Olen sa­mas­ta asi­as­ta kir­joit­ta­nut en­nen­kin, mut­ta ei­pä ole tain­nut pal­joa hyö­dyt­tää. Kun pos­ti ei tän­ne syr­jä­ky­läl­le tule yh­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa ol­len­kaan, sen kai jo­ten­kin kär­sii. Mut­ta kun se jää kah­te­na päi­vä­nä tu­le­mat­ta, asia me­nee mie­les­tä­ni jo ns. yli hil­seen.

Olen sitä miel­tä, et­tä kyl­lä kaik­kien päi­vä­leh­den ti­laa­jien pi­täi­si saa­da leh­ten­sä sinä päi­vä­nä kun leh­ti on il­mes­ty­nyt. On­han sel­lai­nen sa­non­ta­kin ole­mas­sa, et­tä mi­kään ei ole niin van­ha kuin ei­li­sen päi­vän sa­no­ma­leh­ti.

Ai­na ve­do­taan sii­hen, et­tä kyl­lä­hän nii­tä uu­ti­sia saa muu­al­ta­kin, tv:stä, ra­di­os­ta ja sii­tä au­tu­aak­si te­ke­väs­tä "ne­tis­tä", jota mei­kä­läi­nen ei käy­tä, ei­kä tule kos­kaan käyt­tä­mään­kään.

Jos sii­hen men­nään, et­tä leh­dil­lä ei ole mi­tään vä­liä, ei­hän nii­tä kan­nat­tai­si enää pai­naa­kaan.

Leh­tien ti­laa­ja­na to­te­an lo­puk­si, et­ten minä las­kuil­la vä­li­tä, mut­ta kyl­lä minä leh­te­ni ha­lu­an ajal­laan.

Mark­ku Hil­den