Riitta Heimosen esikoisteos julkaistaan syyskuussa. Hän on käynyt Vinhalla kirjoittamassa jo kahdesti, kulunut viikko kului tekstin viimeistelyn parissa.
Karoliina Laikio
Riitta Heimonen kirjoittaa ikääntyvien vanhempien hoitamisesta ja toivoo esikoisteoksensa antavan vertaistukea vastaavassa elämäntilanteessa oleville
Esikoiskirjaansa kirjoittava Riitta Heimonen vieraili Vinhan residenssissä jo toistamiseen, ja tänä vuonna hän saapui Ruovedelle tekemään tulevan teoksensa Äkkiä on ilta viimeistelytöitä. Säät eivät varsinaisesti antaneet ihan parastaan, mutta toisaalta ulkona vallinnut harmaus mahdollisti täydellisen uppoutumisen tekstin pariin.
– Ihana tunne, kun saa keskittyä tekemiseen. On palkitsevaa, kun voi uppoutua luomaansa maailmaan.
Teos itsessään on jo melko pitkällä, sillä se lähtee seuraavaksi kustannustoimittajalle ja ilmestyy syyskuussa WSOY:n kustantamana.
Heimonen on helsinkiläinen toimittaja, joka toimi uransa kymmenen viimeistä vuotta freelancerina kirjoittaen muun muassa terveysaiheisia juttuja.
– Siitä oli helppo pikkuhiljaa lirutella vapaalle ja jättää palkkatyöt. Kun aikaa jäi, sain vihdoin alkaa kirjoittaa niin kuin haluan.
Kirjaprojekti on elänyt Heimosen mukana noin neljän vuoden ajan, ja niihin vuosiin on mahtunut erinäisistä sattumuksista ja tapahtumista johtuvia taukoja, jotka ovat antaneet etäisyyttä tekstiin.
– Tauot ovat olleet todella hyvästä ja palvelleet kokonaisuutta.
Heimosen kirja kertoo eläkeikää lähestyvästä Helkasta, jonka maalla asuvat iäkkäät vanhemmat alkavat tarvita apua. Päähenkilö on kirjailijan sanoin ristiriitainen ja äksy, mutta omalla tavallaan rakastava henkilö.
– Kukaan ei ole valmistautunut vaivaan ja vanhuuteen, ja asiat kaatuvat päälle. Tytär joutuu unohtamaan omat tarpeensa ja osallistuu milloin etänä milloin paikan päällä tilanteisiin, joihin ei ole oikeaa tai väärää vastausta, on vain selviydyttävä, eikä kukaan tiedä, milloin kaikki päättyy.
Se näyttää tunteita, joista ei aina uskalleta puhua.
Kirjassa Helka tuntee, että aina on olemassa jokin paikka, johon naista vedetään. Hänen oma tyttärensä opiskelee ulkomailla, ja hän on jo odottanut hetkeä, jolloin hänellä olisi aikaa myös itselleen. Hän haluaa hoitaa, mutta väsyy siihen.
– Päähenkilön täytyy myös uupua, jotta hän ymmärtää, ettei jaksa.
Heimosen mukaan kirja tuo esiin syyllisyyden ja velvollisuudentunnon yhtä lailla kuin rakkauden ja huolehtimisenkin. Se näyttää tunteita, joista ei aina uskalleta puhua ja erilaisia tabuja liittyen siihen, mitä me saamme ajatella vanhuudesta ja olemmeko huonoja ihmisiä, jos emme jaksa tai halua hoitaa omia läheisiämme.
Hän on sitä mieltä, että kirjoittaessa on eduksi, jos teeman tuntee tavalla tai toisella. Heimosella on taustallaan myös sairaanhoitajan tutkinto, jonka ansiosta sairaalan, hoitokodin ja terveydenhuollon maailma on hänelle tuttua.
Tarinan luominen muistuttaa leikkiä.
Omaelämänkerrallinen esikoisteos ei ole. Tematiikka on kuitenkin tuttua, sillä hänen edesmenneellä äidillään oli Alzheimerin tauti.
– Kirja lähti liikkeelle varkain. Olin ollut käymässä äitini luona, ja meillä oli vaikea tilanne. Kotona purin tilanteen kirjoittamalla kuin olisin tehnyt lehtijuttua. Myöhemmin olin Taija Tuomisen kirjoituskurssilla, ja luettuaan tekstin Taija rohkaisi jatkamaan. Tästä oli vielä pitkä matka eteenpäin. Piti luoda päähenkilö, rakenne ja tapahtumien jatkumo kohti vääjäämätöntä loppua, jolloin kaikki päättyy. Vei vuosia luoda tämä maailma.
Riitta Heimonen kehui Vinhan residenssin puitteita: tunnelmaa, henkilökuntaa ja sitä, että hänellä oli mahdollisuus keskittyä täysin kirjoittamiseen.
Karoliina Laikio
Sen luodakseen Heimonen on ammentanut elämänkokemuksestaan ja antanut mielikuvituksen luoda uutta, sekoittaa taikinaa. Tarinan luominen muistuttaa leikkiä.
– Toivon, että lukijat saisivat kirjasta vertaistukea tai ajatuksia vastaavaan elämänvaiheeseen.
Heimosen inspiraation lähteenä toimivat kuvataide, kirjallisuus ja klassinen musiikki.
– Kun kirjoitusprosessi on kesken, saan ajatuksia ja ideoita milloin mistäkin, vaikka museokäynneiltä. Teokseeni päätyi muun muassa Luonnontieteellisen museon hömötiaisen luuranko. Sen ilmestyminen tekstiin hämmästytti. Alitajunta antaa lahjoja.
Tärkeää hänelle on myös luonto.
– Olen maalta kotoisin ja kaipaan usein metsiin.
Ajatusten kypsyminen vaatii aikaa.
Vastapainoksi kirjoittamiselle hän harrastaa avantouintia ja joogaa.
– Olen onnekas, kun minulla on avantouintipaikka vartin päässä kotoa. Kun pulahdan aamulla veteen, vedän parisenkymmentä vetoa ja nousen ylös, näyttää elämä toiselta. Uinti tuo yhtä aikaa tyynen ja energisen olon.
Heimonen lukee kirjoittamisen lisäksi, ja hänellä on aina yöpöydällään useita kirjoja.
– Tällä kertaa Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä ja Sirkka Turkan runokirja Niin kovaa se tuuli löi.
Hänen suonissaan virtaa myös pikajuoksijan veri.
– Minusta olisi voinut tulla tämän lajin osaaja, mutta en kokenut kilpaurheilua omakseni. Olen nopea monissa arjen asioissa, mutta en kirjoittamisessa. Ajatusten kypsyminen vaatii aikaa.