Er­lend Jant­si­ke­ne kä­ve­li va­ka­va il­me kas­voil­laan Oi­van­sa­liin ke­rään­ty­neen ylei­sön eteen va­pun­päi­vä­nä. Hä­nel­lä oli sekä huo­no­ja et­tä hy­viä uu­ti­sia.

– Va­li­tet­ta­vas­ti Ruo­ve­den mies­kuo­ro il­moit­ti vii­me het­kel­lä, et­tä he ei­vät pää­se tä­nään pai­kal­le.

Il­moi­tus ai­heut­ti ylei­sös­sä nau­rah­duk­sia, mut­ta myös pie­nen ko­hah­duk­sen. On­nek­si pian kuul­tiin, et­tei pai­kal­la ol­tu tur­haan.

– Me­ri­mie­het tu­li­vat no­pe­al­la va­roi­tu­sa­jal­la paik­kaa­maan ti­lan­net­ta.

Ab­lo­dien saat­te­le­ma­na me­ri­mie­het aset­tui­vat pai­koil­leen, ja ylei­sö pää­si kuu­le­maan pie­nen ta­ri­nan sii­tä, mi­ten me­ri­mies­ten on pak­ko pääs­tä me­rel­le huo­li­mat­ta sii­tä, mitä edes­sä odot­taa.

– Kap­tee­ni kat­soo ho­ri­sont­tiin ja me­nok­si, ava­si Jant­si­ke­ne kon­ser­tin ja toi­vot­ti sa­mal­la hy­vää me­ri­mat­kaa.

Kap­tee­nin li­säk­si kuo­ro­lai­sia sä­es­ti­vät lai­va­mu­si­kan­tit Kaja Jant­si­ke­ne ja Heik­ki Man­ni­nen.

Kon­ser­tin aluk­si kuul­tiin kap­pa­leet Aa­mu Ai­ris­tol­la ja Kap­tee­ni kat­soi ho­ri­sont­tiin, joi­den mat­kas­sa oli help­po kei­nah­del­la me­ren kim­mel­tä­es­sä koh­ti ulap­paa. Kap­tee­nin li­säk­si kuo­ro­lai­sia sä­es­ti­vät lai­va­mu­si­kan­tit Kaja Jant­si­ke­ne ja Heik­ki Man­ni­nen. Kon­sert­ti jat­kui me­ri­mies­ten ko­ke­miin tun­nel­miin kap­pa­leil­la Ei ole mi­nun ma­ja­ni man­te­rees ja Oon me­ri­mies mä nuo­ri.

Seu­raa­vak­si ylei­sö pää­si kur­kis­ta­maan me­ri­mies­ten vauh­dik­kaa­seen elä­mään sa­ta­mas­sa. Hei­jal­le­riin ja Tuo­kaa mun piip­puu­ni tu­pak­kaa ai­ka­na me­ri­mies­kuo­ro­lais­ten jou­kos­sa oli ha­vait­ta­vis­sa pien­tä kah­naus­ta puo­lin jos toi­sin.

On­nek­si kai­kes­ta kui­ten­kin sel­vit­tiin, ja me­ri­mie­het pää­si­vät pi­tä­mään kon­ser­tin puo­li­vä­lis­sä pie­nen tau­on. Sen ai­ka­na Kaja Jant­si­ke­ne soit­ti pi­a­nol­la kap­pa­leet Ke­säil­ta ja He´s a Pi­ra­te, jon­ka mat­kas­sa mat­kat­tiin ai­na Ka­ri­bi­an­me­rel­le saak­ka.

Unelmista pääsi laulamaan konsertissa Madli Jantsikene, kuten myös kuoron kapteeni Erlend Jantsikene.

Karoliina Laikio

Pian saa­pui­vat taas me­ri­mie­het pai­kal­le. Köö­rin pu­heen­so­ri­na rie­hu­mi­sen yh­tey­des­sä nou­si sen ver­ran ko­vak­si, et­tä ylei­sös­tä jou­dut­tiin puut­tu­maan pe­liin.

– Te­ki­sit­te nyt mie­luum­min jo­ta­kin jär­ke­vää, esiin as­tel­lut Mad­li Jant­si­ke­ne sa­noi.

Näin pääs­tiin kuu­le­maan me­ri­mies­ten ja ken­ties hie­man -ros­vo­jen­kin unel­mis­ta. Kap­pa­leen ai­ka­na ää­neen pää­si­vät myös Mad­li Jant­si­ke­ne ja it­se kap­tee­ni Er­lend Jant­si­ke­ne­kin. Kap­pa­le Mä unel­moin sai ylei­söl­tä ihas­te­le­via kom­ment­te­ja ja rai­ku­vat vä­li­ab­lo­dit, joi­den jäl­keen tar­vit­tiin Whis­kiä.

– Ei ole vain tun­net­tu juo­ma, se on myös yk­si suo­si­tuis­ta me­ri­mies­ten lau­luis­ta, kap­tee­ni ker­toi.

Tan­go me­rel­lä soi al­koi kään­tää jo lai­van kurs­sia koh­ti ko­ti­sa­ta­maa, kun me­ri­mies­ten miet­teet suun­tau­tui­vat koh­ti ko­ti­maa­taan ja rak­kai­taan. Ma­ri­a­nan tah­dis­sa vauh­ti rau­hoit­tui, ja maa­ta al­koi sel­väs­ti ol­la nä­ky­vis­sä. En­nen vii­meis­tä kap­pa­let­ta oli kui­ten­kin vuo­ros­sa vie­lä lai­vas­ton ku­ki­tus. Sen jäl­keen kom­pans­sin neu­la osoit­ti vii­mein oi­ke­aan suun­taan, ja kap­pa­le Poh­jo­laan vii­toit­ti lai­vas­ton tien pe­ril­le ko­tiin. Köy­det ir­ro­tet­tiin ja ank­ku­rit nos­tet­tiin.

– Se on ank­ku­rien nos­ta­mi­sen lau­lu, kuu­luu pur­je­lai­vo­jen lop­pu­kau­teen 1900-lu­vun alus­sa. Eri­tyi­sel­lä rak­kau­del­la sitä lau­let­tiin sil­loin, kun lai­va kään­si keu­lan­sa Aust­ra­li­as­ta koh­ti ko­ti­sa­ta­maa Eng­lan­nis­sa. Suo­ma­lai­set me­ri­mie­het tie­ten­kin ovat vaih­ta­neet näp­pä­räs­ti Eng­lan­nin ti­lal­le Poh­jo­lan.

Mut­ta ei­hän me­ri­mies kau­an mais­sa viih­dy, sen to­dis­ti­vat myös kon­ser­tis­sa lau­la­neet me­ri­mie­het. Taas men­tiin, ja kuul­tiin vie­lä tois­ta­mi­seen Kap­tee­ni kat­soi ho­ri­sont­tiin, jon­ka tah­dis­sa me­ri­mie­het pois­tui­vat la­val­ta jat­ka­maan omia vap­pu­juh­li­aan.