Uusi saunankiuas
Maija Asunta-Johnston
Olipa hyvät löylyt, huokaan, kun palaan saunasta pyyhe hiusten ympärillä. Oli autuasta istua lauteilla tujakan löylyn lämmössä ja unohtaa maailma – ja koronavirus! Ehkä se ei tosiaankaan pidä lämmöstä – tämän tiedon paikkansapitävyyttä kyllä epäilen, silloinhan Suomessa olisi jokaisella jo vastalääke valmiina.
Mutta unohdetaan virus, puhutaan Várbalogin mökin saunankiukaasta, joka on uusi, saatiin käyttöön juuri ennen joulua. Nautin sen antamista löylyistä varmaan senkin takia, että muistan kaikki ne hankaluudet, joita sen hankkimisessa oli.
Tarina alkaa viime kesästä. Kesäpuutarhurit olivat kotoisin Ruoveden seudulta, he ajoivat Unkariin omalla autollaan ja lupasivat ottaa mukaan kiuaskiviä, entiset olivat jo vanhoja. Ostin ne ja pakkasimme ne kohta etelää kohti suuntaavaan autoon. Mahtuisi tähän kiuaskin, kävi mielessäni, mutta en tohtinut pukea ajatusta sanoiksi.
Kun kesäpuutarhuri sitten purki kiviä vanhasta kiukaasta, hän totesi, että se oli palanut niin puhki, ettei siihen kannattaisi uusia kiviä latoa. Oli ostettava uusi kiuas. Etsin netistä tietoa, löysin sopivan merkin ja soitin mökkini lähitienoolla Itävallan puolella olevaan suureen rautakauppaan tilatakseni valitsemani kiukaan.
– Ei, ei meillä ole kiukaita.
– Ettekö voisi tilata sellaisen, jos annan teille tarkat tiedot merkistä?
– Ei meillä ole mitään yhteyksiä kiuasfirmoihin. Valitan!
Palasin netin ääreen, etsin Wienissä olevien sauna- ja kylpyhuonetarvikeliikkeitten puhelinnumerot ja soitin yhteen toisensa jälkeen. Aina sama tulos: niillä oli vain sähköllä lämpiäviä kiukaita. Viimeinen liike, suuri Wienin ulkopuolella sijaitseva firma oli valmis tilaamaan kiukaan Suomesta, heillä oli hyvät yhteydet Harviaan.
Odotin ja viimein sain viestin, että kiukaani oli saapunut. Ajoin liikkeeseen, eksyin matkalla pahasti, navi petti, kiersin ympyrää, mutta lopulta löysin liikkeen. Kiuas nostettiin autoni takakonttiin. Seuraava ongelma oli se, etten yksin saisi sitä sieltä pois, piti odottaa, että poikani ennätti tulla mukaani Várbalogiin. Hän sai kiukaan raahattua saunan eteiseen. Kurkistimme pakettia, vähän oudolta se vaikutti, mutta meillä ei ollut aikaa tutkia sitä tarkemmin.
Sitten sain vieraita, jotka olivat kiinnostuneita uudesta kiukaastani. Avasimme paketin: merkillinen kiuas! Kävi ilmi, että minulle toimitettu malli pitäisi asentaa niin, että tulipesän luukku olisi saunan seinän ulkopuolella, siis pukuhuoneessa, vain itse kiuas saunan puolella. Mietimme, voisinko käyttää tällaista mallia, ja vastaus oli selkeä: kiuas oli palautettava. Yhteistuumin kiuas kannettiin autoni takakonttiin, vein sen takaisin liikkeeseen.
Kului taas viikkoja ennen kuin sain ilmoituksen, että uusi kiuas oli noudettavissa. Vahingosta viisastuneena tutkin sen jo liikkeessä, tällä kertaa se oli oikea malli. Sitten vain taas kyselemään, milloin poikani ehtisi taas avustajaksi. Mutta vaikka poikani on innokas saunoja, niin kiukaan asentamiseen hänellä, kaupungissa kasvaneella miehellä, ei ollut valmiuksia. Mistä siis asentaja?
Taloni maalattiin syksyn kuluessa, ja ennen kuin se voitiin maalata, seinien kolhut piti paikata. Löysin siihen tehtävään muurarin ja sain hänet suostutelluksi asentamaan kiukaan, kun hän kerran talossa oli. Hän epäröi, sanoi, ettei ollut elämässään kiuasta edes nähnyt, miten hän sen osaisi asentaa, mutta tajusi sitten, ettei asiassa ollut ongelmaa: savutorvi paikoilleen, eristykset seinään, siinä kaikki. Ostamani savutorvi oli muutamaa senttiä liian lyhyt, kiuas oli pantava korokkeelle. Mistä koroke? Sekin ongelma ratkesi, ja siinä se kiuas nyt seisoi, ei muuta kuin latomaan uusia kiuaskiviä. Ohimennen sanoen: kiuaskiviä olisi ollut Wienin saunaliikkeissäkin saatavilla, niitä tarvitaanhan sähkökiukaissakin, niitä siis oli turha Ruovedeltä asti kuljettaa.
Polttelin saunanpesässä tulta ensin vain kokeeksi nähdäkseni, että kiuas toimi, että savu meni sinne minne kuuluikin, että kivet kuumenivat. Ja kuumenivathan ne, nopeasti. Kun ensimmäisen kerran joskus joulukuussa istuin lauteilla ja heitin löylyä uudelle kiukaalle, se sähähti niin vihaisesti, että ihan säikähdin. Löylyt olivat makoisat, lämpö hiveli luitani. Siunattu sauna!
Kirjoittajan jutut:
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Koronakaranteenissa Unkarissa
Elämäni koronakaranteenissa Unkarin mökillä alkaa vakiintua. Tulin tänne 10. maaliskuuta, ja muutaman päivän päästä raja Itävaltaan suljettiin hermeettisesti. Se tarkoittaa sitä, että ns. pienet rajat varustettiin betoniporsailla ja muilla suluilla ja epävirallisilla ylityspaikoilla vahtii rajapoliisi, ettei kukaan luikahda laittomasti Itävaltaan.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Yksinäinen kesä
Kotikyläni Várbalog Unkarissa elää pientä draamaa. Ei, ei ole kyse koronatartunnasta, puhun kylän haikarasta. Keskellä pääkatua on puhelinpylvään päässä haikaranpesä, ja joka kevät siihen on tullut asukkaita, haikarapari, joka on saanut yhden tai kaksi poikasta, ruokkinut ne ja opettanut ne lentämään, niin että koko perhe on kesän kallistuessa lopuilleen lähtenyt etelään.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Suomen naiset, asianne ovat hyvällä tolalla, uskokaa pois
Sunnuntaina 8. maaliskuuta oli naistenpäivä. Kuuntelin viime viikolla Suomen pääministerin Sanna Marinin YK:n yleisistunnossa pitämän puheen, jonka teemana oli naisten tasa-arvo Suomessa. Ilmeisesti Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että siellä ovat naisten asiat hyvin, miten muuten olisi selitettävissä, että puhetta kuuntelemaan oli satojen ihmisten jono. Tiukat turvatoimet tietenkin selittävät osittain jonojen syntymistä, mutta uskon, että kyse oli aktiivisesta kiinnostuksesta.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Ei koskaan enää!
Olen lukenut maanantaina tullutta viikonvanhaa hesaria, jonka päiväys on 26.1.2020. Saan sunnuntaihesarin Wieniin joskus seuraavana tiistaina, toisinaan vasta viikon päästä; postin kulku on minulle mysteeri.
Nimet ovat vaikeita
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Nimet ovat vaikeita
Vastoin tapojani avasin sunnuntaina aamupäivällä television katsoakseni talviurheilukilpailuja, kun kuulin radiosta, että Leevillä oli menossa pujottelukisa. Löysin kanavan, ja aivan oikein: sumuinen Levin rinne Finnairin mainoksineen täytti ruudun.
Ministerivierailu
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Ministerivierailu
Toukokuun blogissani kerroin, että Itävallassa on tällä hetkellä suomalaissyntyinen opetusministeri, Iris Rauskala. Kun presidentin nimittämän virkamieshallituksen ministerilista julkaistiin, me suomalaiset tietenkin kiinnitimme huomiomme nimeen: Rauskala ei ole yleinen nimi Suomessa, mutta suomalaiselta se silti kuulostaa. Ja aivan oikein: ministerin isä on suomalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Haapasaari paikallisille, mökkejä vuokralle jo ensi viikolla
Ravintoloiden avaamiseen liittyvät rajoitukset julki
Keväällä juhlitaan ammattiin valmistuneita: katso lista Tredun ja Saskyn ruovesiläisistä
Pelastuslaitoksella tehtävä Helvetinkolulla – Hälytys ihmisen pelastamisesta ohi
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä
Videot
Luetuimmat
Tuoreimmat
Haapasaari paikallisille, mökkejä vuokralle jo ensi viikolla
Ravintoloiden avaamiseen liittyvät rajoitukset julki
Keväällä juhlitaan ammattiin valmistuneita: katso lista Tredun ja Saskyn ruovesiläisistä
Pelastuslaitoksella tehtävä Helvetinkolulla – Hälytys ihmisen pelastamisesta ohi
Lukijakuvat
Upea kuu Siikakankaalla 6.5. kello 23.
Raimo Västiä