Aurinkoinen päivä, ajan Unkarin kotikylästäni Várbalogista naapurikylään Jánossomorjaan neuvotellakseni Veronican, automekaanikon kanssa kesärenkaitten vaihdosta autoon. Kylän lähellä tien vasemmalla puolella on pieni männikkö, ja sen kohdalla hiljennän nykyään automaattisesti vauhtia ja tutkin katsellani puskia ja puitten alustoja. Aivoihini on etsautunut kuva talviselta matkalta samalla tiellä, muistan sen joka kerta metsikön ohi ajaessani. Onneksi en ollut autossa yksin silloin talvella.
Jo kaukaa näin metsikön reunassa tien laidalla suuria mustia möykkyjä.
– Mitä nuo möykyt ovat? Suuria petolintuja?, ihmettelin matkaseuralleni ja hiljensin vauhtia nähdäkseni, mistä oli kysymys. Mutta kun pääsin “möykkyjen“ kohdalle, ne olivat kadonneet. Tai eivät ne kokonaan hävinneet olleet, ne vain olivat siirtyneet kauemmas metsikköön. Ja ne olivat ihmisiä, tummiin vaatteisiin pukeutuneita kyyristyneitä miehiä, viisi tai kuusi. Pakolaisia!
Unkari tunnetaan siitä, ettei se anna pakolaisille oleskelulupaa. Ei maksa vaivaa edes yrittää. Siispä pakolaisten ainoa mahdollisuus on päästä rajan yli Itävallan puolelle, siellä heillä saattaa – ainakin teoriassa – olla onnea, mahdollisuus olekelulupaan.
Itävallan ja Unkarin välinen raja kulkee noin kilometrin päässä kylätiestä. Avarien peltoaukeitten välissä on muutama parinkymmenen metrin levyinen alue puita ja pensaita, niin etteivät tuulet ja tuiskut – ennen oli täällä niitäkin talvisin – pääse puhaltamaan halki laajojen aukeitten. Juuri tällainen puskikko on tien oikealla puolella, ja siihen oli joku jättänyt pakolaisjoukon, rahastanut jokaisen ja sanonut, että kun tuosta juoksette suoraan Itävallan puolelle, olette turvassa. Näin arvelen.
Pakolaisia pelätään tässä rajakylässä aivan kuin he olisivat ampumaan valmiita vihollisia. Kylän katujen varrella olevista puista, etenkin kuusista, karsitaan alaoksat, “etteivät pakolaiset pääse piiloutumaan puitten alle“. Surkean näköisiä kuusia, alimmat oksat parin metrin korkeudella maasta. Absurdia on se, että asia on täysin päinvastainen: pakolaiset pelkäävät kyläläisiä, eihän voi koskaan tietää, kuka ilmoittaa poliisille nähneensä tiellä täysin tuntemattoman hahmon. En usko, että Itävallan puolelle suunnistavat pakolaiset edes tulevat kylään, kyllä he pysyttelevät varmuuden vuoksi puitten ja pensaitten suojissa.
Itse ajan nykyään Itävallan puolelle pienen raja-aseman kautta Albertkasmérpuztassa. Siellä seisoo vahdissa pari itävaltalaista rajamiestä, mutta he tuntevat autoni, niin ettei minun juuri koskaan tarvitse näyttää papereitani. Jonoja ei ole, minut ja useimmat muutkin vinkataan mutkattomasti eteenpäin. Joskus näen pienen rajamökin kupeella kyyhöttävän muutamia ihmisiä, pakolaisia, niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään Itävallan puolelle. Mielessäni toivon heille onnea turvapaikan hakemisprosessissa!
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Hyvää kevättä Visuvedeltä, täältä me taas ponnistamme!
Arto Kovasin
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste