Ny­ky­ään käy­te­tään eng­lan­nin­kie­lis­tä note to self -il­mai­sua, kun ha­lu­taan muis­tut­taa it­seä (jul­ki­ses­ti so­si­aa­li­sis­sa ka­na­vis­sa) jos­tain asi­as­ta.

Minä teen nyt muis­tiin­pa­non it­sel­le­ni.

Ta­sai­sin vä­li­a­join ajau­dun lie­väs­ti ka­deh­ti­maan mui­ta. Kun ka­de­mie­li­a­laan on pääs­syt ja sur­kut­te­le­maan omaa osaa­mis­taan ja ole­mis­taa, niin yleen­sä tun­nel­man kruu­naa to­del­li­nen emä­ka­teu­den ai­heu­tin.

Tämä joku löy­tyy yleen­sä so­si­aa­li­sis­ta ka­na­vis­ta ja ke­rää tyk­käyk­siä, kuin minä suk­kia lat­ti­al­ta. ”Sa­maan ai­kaan joku jos­sain muu­al­la elää just mun elä­mää...” lau­laa Ka­ner­va suo­sik­ki ra­dio-oh­jel­mas­sa­ni Kis­san­keh­dos­sa ja tii­vis­tää sun­nun­tai­fii­lik­se­ni.

Pää­tän sul­kea kän­ny­kän ja vään­täy­tyä soh­val­ta ylös. Ke­rään la­ji­tel­lut jät­teet etei­seen ja siir­rän au­toon, miet­tien kuu­mei­ses­ti mik­si joku muu mut­ten minä. Ne­li­hen­ki­sen per­heen la­ji­tel­tu­jen jät­tei­den siir­tä­mi­nen k-mar­ke­tin park­ki­pai­kan kier­rä­tys­pis­teel­le vie noin pa­ri­kym­men­tä mi­nuut­tia kaik­ki­ne pus­su­koi­neen ja nys­sy­köi­neen.

Tuon pa­rin­kym­me­nen mi­nuu­tin ai­ka­na pun­ta­roin ka­teut­ta­ni. Olen on­net­to­man kil­pai­lun­ha­lui­nen ja ha­lu­ai­sin nii­tä tyk­käyk­siä ja mah­dol­li­ses­ti nii­den ta­ka­na ly­my­ä­vää on­nis­tu­mis­ta.

Mah­dol­li­ses­ti. Niin sii­nä­pä se. En tie­dä, on­ko sil­lä jol­lain oi­ke­as­ti asi­at pa­rem­min kuin mi­nul­la. Se joku vain osaa ot­taa hie­nom­pia ku­via ja ker­toa ko­me­as­ti on­nis­tu­mi­sis­taan.

Pää­tin et­tä suk­kien ke­rää­mi­nen on pa­rem­pi kuin tyk­käyk­set. Ja tu­li­han ne kier­rä­tys­jät­teet vie­tyä sii­nä ja muis­tin se­ka­jä­te­pus­su­kan­kin, et­ten aje­lut­ta­nut sitä au­tos­sa use­am­paa päi­vää.

Kier­rä­tys­kes­kus­tel­tua va­ka­vas­ti it­sek­se­ni, ko­ko­sin it­se­ni uu­des­taan niis­tä tu­tuis­ta, mu­ka­vis­ta ja ku­lu­neis­ta osis­ta.

Tä­nään ei ole unel­moin­ti­päi­vä, vaan on kier­rä­tys­päi­vä.

Note to self: olen hyvä näin.