Uusi saunankiuas
Maija Asunta-Johnston
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Mutta unohdetaan virus, puhutaan Várbalogin mökin saunankiukaasta, joka on uusi, saatiin käyttöön juuri ennen joulua. Nautin sen antamista löylyistä varmaan senkin takia, että muistan kaikki ne hankaluudet, joita sen hankkimisessa oli.
Tarina alkaa viime kesästä. Kesäpuutarhurit olivat kotoisin Ruoveden seudulta, he ajoivat Unkariin omalla autollaan ja lupasivat ottaa mukaan kiuaskiviä, entiset olivat jo vanhoja. Ostin ne ja pakkasimme ne kohta etelää kohti suuntaavaan autoon. Mahtuisi tähän kiuaskin, kävi mielessäni, mutta en tohtinut pukea ajatusta sanoiksi.
Kun kesäpuutarhuri sitten purki kiviä vanhasta kiukaasta, hän totesi, että se oli palanut niin puhki, ettei siihen kannattaisi uusia kiviä latoa. Oli ostettava uusi kiuas. Etsin netistä tietoa, löysin sopivan merkin ja soitin mökkini lähitienoolla Itävallan puolella olevaan suureen rautakauppaan tilatakseni valitsemani kiukaan.
– Ei, ei meillä ole kiukaita.
– Ettekö voisi tilata sellaisen, jos annan teille tarkat tiedot merkistä?
– Ei meillä ole mitään yhteyksiä kiuasfirmoihin. Valitan!
Palasin netin ääreen, etsin Wienissä olevien sauna- ja kylpyhuonetarvikeliikkeitten puhelinnumerot ja soitin yhteen toisensa jälkeen. Aina sama tulos: niillä oli vain sähköllä lämpiäviä kiukaita. Viimeinen liike, suuri Wienin ulkopuolella sijaitseva firma oli valmis tilaamaan kiukaan Suomesta, heillä oli hyvät yhteydet Harviaan.
Odotin ja viimein sain viestin, että kiukaani oli saapunut. Ajoin liikkeeseen, eksyin matkalla pahasti, navi petti, kiersin ympyrää, mutta lopulta löysin liikkeen. Kiuas nostettiin autoni takakonttiin. Seuraava ongelma oli se, etten yksin saisi sitä sieltä pois, piti odottaa, että poikani ennätti tulla mukaani Várbalogiin. Hän sai kiukaan raahattua saunan eteiseen. Kurkistimme pakettia, vähän oudolta se vaikutti, mutta meillä ei ollut aikaa tutkia sitä tarkemmin.
Sitten sain vieraita, jotka olivat kiinnostuneita uudesta kiukaastani. Avasimme paketin: merkillinen kiuas! Kävi ilmi, että minulle toimitettu malli pitäisi asentaa niin, että tulipesän luukku olisi saunan seinän ulkopuolella, siis pukuhuoneessa, vain itse kiuas saunan puolella. Mietimme, voisinko käyttää tällaista mallia, ja vastaus oli selkeä: kiuas oli palautettava. Yhteistuumin kiuas kannettiin autoni takakonttiin, vein sen takaisin liikkeeseen.
Kului taas viikkoja ennen kuin sain ilmoituksen, että uusi kiuas oli noudettavissa. Vahingosta viisastuneena tutkin sen jo liikkeessä, tällä kertaa se oli oikea malli. Sitten vain taas kyselemään, milloin poikani ehtisi taas avustajaksi. Mutta vaikka poikani on innokas saunoja, niin kiukaan asentamiseen hänellä, kaupungissa kasvaneella miehellä, ei ollut valmiuksia. Mistä siis asentaja?
Taloni maalattiin syksyn kuluessa, ja ennen kuin se voitiin maalata, seinien kolhut piti paikata. Löysin siihen tehtävään muurarin ja sain hänet suostutelluksi asentamaan kiukaan, kun hän kerran talossa oli. Hän epäröi, sanoi, ettei ollut elämässään kiuasta edes nähnyt, miten hän sen osaisi asentaa, mutta tajusi sitten, ettei asiassa ollut ongelmaa: savutorvi paikoilleen, eristykset seinään, siinä kaikki. Ostamani savutorvi oli muutamaa senttiä liian lyhyt, kiuas oli pantava korokkeelle. Mistä koroke? Sekin ongelma ratkesi, ja siinä se kiuas nyt seisoi, ei muuta kuin latomaan uusia kiuaskiviä. Ohimennen sanoen: kiuaskiviä olisi ollut Wienin saunaliikkeissäkin saatavilla, niitä tarvitaanhan sähkökiukaissakin, niitä siis oli turha Ruovedeltä asti kuljettaa.
Polttelin saunanpesässä tulta ensin vain kokeeksi nähdäkseni, että kiuas toimi, että savu meni sinne minne kuuluikin, että kivet kuumenivat. Ja kuumenivathan ne, nopeasti. Kun ensimmäisen kerran joskus joulukuussa istuin lauteilla ja heitin löylyä uudelle kiukaalle, se sähähti niin vihaisesti, että ihan säikähdin. Löylyt olivat makoisat, lämpö hiveli luitani. Siunattu sauna!
Kirjoittajan jutut:
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku. Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Yksinpuhelua koronaviruksesta
Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku. Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Terroria Wienissä
Istuin maanantai-iltana kaikessa rauhassa kotona television edessä ja katsoin illan historiallista filmiä, kun ruudun alareunassa alkoi juosta tekstitiedotus:Ampumisvälikohtaus Wienin keskustassa Schwedenplatzilla, ajankohtaisohjelma alkaa klo 21.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Hautajaisissa Wienissä
Lokakuun alussa sain suruviestin: suomalainen Leila oli kuollut. Hän oli jo lähes 90-vuotias ja henkisesti väsynyt, hänen kuolemastaan saattoi syystä käyttää kulunutta sanontatapaa "hän pääsi pois“. Ilmoittauduin hautajaisiin.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Auto, apulaiseni
En ole mikään autonarri, minulle auto on välttämätön apuneuvo, jota tarvitsen päästäkseni Unkarin mökilleni, ei enempää. Autoni ei ole statussymboli, tärkeää on vain se, että se on luotettava, starttaa silloin kun haluan ja kulkee mukisematta.
Merkillistä aikaa…
Kaikkien niitten vuosien ajan, jotka olen Wienissä asunut, olen aina tullut kesällä Suomeen, matka kuuluu yksinkertaisesti vuosiohjelmaani, tarvitsen talven aikana tietoa siitä, että voin kesällä istuskella mökin verannalla ja tuijottaa järveä, seurata joutsenten lipumista sen pinnalla, kiikaroida kuikkapariskuntaa ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen, pehmeään veteen. Tänä vuonna en tiedä vieläkään, voinko tulla Suomeen tai paremminkin, onko se viisasta. Merkillistä aikaa!
Merkillistä aikaa…
Kaikkien niitten vuosien ajan, jotka olen Wienissä asunut, olen aina tullut kesällä Suomeen, matka kuuluu yksinkertaisesti vuosiohjelmaani, tarvitsen talven aikana tietoa siitä, että voin kesällä istuskella mökin verannalla ja tuijottaa järveä, seurata joutsenten lipumista sen pinnalla, kiikaroida kuikkapariskuntaa ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen, pehmeään veteen. Tänä vuonna en tiedä vieläkään, voinko tulla Suomeen tai paremminkin, onko se viisasta. Merkillistä aikaa!
Hajamietteitä koronaviikoilta
Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
Hajamietteitä koronaviikoilta
Olen ollut kohta neljä kuukautta mökilläni Unkarissa, käväissyt tosin jo pari kertaa Wienissä, mutta palannut nopeasti tänne hiljaisuuteen. Tuleekohan minusta erakko: huomaan viihtyväni täällä yhä paremmin. Mikä onni, että korona iski Eurooppaan keväällä eikä syksyllä, ajattelen, ja sama ajatus on takuulla käväissyt monen muunkin mielessä.
