it­se­ään kan­nus­ta­va­na ja asi­oi­ta eteen­päin vie­vä­nä joh­ta­ja­na, jon­ka kans­sa on help­po teh­dä töi­tä. Hyvä työ­yh­tei­sö ja sen hy­vin­voin­ti ra­ken­tu­vat Poh­jo­lan nä­ke­myk­sen mu­kaan sel­keis­tä pe­li­sään­nöis­tä.

– On ol­lut iha­naa huo­ma­ta, mi­ten iloi­nen il­ma­pii­ri tääl­lä on. Tääl­lä on ol­lut tut­tua ja ko­toi­saa.

Il­ma­pii­riä hän pi­tää myös Tar­jan­teen seu­ra­kun­nan vah­vuu­te­na, sa­moin ket­te­ryyt­tä ja jous­ta­vuut­ta.

– Nämä ovat näi­tä alun tun­nel­mia. Ko­vin var­moin sa­noin ei kah­den vii­kon ko­ke­muk­sel­la voi huu­del­la, Poh­jo­la nau­raa.

On ol­lut iha­naa huo­ma­ta, mi­ten iloi­nen il­ma­pii­ri tääl­lä on. Tääl­lä on ol­lut tut­tua ja ko­toi­saa.

Kun Vir­tain ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­tia ryh­dyt­tiin yh­dis­tä­mään yh­dek­si Tar­jan­teen seu­ra­kun­nak­si, oli il­mas­sa myös so­ra­ää­niä ja tun­ne­myrs­kyä. Nyt kun yh­dis­te­tyn seu­ra­kun­nan toi­min­ta on käyn­nis­ty­nyt, on il­ma­pii­ri ol­lut sees­tei­nen. On ko­ros­tet­tu yh­des­sä te­ke­mi­sen tär­keyt­tä ja ta­sa­puo­li­suut­ta. Uu­den kirk­ko­her­ran mie­les­tä on in­hi­mil­lis­tä, et­tä lii­tos­vai­hees­sa tun­teet oli­vat pin­nas­sa ja ne pää­tös­ten ede­tes­sä laan­tui­vat. Seu­ra­kun­ta­vaa­lien eh­do­ka­sa­set­te­lua hän pi­tää osoi­tuk­se­na sii­tä, et­tä yh­teis­työ­hön on si­tou­dut­tu. Lis­toil­la on ta­sai­ses­ti eh­dok­kai­ta mo­lem­mis­ta kun­nis­ta.

Seu­ra­kun­ta­vaa­lit osu­vat uu­den kirk­ko­her­ran kan­nal­ta otol­li­seen ai­kaan. Hän pää­see aloit­ta­maan työt vas­ta­va­lit­tu­jen luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kans­sa.

– Sii­tä al­kaa väis­tä­mät­tä uu­si ai­ka. Olen oi­kein iloi­nen, et­tä vaa­lit osu­vat täl­lai­seen ajan­koh­taan.

Kir­si Poh­jo­la toi­voo, et­tä sai­si uu­te­na kirk­ko­her­ra­na teh­tyä työn­sä hy­vin ja et­tä työ­yh­tei­söl­lä on luot­ta­vai­nen ja tur­val­li­nen olo, mi­ten men­nä eteen­päin. Se hei­jas­tuu myös seu­ra­kun­ta­lai­siin ja va­paa­eh­toi­siin.

– Minä odo­tan voi­mia, vii­saut­ta, jak­sa­mis­ta sekä it­sel­le­ni et­tä muil­le.

Minä odo­tan voi­mia, vii­saut­ta, jak­sa­mis­ta sekä it­sel­le­ni et­tä muil­le.

Kirk­ko­her­ran vir­ka­paik­ka on Ruo­ve­si. Käy­tän­nös­sä työt kui­ten­kin mää­rit­te­le­vät, mis­sä hän kul­loin­kin liik­kuu.

Koti on Keu­ruul­la. Siel­tä Poh­jo­la os­ti hil­jat­tain eläk­keel­lä ole­van puo­li­son­sa kans­sa van­han maa­ti­lan. Siel­lä asus­te­lee myös kak­si koi­raa, kak­si kis­saa ja kol­me he­vos­ta. Va­paa-ajan on­gel­mia täys­työl­lis­te­tyl­lä kirk­ko­her­ral­la ei siis ko­ti­puo­les­sa­kaan ole. Mut­ta se on Kir­si Poh­jo­lan mu­kaan vain hyvä asia.

– Mi­kään ei tyh­jen­nä pää­tä niin hy­vin kuin lan­nan luon­ti, fyy­si­syys ja eläi­met.