Kiven­hei­ton pääs­sä Vi­su­ve­den ka­na­vas­ta teh­dään ke­sä­mö­kin vii­meis­te­ly­töi­tä. Luon­non­mu­kai­sel­la rau­ta­viht­ril­lil­lä kä­si­tel­ty la­mel­li­hir­si har­maan­tuu kau­niis­ti. Vie­lä on päät­tä­mät­tä ik­ku­nan­kar­mien sävy.

Ke­sä­mö­kin emän­tä Lii­sa Groth on kirk­kaan­kel­tai­sen kan­nal­la.

– Tois­tai­sek­si olen noin plii­sul­la vä­ril­lä kiel­täy­ty­nyt maa­laa­mas­ta, sa­noo isän­tä Juk­ka Lut­ti­nen, jon­ka mie­leen oli­si pe­rin­ne­maa­lien täh­kän sävy.

Vaik­ka ke­sä­mök­ki on upou­u­si, pa­ris­kun­ta on hu­rah­ta­nut van­hoi­hin esi­nei­siin ja ra­ken­nuk­siin.

Kun he me­ni­vät ai­koi­naan yk­siin, he tu­li­vat lo­mai­le­maan Lii­san su­ku­mö­kil­le Vi­su­ve­den Su­si­saa­reen.

– Sen piti ol­la lem­men­lo­ma, Lii­sa sel­vit­tää.

– Mut­ta ru­pe­sin kor­jaa­maan sau­nan kat­toa, Juk­ka täy­den­tää.

Keinutuolista seurataan talvisin lintulaudan elämää.

Terhi Kääriäinen

Oi­ke­as­taan Lii­sa Groth ja Juk­ka Lut­ti­nen et­si­vät ve­ne­paik­kaa Su­si­saa­reen ve­nei­lyä var­ten, mut­ta he kat­sas­ti­vat laa­jal­ti myös mök­ki­va­li­koi­maa ja pää­tyi­vät lo­pul­ta Lii­sal­le tut­tui­hin mai­se­miin.

Lii­sa viet­ti lap­se­na iso­van­hem­mil­laan kaik­ki ke­sät Su­si­saa­res­sa. Ai­kui­se­na hän to­te­si saa­ri­mö­kin lap­si­per­heel­le han­ka­lak­si. Van­ha mök­ki pa­loi sa­la­man is­kus­ta 2000-lu­vun alus­sa, ja ti­lal­le pys­ty­tet­tiin uu­si.

Lii­sa ja Juk­ka os­ti­vat mök­ki­ton­tin Vi­su­ve­den Ma­ja­tiel­tä syk­syl­lä puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten. Su­si­saa­ren mö­kis­tä va­lit­tiin uu­teen mök­kiin sen par­haat puo­let. Tal­vi suun­ni­tel­tiin ja vii­me kesä ra­ken­net­tiin. Ra­ken­ta­mi­sen by­rok­ra­tia hoi­tui heis­tä on­gel­mit­ta.

Hon­ka­ra­ken­teen hir­si­ta­lo­pa­ke­tin pys­tyt­ti­vät am­mat­ti­mie­het.

Yh­teen­sä 50 ne­li­ön pää­ra­ken­nus koos­tuu 30-ne­li­öi­sen mö­kin tu­vas­ta ja kah­des­ta ma­kuu­ka­ma­ris­ta. Ul­ko-oves­ta as­tu­taan si­vu­sei­nis­tä avoi­mel­le ka­te­tul­le käy­tä­väl­le, jon­ka toi­sel­la puo­lel­la on sa­man ka­ton al­la vie­lä puu­läm­mit­tei­nen sau­na ja vie­ras­huo­ne. Kau­em­mak­si on pys­ty­tet­ty puu­see, jon­ne ha­lut­tiin mu­ka­vuut­ta säh­kö­läm­mi­tyk­sel­lä.

Pää­mö­kin läm­mi­tys hoi­tuu va­raa­val­la ta­kal­la ja il­ma­läm­pö­pum­pul­la. Es­pan­jas­ta kul­je­tet­tu an­tiik­ki­ka­mii­na asen­ne­taan vie­ras­huo­nee­seen.

Mö­kis­sä on vie­mä­ri, mut­ta kan­to­ve­den ti­lal­le on tar­koi­tus teh­dä en­si ke­sä­nä kai­vo.

Kuul­to­val­koi­sel­la maa­la­tut si­sä­sei­nät ym­pä­röi­vät van­han­tyy­lis­tä ka­lus­tus­ta. Keit­ti­ö­sei­nä­mäl­lä on pa­ti­noi­tu­neis­ta höy­lä­pen­kis­tä ja kir­joi­tus­pöy­däs­tä teh­dyt ala­kaa­pit, jot­ka odot­ta­vat vie­lä maa­laus­ta. Iso kaa­pis­to on kou­lus­ta.

Tu­vas­sa on isot ik­ku­nat jär­vel­le. Lii­san mu­kaan ver­ho­ja ei lai­te­ta, sil­lä nä­ky­mä on kau­nis ja sä­le­ver­hot voi tar­vit­ta­es­sa las­kea alas.

Toi­veis­sa on näh­dä Tar­jan­teen li­pu­van ohi taas en­si ke­sä­nä. Ran­nas­sa pe­sii jout­se­nia, ja har­maa­hai­ka­raa odo­tel­laan.

Keittiön alakaapit on koottu vanhasta höyläpenkistä ja kirjoituspöydästä. Niiden pinnat aiotaan vielä kunnostaa.

Terhi Kääriäinen

Pi­has­ta he ha­lu­a­vat luon­non­ti­lai­sen ja help­po­hoi­toi­sen. Ran­nan pa­juk­ko on toki pi­det­tä­vä ku­ris­sa.

– Pari kas­vi­la­vaa, joi­hin to­maat­tia ja ke­sä­kur­pit­saa. Mus­tik­kaa, ka­ner­vaa, pen­sas­mus­tik­kaa, hu­na­ja­mar­jaa, sas­ka­too­nia, man­si­koi­ta sin­ne tän­ne. Pi­has­sa on yk­si pää­ry­nä­puu, Lii­sa lu­et­te­lee.

– Ei yh­tään ne­li­ö­tä lei­kat­ta­vaa nur­mik­koa, Juk­ka kaa­vai­lee.

Tim­ja­min he an­ta­vat le­vi­tä va­paas­ti ka­ner­vik­koon.

Kos­ka muu­ta ra­ken­ta­mis­ta ja kor­jaa­mis­ta oli niin pal­jon, ke­sä­mö­kin koh­dal­la he pää­tyi­vät ra­ken­ta­maan uu­den.

Juk­ka Lut­ti­nen oli vie­lä pari vuot­ta sit­ten kol­men van­han ta­lon lou­kus­sa: Hän hank­ki Muo­ni­os­ta pur­ku­kun­toi­sen ta­lon ja lait­te­lee sitä vii­kon lo­mil­laan. Tais­ton ta­lol­la Ori­ve­del­lä he pyö­rit­tä­vät an­tiik­ki­lii­ket­tä, kun ker­ran huu­to­kau­pas­ta tuli ai­koi­naan han­kit­tua an­tiik­ki­liik­keen kylt­ti. Lii­san en­ti­ses­tä työ­pai­kas­ta, pal­ve­lu­ko­dis­ta Män­täs­sä he luo­pui­vat elä­köi­dyt­ty­ään.

Ton­til­la on Kot­kan sa­ta­man var­ti­o­kop­pi ar­vi­ol­ta 60-lu­vul­ta. Sin­ne tu­lee Ju­kan vers­tas, jos­sa kor­ja­taan ja en­ti­söi­dään van­haa.

Har­ras­tuk­siin kuu­luu ka­las­ta­mi­nen, ja Juk­ka myön­tää ole­van­sa hal­ko­ho­lis­ti, jol­le vii­va­suo­ria hal­ko­pi­no­ja ei ole kos­kaan lii­kaa.

– Lii­te­ri täy­tyy teh­dä, Juk­ka miet­tii.

– Ja lai­tu­ri, Lii­sa jat­kaa.

Vi­su­ve­den mö­kil­lä viih­dy­tään ja vii­vy­tään. Lii­sa te­kee edel­leen ker­ran vii­kos­sa psy­ki­at­rin töi­tä Ori­ve­del­lä. Juk­ka oli työ­u­ral­laan asu­mi­seen liit­ty­vis­sä kont­to­ri­töis­sä muun mu­as­sa nuo­ri­so­a­sun­to­lii­tos­sa ja asun­not­to­muus­sää­ti­ös­sä, mut­ta on ny­ky­ään up­pou­tu­nut vain käy­tän­nön ra­ken­ta­mi­seen.

Jul­kais­tu en­sim­mäi­sen ker­ran 18.3.2020.