Olen ai­ka har­voin kark­ki­lak­koil­lut. Nyt jou­lu­na­jan mäs­säi­lyt kar­ka­si­vat niin mah­ta­viin mit­toi­hin, et­tä koin tar­vit­se­va­ni hie­man kark­ki­ku­ria.
Pää­tin aloit­taa kark­ki­la­kon. Ter­ve­tu­loa rah­kat jo me­hu­kei­tot!

Muis­te­len kuul­lee­ni, et­tä kol­me viik­koa jos sin­nit­te­lee, saa eli­mis­tön­sä op­pi­maan uu­den ta­van. Sitä odo­tel­les­sa jäin poh­ti­maan, mikä se suu­rem­pi aja­tus täs­sä oli­kaan.

Ham­mas­pei­kon saan täs­sä vä­hin­tään ma­sen­tu­maan. Se­hän on hyvä asia. So­ke­ri on muu­ten­kin ju­lis­tet­tu ny­ky­tut­ki­muk­sis­sa kel­vot­to­mak­si ka­ve­rik­si. Täy­tyy myön­tää­kin, et­tä aja­tus kul­kee­kin kirk­kaam­min ja olo on te­hok­kaam­pi il­man tain­nut­ta­vaa mää­rää so­ke­ria.

Kau­an­ko sit­ten jat­kan kark­ki­lak­ko­a­ni? Sitä en tul­lut päät­tä­neek­si. En­tä otan­ko yle­vät ta­voit­teet: ter­veem­pi ja tar­mok­kaam­pi ar­ki, ta­voit­teek­si vai jo­tain sym­paat­ti­sem­paa vai eh­kä kil­pai­lu­hen­ki­sem­pää.

En tul­lut lyö­neek­si ve­toa ke­nen­kään kans­sa sii­tä, et­tä kau­an­ko vas­tus­tan ka­ra­mel­le­jä. En­kä huo­man­nut ot­taa ki­saa­kaan ka­ve­rin kans­sa, et­tä kum­pi pi­dät­täy­tyy kark­ki­hyl­lyn hou­ku­tuk­sis­ta kau­em­min.

Ama­töö­ri­vir­heen tein myös sii­nä, et­ten mää­ri­tel­lyt kark­kia tar­kem­min. Kuu­luu­ko suk­laa­kak­ku tai jää­te­lö kark­ki­la­kon al­le? En­sim­mäi­se­nä vii­kon­lop­pu­na vään­sin jo epä­toi­voi­se­na kek­si­kak­kua ker­mas­ta ja tuo­re­juus­tos­ta. Mät­kin pääl­le toki pa­kas­te­ra­si­al­li­set man­si­koi­ta ja mus­ti­koi­ta, noin niin kuin nol­laa­maan ras­van käy­tön hai­tat.

Pal­kin­to jäi mi­nul­ta myös mää­rit­te­le­mät­tä. On­ko kar­keil­la her­kut­te­lu pal­kin­to vai saan­ko palk­ki­ok­si jo­ta­kin muu­ta, kun­han jak­san pi­tää näp­pi­ni eros­sa na­mu­sis­ta?

Yle­vä mei­nin­ki ei kui­ten­kaan tai­da ol­la mi­nun jut­tu­ni. Mi­nun pi­tää löy­tyy oman nä­köi­se­ni ta­voi­te kark­ki­lak­koi­lul­le­ni. Sen­tään en aloit­ta­nut urak­kaa yk­sin. Mu­ka­na on mui­ta­kin ja eh­kä yh­teis­tuu­min saam­me tol­kun na­mien na­pos­te­luun.

En suos­tu sii­hen et­tä lak­koi­li­sin pai­non­hal­lin­nal­li­sis­ta syis­tä, vaik­ka uu­det pök­syt­kin jou­duin vii­me vuon­na os­ta­maan. Van­hat kai ku­tis­tui­vat. Pi­tää vaan tree­na­ta leu­an­ve­toa li­sää, jot­ta jak­saa hi­na­ta pään­sä taas use­am­min kuin ker­ran tan­gon ylä­puo­lel­le.

Mik­si sit­ten kark­ki­lak­koi­len? Täs­sä poh­ties­sa­ni tu­len sii­hen tu­lok­seen, et­tä kar­keis­ta lop­pu­jen lo­puk­si tu­lee vain huo­no olo, el­lei sa­mal­la satu juok­se­maan puo­li­ma­ra­to­nia. Ru­tii­nien et­si­mi­nen on sit­ten­kin eh­kä kark­ki­la­kon ta­ka­na. Päi­väl­lä kone vaa­tii koh­tuul­li­sen lou­naan, et­tä jak­saa puk­su­tel­la il­ta­päi­vän as­ka­reet. Hä­tä­päis­sä hui­vin hui­tais­tu kark­ki­pus­si tuot­taa ta­kuu­var­mas­ti äl­lö­tys­tä ja kär­si­mät­tö­myyt­tä.

To­taa­li­kiel­täy­ty­mi­seen en kui­ten­kaan tai­vu, sen ver­ran pul­la­hii­ri olen. Voin siis eh­kä ret­ki­re­pun tas­kus­ta löy­ty­neet suk­laa­pa­tu­kat mus­su­tel­la vaik­ka jälk­kä­rik­si, kun olen en­sin malt­ta­nut pop­sia läm­pi­män ate­ri­an. Poik­keuk­set ovat ihan ok. Bo­nuk­se­na voin su­jaut­taa sääs­ty­neet kark­ki­ra­hat ke­sä­reis­su­kas­saan.