Tu­le­vai­suu­teen nä­ke­mi­nen on help­poa. Täy­tyy vain suun­na­ta hau­kan­kat­seen­sa oi­ke­aan koh­tee­seen.

Jos tart­tuu pai­kal­lis­leh­teen ja avaa sat­tu­man­va­rai­ses­ti oi­ke­an si­vun, tie­tää mitä tu­le­vai­suu­des­sa ta­pah­tuu.

Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä suo­men kie­les­sä ei ole fu­tuu­ria, ai­ka­muo­toa, jol­la il­mais­taan tu­le­vaa ai­kaa.

Vei­ke­äs­sä kie­les­säm­me tu­le­va ta­pah­tu­ma il­mais­taan pree­sen­sil­lä, joka il­mai­see, et­tä jo­tain ta­pah­tuu nyt. Esi­mer­kik­si ”Sa­taa” ja ”Huo­men­na sa­taa”. Kos­ka on vas­ta elo­kuu, pa­rem­pi esi­merk­ki on ”Pais­taa” ja ”Huo­men­na pais­taa”.

Kai­kis­ta maa­il­man kie­lis­tä pis­kui­nen suo­men kie­li on ai­ka­ja­nal­la liik­ku­es­saan ajan yti­mes­sä. Tu­le­vai­suus ta­pah­tuu ai­na nyt.

Kaik­ki on pai­kal­lis­ta.

Suu­ri uu­ti­nen siis on, et­tä vii­me vii­kol­la pai­kal­lis­leh­des­sä jul­kais­tiin kou­lun ruo­ka­lis­ta täl­le vii­kol­le. Kou­lun ruo­ka­lis­tan jul­kai­su on merk­ki sii­tä, et­tä kesä lop­puu ja syk­sy al­kaa. Tie­dos­sam­me on, et­tä en­sim­mäi­se­nä kou­lu­päi­vä­nä tar­jo­taan jau­he­li­ha­kas­ti­ket­ta, pe­ru­noi­ta ja tuo­re­sa­laat­tia. Seu­ra­va­na päi­vä­nä lau­ta­sil­ta löy­tyy man­go-broi­ler­kas­ti­ket­ta, oh­raa ja tuo­re­sa­laat­tia.

Jo­kai­nen kun­ta jul­kai­see omat kou­lu­ruo­kai­lun­sa lis­tat. Täs­tä voi pää­tel­lä, et­tä kaik­ki on pai­kal­lis­ta, var­sin­kin sil­loin, jos lau­ta­sel­ta löy­tyy pai­kal­lis­ta lä­hi­ruo­kaa.

Meis­tä jo­kai­nen on si­dot­tu ai­kaan ja paik­kaan, olem­me ai­na kiin­ni paik­ka­kun­nas­sa, ha­lu­sim­me sitä tai em­me.

Sään en­nus­ta­mi­seen on vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa kek­sit­ty lu­kui­sia ta­po­ja. Niin sa­not­tu van­ha kan­sa on en­nus­ta­nut tu­le­vaa eri­lai­sis­ta luon­no­nil­mi­öis­tä.

Jos vaik­ka­pa hel­mi­kuus­sa ka­tol­la on ol­lut lun­ta met­rin, se on tar­koit­ta­nut sitä, hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­sä sa­taa kaa­ta­mal­la.

Tai jos hei­nä­kuus­sa nais­ten­vii­kol­la vii­kol­la sa­taa vet­tä kuin Es­te­rin kas­te­lu­kan­nus­ta, hel­mi­kuus­sa joku jou­tuu la­pi­o­maan ka­tol­ta met­rin lun­ta.

Nuo­ri kan­sa ei en­nus­ta sää­tä luon­no­nil­mi­öis­tä. He päät­te­le­vät il­ma­na­lat kat­so­mal­la pu­he­li­mes­taan Il­ma­tie­teen­lai­tok­sen tai Fo­re­can sää­tie­dot.

"Som­ma­ren är kort".

Mis­tä tie­tää, mil­loin kesä al­kaa? On yk­si var­ma merk­ki.

Ke­sän al­ka­mi­sen tie­tää var­mas­ti sii­tä, et­tä tv-ka­na­va Ne­lo­nen näyt­tää jäl­leen kaik­ki Ja­mes Bond -elo­ku­vat.

En­tä mis­tä tie­tää, et­tä kesä lop­puu? Sen tie­tää sii­tä, et­tä 007-elo­ku­vien ka­val­ka­di päät­tyy al­kaak­seen jäl­leen en­si ke­sä­nä.

Ke­sän päät­ty­mi­sen mer­kit voi kuul­la ra­di­oaal­loil­ta­kin, sil­lä sil­loin siel­lä soi To­mas Le­di­nin ”Som­ma­ren är kort”, jon­ka joku saat­taa suo­men­taa näin: ”Kesä on kort­ti”.

Tämä to­dis­taa sen, et­tä kou­lus­sa oli­si kan­nat­ta­nut ol­la he­reil­lä muil­la­kin kuin vain ruo­ka­tun­neil­la.