Teen ainakin hetkellisesti onnistuneen, aamupalan mittaisen intervention lasten pelisuunnitelmiin ja katan aamupalan heille ja tarjoilen sen Peltsin toinen luonto -sarjan kera. Kun aamupalasta on enää murusia, kaksi porkkanaa ja Peltsi jäljellä, jään itse oman teemukini kanssa töllöttämään Haltin huiputusta.
Uppoudun täysillä upeisiin maisemiin, jotka aukeavat ruudulta.
Suhtaudun eräseikkailuihin hieman pelonsekaisesti. Olen täysin vakuuttunut, että en Lapin erämaasta löytäisi takaisin ihmisten ilmoille ja samalla olen kovasti kiinnostunut jylhistä maisemista. Uppoudun täysillä upeisiin maisemiin, jotka aukeavat ruudulta.
Ei kestä kuitenkaan kauaa, kun huikealla keskittymiskyvylläni olen jo googlaamassa täyttä päätä ja lueskelen sitä sun tätä eräilyyn liittyvää. Lopulta hiihtovaelluksen kohdalla luovutan ja päätän, että pellon kiertäminen suksilla lienee tuhdin aamupalan jälkeen minulle sopivin eräimainen talvilaji.
Sain kuitenkin viestin, että latukonekin on juuri kiinnostunut pellon kiertämisestä, joten talvilajeista aamupalan sulatteluun valikoituu pyöräily. Nastarenkaita en ole vielä äheltänyt pyörään alle mutta lasken rengaspaineita ja pidän peukkuja etten pyllähtäisi.
Muutama kilometri lumisia teitä muistuttaa taas miten hauskaa pyöräily on. Ilman äkkinäisiä liikkeitä pysyn pystyssäkin koko matkan.
Pyöräily ei ehkä ole kaikkein tyypillisimpiä talvilajeja mutta luonnistuu kyllä ja mitä pulleammat paksurenkaat tai tiuha valikoima nastoja sitä varmempaa on matkanteko. Otan nastattoman pyöräilyn teknisen harjoituksen kannalta. Viime talven lumipyöräilyistä ammensin kesän pyöräilyihin uskallusta.
Villasukkajuoksu pimeänä talvi-iltana metsäteillä ja poluilla on aika messevää.
Oma talvilajisuosikkini sen sijaan vaatii muhkeat villasukkavarastot. Olen hurahtanut villasukkajuoksuun. Villasukkajuoksu pimeänä talvi-iltana metsäteillä ja poluilla on aika messevää. Kengätön hömpöttely osoittautui yllättäen myös koko perheen lajiksi. Siinä missä me vanhemmat pystymme kolme kilometriä puksuttelemaan, ennen kuin pohjeet uuvahtavat, jaksavat kevyet lapset pinkoa saman matkan välillä lumipöykkyihin sukellellen.
Villasukkajuoksu on ehdoton varpaiden verenkierron käynnistäjä. Joka lenkin jälkeen koko jalkaterä hehkuu lämpöä. Erinomainen laji istumatyöläiselle. Alku pitää vain ottaa varovasti, että jalat tottuvat siihen, että niiltä on viety kengän suoma tuki ympäriltä. Joutuvat nakkivarpaat itse hommiin!
Itse pidän eniten pimeässä hiihtämisestä. Siihen liittyy jokin turvallisen möröttämisen tunne.
Vanha kunnon murtsikka eli murtomaahiihtokaan ei petä työpäivän jälkeen. Tylsä, jatkuva, väitän jopa meditatiivinen koko kehon liike antaa ajatuksille mahdollisuuden vaeltaa ja risteillä, ehkä joku oivalluskin saattaa siellä ladulla syntyä. Itse pidän eniten pimeässä hiihtämisestä. Siihen liittyy jokin turvallisen möröttämisen tunne. Se on hyvin rauhoittavaa. Kevätaurinko tuo taas maiseman näkyväksi ja täräyttää pisamat pipon alta pilkistävään nenään ja herättelee möröttelijänkin.
Lasten kanssa hiihtäminen ei ole yhtä simppeliä kuin villasukkajuoksu. Tarvitaan muutakin kuin läjä villasukkia. Varusteiden pitää olla kunnossa tai iskee laturaivo. Toki se iskee aikuiseenkin, jos kalusto ei meinaa pelata.
Tänä talvena en vielä ole kokeillut matkaluistelun meditatiivisuutta. Se sujuu myös kaunoluistimilla, siitä minulla on kokemusta. Kokeilematta tänä talvena ovat myös lumikenkäily ja monen kehuma liukulumikenkäily. Mutkamäkikin on tältä talvelta vielä jäänyt. Pulkkamäkeen sen sijaan pääsee ihan omassa pihassakin.
Huomaan että luminen talvi tarjoaa varsinaisen ulkonaliikkujan runsauden pulan. Tämä talvi on hemmotellut ulkoilijaa erityisen pitkän ajan. Mahdollisuuksia olisi jopa niihin huikeisiin eräseikkailuihinkin asti mutta pienimuotoisempiakin arkeen paremmin mahtuvia miniseikkailuja luminen talvi tarjoaa yllin kyllin. Seuraavaksi olen päättänyt kokeilla avantouintia!
Mistä alkaa kesä? Siitäkö että hiirenkorvat puissa eivät ole enää hiirenkorvia vaan isoja läpysköitä täynnä lehtivihreää, niin että silmiä häikäisee ja väri tuntuu korvien takana kohinana, kun veri lähtee virtaamaan. Vai ehkä siitä, kun hyttyset purjehtivat auttamaan kasvimaan perustamisessa?
Mistä alkaa kesä? Siitäkö että hiirenkorvat puissa eivät ole enää hiirenkorvia vaan isoja läpysköitä täynnä lehtivihreää, niin että silmiä häikäisee ja väri tuntuu korvien takana kohinana, kun veri lähtee virtaamaan. Vai ehkä siitä, kun hyttyset purjehtivat auttamaan kasvimaan perustamisessa?
Lähdin selvittämään patalaiska-sanan alkuperää. Kielikello puntaroi, mikä mahtaa olla pata-sanan alkuperä ja merkitys tässä yhteydessä, mutta ei keksi varsinaista selitystä sille. Sen todetaan olevan negatiivissävytteinen vahvike sanalle laiska. Toki Kielikello on myös sitä mieltä, että pata ei voi tarkoittaa muutakaan kuin keittämiseen tarkoitettua astiaa.
Lähdin selvittämään patalaiska-sanan alkuperää. Kielikello puntaroi, mikä mahtaa olla pata-sanan alkuperä ja merkitys tässä yhteydessä, mutta ei keksi varsinaista selitystä sille. Sen todetaan olevan negatiivissävytteinen vahvike sanalle laiska. Toki Kielikello on myös sitä mieltä, että pata ei voi tarkoittaa muutakaan kuin keittämiseen tarkoitettua astiaa.
Mahtava homma, hohtava mamma! 12 vuoden asumisen jälkeen opin lopulta oikean näppäinyhdistelmän, jolla saa alipaineineen talon sisälle, jotta tulipesä syttyy paremmin. Eihän siinä tuuletettukaan kuin viikko putkeen joka aamu.
Mahtava homma, hohtava mamma! 12 vuoden asumisen jälkeen opin lopulta oikean näppäinyhdistelmän, jolla saa alipaineineen talon sisälle, jotta tulipesä syttyy paremmin. Eihän siinä tuuletettukaan kuin viikko putkeen joka aamu.
Meillä kotona tähän keskusteluun on tullut se lisä, että raivaaminen on tehtävä, koska siivooja tulee. Me kotiväki hoidamme raivaamisen ja siivooja imuroi ja pesee sekä raivaamisesta huolimatta poimii kärsivällisesti käsittämättömän määrän parittomia sukkia, legoja ja muuta sälää lattioilta.
Meillä kotona tähän keskusteluun on tullut se lisä, että raivaaminen on tehtävä, koska siivooja tulee. Me kotiväki hoidamme raivaamisen ja siivooja imuroi ja pesee sekä raivaamisesta huolimatta poimii kärsivällisesti käsittämättömän määrän parittomia sukkia, legoja ja muuta sälää lattioilta.
Syyskuun lopulla oli Kodin ja koulun -päivä. Kyläkoulun vanhemmat oli kutsuttu perinteisiin talkoisiin tekemään yhdessä koulun pihasta viihtyisämpää.
Syyskuun lopulla oli Kodin ja koulun -päivä. Kyläkoulun vanhemmat oli kutsuttu perinteisiin talkoisiin tekemään yhdessä koulun pihasta viihtyisämpää.
Sateen ropina kuluu avoimesta ikkunasta. Sitä on mukava kuunnella. Elokuussa illat alkavat olla hämäriä ja lukuvalo täytyy jo sytyttää, jotta näkee neuloa.
Sateen ropina kuluu avoimesta ikkunasta. Sitä on mukava kuunnella. Elokuussa illat alkavat olla hämäriä ja lukuvalo täytyy jo sytyttää, jotta näkee neuloa.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Syksyisenä aamuna Pihlajanmarjat hehkuvat Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste