Meil­le kir­jan­ra­kas­ta­jil­le kir­ja­hyl­ly ei ole pää­a­si­al­li­ses­ti si­sus­tu­se­le­ment­ti, mut­ta on­han myön­net­tä­vä, et­tä sitä se on myös. Omat kir­ja­hyl­ly­ni yrit­tä­vät seu­ra­ta it­se so­vel­taa­maa­ni ai­heen­mu­kais­ta jär­jes­te­lyä, mut­ta olen näh­nyt myös vi­su­aa­li­suu­des­ta läh­te­viä jär­jes­te­ly­jä: kir­jat voi ri­vit­tää hie­nos­ti vaih­tu­viin sa­teen­kaa­ren vä­rei­hin, kun jär­jes­tää sa­man­vä­ri­set se­lät sa­maan paik­kaan. Erään leh­ti­ju­tun ku­vas­sa kir­jai­li­ja oli ryt­mit­tä­nyt hyl­ly­ään kään­tä­mäl­lä osan kir­jois­ta poi­kit­tain.