Kimmo Huillan viimeiseksi joukkueeksi jää KPK/RuoSkAn U13-ryhmä, joka voitti Hämeen alueen A-sarjan aluemestaruuden. Loppuottelussa kaatui Parkanon Kiekko numeroin 7–5.
Terhi Kääriäinen
Jääkiekkovalmennuksen jättävä Kimmo Huilla: "Syksyllä kaipaa aina jäähallin tuoksua"
Vuoden varrelta
Kimmo Huillan oveen koputettiin viime syksynä.
– Minut haettiin kuin VPK:lainen kotoa tähän touhuun. Sanottiin, että täällä on hätä, ei ole valmentajaa, sanoo fläppitauluun kymmenen vuoden valmennustauon jälkeen tarttunut Kimmo.
Alkamassa ovat KPK/RuoSkAn U13-ryhmän tiistaitreenit.
– Syksyllä kaipaa aina jäähallin tuoksua, sanoo Kimmo vetäessään hokkareita jalkaan pukuhuoneessa.
Pojat pyytävät heti alkuun kirikiekkoa. Valmentaja lähettää kiekon keskiviivalta, ja kaksi pelaajaa taistelee siitä edeten maalia kohti.
– Pyrkikää maalintekoon! Loppuun asti, loppuun asti! Kimmo kannustaa ja toteaa kamppailupelaamisen olevan yksi jääkiekon perusidea, suorastaan suomalaisten lempiasia.
Turha on lähteä liian aikaisin liigaseurojen joukkueisiin.
Kun on piirtänyt ensimmäiset valmennuskuviot jo 50 vuotta sitten, on aika koota yhteen valmentamisen teesit.
Ensimmäinen hänen valmentamansa joukkue oli HNMKY kaudella 1974–75. Sen ja todennäköisesti viimeiseksi jäävän KPK/RuoSkAn U13-joukkueen väliin mahtuu satoja pelaajia niin RuoSkAssa kuin muualla.
Koko ikänsä jääkiekon kanssa tekemisissä ollut Kimmo Huilla kertoo saaneensa lajilta paljon. Hänestä hienointa on tutustua pelaajiin. Erityisesti juniorivalmennuksessa pääsee näkemään kunkin rajat ja kehityksen.
Huilla muistuttaa, että juniorisarjoissa pelataan huippukiekkoa.
– Pieniltä paikkakunniltakin löytyy taitavia pelaajia. Tasavallan ykköspelaaja Mikko Rantanen aloitti uransa Nousiaisten kyläkaukalosta. Turha on lähteä liian aikaisin liigaseurojen joukkueisiin. Valmennuksen täytyy kuitenkin silloin olla hyvää, ja sitä täytyy tehdä tietyllä tavalla tosissaan.
Jääkiekkovalmennuksesta luopuva Kimmo Huilla toivoo säilyttävänsä edes jonkinlaisen luistelukunnon: "Jääkiekon tiimityössä olisi jatkossa mukava olla ainakin jollain tavalla. Yhteispeliähän kiakko ja elämä kokonaisuudessaan on."
Terhi Kääriäinen
Kimmo Huilla ryhtyy naulaamaan jääkiekon teesejään.
– En ole kiinnostunut jääkiekosta ilmiönä, vaan pelinä. Peli vaatii monenlaisia taitoja, hienointa on yhteistoiminta ja hyvin pelaaminen. Jääkiekko ilmiönä on median tukemaa viihdehakuista liiketoimintaa. Yleisö ratsastaa lajin pintailmiöiden varassa. Kritiikkiä peliä ja lajin ilmenemismuotoja kohtaan tarvitaan välttämättä, Kimmo aloittaa.
Hänelle pelaaminen on tavoitteellista yhteistoimintaa. Juniorivalmennuksessa tärkeintä on oppiminen, ja voitot tulevat sivutuotteena. Nuorten harrastamisen pitää olla hauskaa, ja kauden aikana on oltava riittävästi lepoa.
Onnistuminen vaatii yhteisiä periaatteita: sitoutumista, luottamusta, vastuun kantamista, erilaisten taitojen arvostamista, työnjaon ja joukkuekurin ymmärtämistä.
Monien pelaajien paineensietokyky erityisesti juniorivuosina on huono.
Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajia laji- ja pelitilannetaitojen sekä henkisten ominaisuuksien kehittämisessä.
– Varsinkin juniorivalmennuksessa on tärkeää, että kiinnitetään huomiota henkisiin valmiuksiin. Siihen, että pelaaja keskittyy toimintaan, käyttäytyy hyvin toisia kohtaan, kunnioittaa lajia, vastustajia sekä joukkuetoverien, valmentajien ja erotuomarin työtä.
Pelaajan pitää arvostaa omaa harjoitteluaan ja pelaamistaan. Pitää olla halu oppia uutta.
Monien pelaajien paineensietokyky erityisesti juniorivuosina on huono:
– Se näkyy siinä, että sääntötulkinnoista purnataan, kun tulee vastoinkäyminen, sanotaan vaikka mailakamppi. Valmentajan pitää tässä ohjata pelaajaa.
Pelisilmää voi kehittää, mutta pelkällä työlläkin pääsee pitkälle.
Vaikka maalintekoa arvostetaan, vaikeinta on luistelu.
– Pitää osata luistella mitä erilaisimmissa tilanteissa. Hyviä luistelijoita on tosi vähän, juniori-iässä vielä vähemmän.
Toiseksi vaikeinta on syöttäminen, syöttöhetken oivaltaminen.
Kimmo arvostaa jalkojen, käsien ja pään nopeutta sekä voiman keskittämisen taitoa. Huippupelaajan tunnistaa yllättävistä ratkaisuista.
– Pelisilmää voi kehittää, mutta pelkällä työlläkin pääsee pitkälle. Kyllä ne pelaajat silti erottuvat, joilla on pelisilmää: kentällä ollaan hereillä ja nähdään mahdollisuudet, ei olla kiekkokeskeisiä vaan pelataan myös vapaalla jäällä kiekottomana.
Viimeisiä vetoja fläppitauluun.
Terhi Kääriäinen
Valmentajalta vaaditaan sitoutumista, innostusta ja lajituntemusta. Pelaajiin on tutustuttava. Ihmissuhdetyössä tarvitaan johtamistaitoja: kuuntelua, keskustelua, ymmärtämistä. Pitää olla luja ja vaativa, mutta ei kova.
Hyvistä valmentajista on jatkuva pula. Yhtenä ratkaisuna voisi olla valmentajien vuoroveto. Kimmo Huilla rohkaisee ottamaan vastuuta: se vapauttaa, ja samalla voi löytää uusia mahdollisuuksia itsestään.
Hänelle upeimpia hetkiä valmennustyössä oli se, kun NHL-tähti Teppo Numminen haastatteli Aution leirikeskuksessa ruovesiläisiä kiekkojunioreita.
– Yleensähän nämä tilanteet menevät toisinpäin. Teppo osoitti arvostuksensa poikia kohtaan.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 18.4.2024.


