Paapelin mäeltä
Meehän siitä, Erkki sanoi johtajalehmälle ja antoi keveän kosketuksen koivunoksalla. En tiedä, johtuiko johtajuus lehmän valkoisesta väristä vai sen viisaudesta. Taisi tuo viimemainittu olla lähempänä totuutta.
Kello alkoi lähennellä seiskaa ja olin lypsänyt aamulla neljä lehmää ja kyllä ranteet oli kippeet. Otin lypsyn sellaiseksi treeniksi, muiden pientilan töiden kera. Tosita oli kuulantyöntö ja muut urheilulajit.
Kesällä oli mukava nukkua aitassa. Siellä heinäkuun sateen ropina pärekatolle sai aikaan nautinnon, joka oli pikkupojan (15) hienoimpia.
Ei tarvinnut nousta navettatöiden jälkeen aamu-unilta ennen lounasta. Tänään johtajalehmä laittoi aikataulut uusiksi! Kyseisen lehmän ns. ummessa olo oli ihan ovella. Eli se poikisi muutaman viikon päästä. Jätin sen lypsämättä. Sitten illalla tyhjentäisin sen utareet.
Heräsin kovanlaiseen lehmän ammuun. No tunnistin äänen, vaikka kuulin sen tulevan navetasta. Siellä tuo albino oli mennyt paikoilleen ja katsoi silmät suurina. "Lypsähän minutkin", luin sen silmistä. Eihän siinä kauan aikaa mennyt, kun tyhjensin sen utareet. Oli sen verran maitoa, että oli tuottanut kipua.
Vein lehmää takaisin laitumelle ja havaitsin veräjän ylimmäisen puun lähteneen paikoiltaan. Siitä albino oli loikannut yli ja köpötteli navettaan. Kyllä yritin sille puhua, ettei ollut tarkoitus tuottaa kipua. Näytti ymmärtävän.
Vielä menin aittaa, ja ihana sade ropisi pärekatolle. Sisko oli keitellyt uusia perunoita ja sipulikastikkeen kera. Ja herätteli lounaalle.
Pääsin vielä korkkaamaan Aku Ankan, joka tuli tiistaisin. Vaikka paikallinen postinjakaja ei varmaan mielellään sitä jakanut. Saattoi maailmankatsomus olla erilainen.
Näin kului yksi kesäaamu. Parasta oli tuo lämmin sade, eläimen viisaus, Aku Ankka, uudet perunat, sipulikastike.
Siellä me muksut hoidimme pientä karjaa ja saatiin maitotiliä kauppa-auton velan kuittaukseen.
Erkki Töyssy