Vuo­den var­rel­ta

Kim­mo Huil­lan oveen ko­pu­tet­tiin vii­me syk­sy­nä.

– Mi­nut ha­et­tiin kuin VPK:lai­nen ko­toa tä­hän tou­huun. Sa­not­tiin, et­tä tääl­lä on hätä, ei ole val­men­ta­jaa, sa­noo fläp­pi­tau­luun kym­me­nen vuo­den val­men­nus­tau­on jäl­keen tart­tu­nut Kim­mo.

Al­ka­mas­sa ovat KPK/RuoS­kAn U13-ryh­män tiis­tait­ree­nit.

– Syk­syl­lä kai­paa ai­na jää­hal­lin tuok­sua, sa­noo Kim­mo ve­tä­es­sään hok­ka­rei­ta jal­kaan pu­ku­huo­nees­sa.

Po­jat pyy­tä­vät heti al­kuun ki­ri­kiek­koa. Val­men­ta­ja lä­het­tää kie­kon kes­ki­vii­val­ta, ja kak­si pe­laa­jaa tais­te­lee sii­tä ede­ten maa­lia koh­ti.

– Pyr­ki­kää maa­lin­te­koon! Lop­puun as­ti, lop­puun as­ti! Kim­mo kan­nus­taa ja to­te­aa kamp­pai­lu­pe­laa­mi­sen ole­van yk­si jää­kie­kon pe­ru­si­dea, suo­ras­taan suo­ma­lais­ten lem­pi­a­sia.

Tur­ha on läh­teä lii­an ai­kai­sin lii­ga­seu­ro­jen jouk­ku­ei­siin.

Kun on piir­tä­nyt en­sim­mäi­set val­men­nus­ku­vi­ot jo 50 vuot­ta sit­ten, on ai­ka koo­ta yh­teen val­men­ta­mi­sen tee­sit.

En­sim­mäi­nen hä­nen val­men­ta­man­sa jouk­kue oli HNMKY kau­del­la 1974–75. Sen ja to­den­nä­köi­ses­ti vii­mei­sek­si jää­vän KPK/RuoS­kAn U13-jouk­ku­een vä­liin mah­tuu sa­to­ja pe­laa­jia niin RuoS­kAs­sa kuin muu­al­la.

Koko ikän­sä jää­kie­kon kans­sa te­ke­mi­sis­sä ol­lut Kim­mo Huil­la ker­too saa­neen­sa la­jil­ta pal­jon. Hä­nes­tä hie­noin­ta on tu­tus­tua pe­laa­jiin. Eri­tyi­ses­ti ju­ni­o­ri­val­men­nuk­ses­sa pää­see nä­ke­mään kun­kin ra­jat ja ke­hi­tyk­sen.

Huil­la muis­tut­taa, et­tä ju­ni­o­ri­sar­jois­sa pe­la­taan huip­pu­kiek­koa.

– Pie­nil­tä paik­ka­kun­nil­ta­kin löy­tyy tai­ta­via pe­laa­jia. Ta­sa­val­lan yk­kös­pe­laa­ja Mik­ko Ran­ta­nen aloit­ti uran­sa Nou­si­ais­ten ky­lä­kau­ka­los­ta. Tur­ha on läh­teä lii­an ai­kai­sin lii­ga­seu­ro­jen jouk­ku­ei­siin. Val­men­nuk­sen täy­tyy kui­ten­kin sil­loin ol­la hy­vää, ja sitä täy­tyy teh­dä tie­tyl­lä ta­val­la to­sis­saan.

Jääkiekkovalmennuksesta luopuva Kimmo Huilla toivoo säilyttävänsä edes jonkinlaisen luistelukunnon: "Jääkiekon tiimityössä olisi jatkossa mukava olla ainakin jollain tavalla. Yhteispeliähän kiakko ja elämä kokonaisuudessaan on."

Terhi Kääriäinen

Kim­mo Huil­la ryh­tyy nau­laa­maan jää­kie­kon tee­se­jään.

– En ole kiin­nos­tu­nut jää­kie­kos­ta il­mi­ö­nä, vaan pe­li­nä. Peli vaa­tii mo­nen­lai­sia tai­to­ja, hie­noin­ta on yh­teis­toi­min­ta ja hy­vin pe­laa­mi­nen. Jää­kiek­ko il­mi­ö­nä on me­di­an tu­ke­maa viih­de­ha­kuis­ta lii­ke­toi­min­taa. Ylei­sö rat­sas­taa la­jin pin­tail­mi­öi­den va­ras­sa. Kri­tiik­kiä pe­liä ja la­jin il­me­ne­mis­muo­to­ja koh­taan tar­vi­taan vält­tä­mät­tä, Kim­mo aloit­taa.

Hä­nel­le pe­laa­mi­nen on ta­voit­teel­lis­ta yh­teis­toi­min­taa. Ju­ni­o­ri­val­men­nuk­ses­sa tär­kein­tä on op­pi­mi­nen, ja voi­tot tu­le­vat si­vu­tuot­tee­na. Nuor­ten har­ras­ta­mi­sen pi­tää ol­la haus­kaa, ja kau­den ai­ka­na on ol­ta­va riit­tä­väs­ti le­poa.

On­nis­tu­mi­nen vaa­tii yh­tei­siä pe­ri­aat­tei­ta: si­tou­tu­mis­ta, luot­ta­mus­ta, vas­tuun kan­ta­mis­ta, eri­lais­ten tai­to­jen ar­vos­ta­mis­ta, työn­ja­on ja jouk­ku­e­ku­rin ym­mär­tä­mis­tä.

Mo­nien pe­laa­jien pai­neen­sie­to­ky­ky eri­tyi­ses­ti ju­ni­o­ri­vuo­si­na on huo­no.

Val­men­ta­jan teh­tä­vä on aut­taa pe­laa­jia laji- ja pe­li­ti­lan­ne­tai­to­jen sekä hen­kis­ten omi­nai­suuk­sien ke­hit­tä­mi­ses­sä.

– Var­sin­kin ju­ni­o­ri­val­men­nuk­ses­sa on tär­ke­ää, et­tä kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta hen­ki­siin val­miuk­siin. Sii­hen, et­tä pe­laa­ja kes­kit­tyy toi­min­taan, käyt­täy­tyy hy­vin toi­sia koh­taan, kun­ni­oit­taa la­jia, vas­tus­ta­jia sekä jouk­ku­e­to­ve­rien, val­men­ta­jien ja ero­tuo­ma­rin työ­tä.

Pe­laa­jan pi­tää ar­vos­taa omaa har­joit­te­lu­aan ja pe­laa­mis­taan. Pi­tää ol­la halu op­pia uut­ta.

Mo­nien pe­laa­jien pai­neen­sie­to­ky­ky eri­tyi­ses­ti ju­ni­o­ri­vuo­si­na on huo­no:

– Se nä­kyy sii­nä, et­tä sään­tö­tul­kin­nois­ta pur­na­taan, kun tu­lee vas­toin­käy­mi­nen, sa­no­taan vaik­ka mai­la­kamp­pi. Val­men­ta­jan pi­tää täs­sä oh­ja­ta pe­laa­jaa.

Pe­li­sil­mää voi ke­hit­tää, mut­ta pel­käl­lä työl­lä­kin pää­see pit­käl­le.

Vaik­ka maa­lin­te­koa ar­vos­te­taan, vai­kein­ta on luis­te­lu.

– Pi­tää osa­ta luis­tel­la mitä eri­lai­sim­mis­sa ti­lan­teis­sa. Hy­viä luis­te­li­joi­ta on tosi vä­hän, ju­ni­o­ri-iäs­sä vie­lä vä­hem­män.

Toi­sek­si vai­kein­ta on syöt­tä­mi­nen, syöt­tö­het­ken oi­val­ta­mi­nen.

Kim­mo ar­vos­taa jal­ko­jen, kä­sien ja pään no­peut­ta sekä voi­man kes­kit­tä­mi­sen tai­toa. Huip­pu­pe­laa­jan tun­nis­taa yl­lät­tä­vis­tä rat­kai­suis­ta.

– Pe­li­sil­mää voi ke­hit­tää, mut­ta pel­käl­lä työl­lä­kin pää­see pit­käl­le. Kyl­lä ne pe­laa­jat sil­ti erot­tu­vat, joil­la on pe­li­sil­mää: ken­täl­lä ol­laan he­reil­lä ja näh­dään mah­dol­li­suu­det, ei ol­la kiek­ko­kes­kei­siä vaan pe­la­taan myös va­paal­la jääl­lä kie­kot­to­ma­na.

Viimeisiä vetoja fläppitauluun.

Terhi Kääriäinen

Val­men­ta­jal­ta vaa­di­taan si­tou­tu­mis­ta, in­nos­tus­ta ja la­ji­tun­te­mus­ta. Pe­laa­jiin on tu­tus­tut­ta­va. Ih­mis­suh­de­työs­sä tar­vi­taan joh­ta­mis­tai­to­ja: kuun­te­lua, kes­kus­te­lua, ym­mär­tä­mis­tä. Pi­tää ol­la luja ja vaa­ti­va, mut­ta ei kova.

Hy­vis­tä val­men­ta­jis­ta on jat­ku­va pula. Yh­te­nä rat­kai­su­na voi­si ol­la val­men­ta­jien vuo­ro­ve­to. Kim­mo Huil­la roh­kai­see ot­ta­maan vas­tuu­ta: se va­paut­taa, ja sa­mal­la voi löy­tää uu­sia mah­dol­li­suuk­sia it­ses­tään.

Hä­nel­le upeim­pia het­kiä val­men­nus­työs­sä oli se, kun NHL-täh­ti Tep­po Num­mi­nen haas­tat­te­li Au­ti­on lei­ri­kes­kuk­ses­sa ruo­ve­si­läi­siä kiek­ko­ju­ni­o­rei­ta.

– Yleen­sä­hän nämä ti­lan­teet me­ne­vät toi­sin­päin. Tep­po osoit­ti ar­vos­tuk­sen­sa poi­kia koh­taan.

Jut­tu on jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 18.4.2024.