Mikä?

Agat­ha Chris­tien dek­ka­riin pe­rus­tu­va näy­tel­mä Nei­ti Marp­le ja tui­jot­ta­va kat­se näh­dään Tam­pe­reen Työ­vä­en Te­at­te­rin näyt­tä­möl­lä en­si ker­taa poh­jois­mais­sa.

Juo­ni läh­tee ke­hit­ty­mään, kun cock­tail­kut­suil­la sat­tuu tra­ge­dia ja eräs vie­rais­ta saa kä­siin­sä kuo­let­ta­vaa myrk­kyä si­säl­tä­vän juo­man.

Mys­tee­riä rat­ko­va­na har­ras­ta­ja­sa­la­po­lii­si Marp­le­na näh­dään Miia Se­lin, ja yli­ko­mi­sa­rio Crad­doc­kia näyt­te­lee Jo­han­nes Kor­pi­jaak­ko. Näy­tel­män on oh­jan­nut Sa­mu­li Reu­na­nen.

Ko­ho­koh­ta

Kiin­nos­ta­vaa oli rat­kai­su jää­dyt­tää hen­ki­lö­hah­mot vä­lil­lä het­kek­si pai­koil­leen ta­pah­tu­mien vyö­ry­es­sä taus­tal­la. Se tun­tui pa­kot­ta­van kat­so­jan koh­dis­ta­maan aja­tuk­sen­sa en­tis­tä tar­kem­min taus­tal­la käy­tä­vään di­a­lo­giin jät­tä­en sil­ti edel­tä­vät ta­pah­tu­mat tuo­rei­na mie­leen.

Ja tä­mä­kin vie­lä

TTT:n vi­su­aa­li­nen taus­ta­tii­mi osuu nap­piin. Näyt­tä­möl­le on luo­tu niin 1960-lu­vun eng­lan­ti­lai­nen maa­lais­ky­lä kuin upea kar­ta­no. Pu­vus­tus Marp­len ruu­tu­ha­mei­neen ja fil­mi­täh­den il­ta­pu­kui­neen on us­kot­ta­va, mut­ta ei va­ras­ta pää­roo­lia kat­so­jan sil­mis­sä.

Nei­ti Marp­len ja yli­ko­mi­sa­rio Crad­doc­kin kes­ki­näi­nen sa­nai­lu kir­ja­van epäil­ty­jen gal­le­ri­an ää­rel­lä kan­taa, ja si­vu­hah­mois­sa­kin teh­dään kaut­taal­taan osu­via roo­li­töi­tä.

Täs­tä en ole ai­van va­kuut­tu­nut

Kos­ka en kuu­lu yleen­sä dek­ka­rei­den in­nok­kaim­piin lu­ki­joi­hin tai ri­ko­se­lo­ku­vien kat­so­jiin, läh­din kat­so­maan näy­tel­mää il­man en­nak­ko­tie­to­ja. Oli­sin var­mas­ti pääs­syt pa­rem­min hyp­pää­mään juo­neen heti al­ku­met­reil­tä, jos oli­sin tu­tus­tu­nut dek­ka­riin en­nal­ta. Oma vika!

Suo­sit­te­len

Mie­les­tä­ni näy­tel­mä so­pii pie­nes­tä jän­ni­tyk­ses­tä ja kui­vas­ta brit­ti­huu­mo­ris­ta pi­tä­vil­le. Kau­hun kyl­mä hiki ei ko­hon­nut kat­so­jan ot­sal­le mis­sään vai­hees­sa, vaan näy­tel­män syn­nyt­tä­mä jän­ni­tys py­syt­te­li viih­dyt­tä­vään te­at­te­ri-il­taan so­pi­vis­sa mi­tois­sa.