En­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­te­tyt Pek­ka­lan mark­ki­nat ko­ko­si lau­an­tai­na run­sain jou­koin vä­keä Pek­ka­lan kar­ta­non pi­ha­pii­riin te­ke­mään os­tok­sia, naut­ti­maan kau­niis­ta mil­jöös­tä sekä seu­rus­te­le­maan kah­vin ja muu­rin­poh­ja­let­tu­jen kera.

– Hir­ve­äs­ti on vä­keä, huik­ka­si An­ne Hack­man tal­lin ovel­ta puo­lil­ta päi­vin.

Ja to­del­la­kin, park­ki­paik­ka­kin oli am­mut­tu­na täyn­nä. Aa­mun rei­pas ve­si­sa­de lop­pui se­kin on­nek­si ai­van mark­ki­noi­den al­ku­met­reil­lä ja lop­pu­a­jan au­rin­ko pais­toi jo täy­del­tä te­räl­tä.

Tämän katoksen alla ja vierustalla oli myytävänä isompia tavaroita, kuten vene, vanha moottori ja tietysti vaaleanharmaa Massey Fergusson traktori, jonka vierellä isäntä Marcus Hackman seisoo.

Anu Kuivasmäki

Ta­pah­tu­man ide­a­na oli tar­jo­ta ih­mi­sil­le mah­dol­li­suus kier­rel­lä ja kat­sel­la paik­ko­ja ja sa­mal­la pääs­tä eroon nurk­kiin ke­rään­ty­neis­tä yli­mää­räi­sis­tä ta­va­rois­ta. Myyn­nis­sä mark­ki­noil­la oli kar­ta­non van­ho­ja maa­ta­lous­ko­nei­ta ja lait­tei­ta, Vin­han kir­ja­kau­pan kir­jo­ja, juus­to­ja, kä­si­töi­tä sekä kirp­pu­to­ri­ta­va­raa vaat­teis­ta huo­ne­ka­lui­hin ja kan­gas­puis­ta ur­hei­lu­vä­li­nei­siin. Myyn­ti­pis­tei­den lu­ku­mää­rä jäi vii­teen, mut­ta se ei me­noa hai­tan­nut.

– Toi­veis­sa oli, et­tä oli­si tul­lut vä­hän enem­män, mut­ta eh­kä me em­me tätä ihan tar­peek­si hy­vin osan­neet vie­lä tänä vuon­na mark­ki­noi­da, to­te­si suun­nit­te­lus­ta vas­tan­nut Lau­ra Hack­man.

Niklas ja Hanna Grobler toivat peräkonttikirppikselle runsaasti urheilukampetta ja vaatteita myyntiin. Kauppa kuulemma kävi kivasti. Päivi Kylmälahti pysähtyi Groblerien myyntipisteelle juttelemaan.

Anu Kuivasmäki

Nik­las ja Han­na Grob­ler poh­ti­vat edel­lis­päi­vä­nä, läh­ti­si­vät­kö pe­rä­kont­ti­kirp­pik­sel­le. Sit­ten ryn­nät­tiin et­si­mään ky­pä­riä ja luis­ti­mia ja muu­ta ta­va­raa.

– Meil­lä on pal­jon vaa­tet­ta ja ur­hei­lu­ta­va­raa. Myy­ty on jo pe­ruuk­ke­ja, moot­to­ri­sa­ha ja lii­kun­ta­kam­pet­ta, Han­na Grob­ler ker­toi.

– Kaik­ki mitä ei tar­vi ko­tiin vie­dä, on plus­saa. On kiva, et­tä vin­til­tä jos­kus saa jo­ta­kin alas­kin­päin.

Grob­le­rei­den pis­teel­lä pii­pah­ta­nut Päi­vi Kyl­mä­lah­ti ha­lu­si eh­dot­to­mas­ti osal­lis­tua mark­ki­noil­le.

– Mu­ka­na on kol­me ka­ve­ria, jot­ka ovat ka­don­neet jon­ne­kin, hän nau­roi.

– Tääl­lä on ai­van val­loit­ta­vaa! Iha­na keli ja rai­kas su­vi­tuu­li, Kyl­mä­lah­ti ke­hui.

Moni muu ke­hui tul­leen­sa ute­li­ai­suu­des­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta tu­tus­tua kar­ta­no­mil­jöö­seen.

– Minä tu­lin ihan vain seu­rus­te­le­maan ja kat­so­maan, mitä van­hois­ta kir­jois­ta saa. Tok­ko­pa pal­jon mi­tään, Rai­mo Sal­mi­nen ar­ve­li.

Pekkalan vanhaan talliin olivat myyntiin päässeet tuotteet kirjoita kangaspuihin. Ostajia pyöri tasaiseen tahtiin tutustumassa tarjontaan.

Anu Kuivasmäki

Pekkalan kartanon päärakennus on kauniin kujan päässä. Se ja muutkin kartanoalueen rakennukset kiinnostivat markkinaväkeä.

Anu Kuivasmäki

Mark­ki­noil­ta pois­tui sil­min­näh­den ilah­tu­nut­ta vä­keä. En­si ker­taa jär­jes­tet­ty ta­pah­tu­ma näyt­ti niin lu­paa­val­ta, et­tä jat­koa seu­raa.

– Toi­vo­taan, et­tä täs­tä tu­lee pe­rin­ne, Lau­ra Hack­mann lu­pai­li.

Laura Hackman oli Pekkalan markkinoiden ja peräkonttikirppiksen alullepanija. Väkeä markkinoille virtasi tasaiseen tahtiin. Lopullinen luku lienee useita satoja.

Anu Kuivasmäki