Pirkanmaan korkein jouluvalaistu kuusi, arvelevat.
Anna Häyrynen
Voiman näyte
Hyvä kun pysyin perässä. Ajoin yli kahdeksankymppisen isäni perässä kohti Visupuistoa polkupyörällä. Lokakuun viimeinen päivä. Vähäiset lumet hävinneet. Plussan puolella pari astetta.
– Kun komennettiin, tuumii talkooporukka kysymykseeni, mikä on saanut talkoisiin lähtemään. Siinä meille milleniaaleille ja muille taas mietittävää.
Toista vuotta on Visuveden kyläyhdistys näyttänyt voimiaan painija Eino Leinon Visupuiston parissa. Suunnittelijaa, arkkitehtiä ja konemiehiä ja vähän ihan lapiomiehiäkin palkattu matkan varrella puiston töihin, mutta suurin osa töistä on kuitenkin syntynyt kuluvan vuoden kesällä talkootyönä.
450 talkootyötuntia on paiskittu, haravan, lapion ja vasaran varressa. Puistoon on syntynyt istutuksia, polkuja, kahluuallas, Pirkkoliisa Tikan työryhmän suunnittelema esiintymislava ja kuusen valot puhumattakaan lukuisista pienemmistä puuhista.
Ihan aluksi Väinölän Pekka päästettiin raivauspuuhiin ja puun kaatoon. Oman historiansa puistoon tuovat tukkien uittopuomit, jotka nyt eläkepäivinään reunustavat polkuja.
Perille päästyämme esiintymislavan tienoilla jo häärivät Mauno Lassila, Raimo Arhonen, Erkki Kangaspusu ja Uolevi Tiensivu. Vakiporukka. Päivän ohjelmassa on koota penkit talvisuojaan ja siistiä puisto talvikuntoon. Hyvässä järjestyksessä kaikki laudan pätkät, naulalaatikot, penkit ja haravat löytävät paikkansa.
Ei tullut Raimon ruuviväänninkään turhaan mukaan vaan sähkökaapin teline saatiin tolppaan ja lavan viimeiset ruuvit ruuvattua.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arto Kovasin ja rahastonhoitaja Liisa Hirsmäki siistivät paikkoja keräten roskia ja haravoiden. Kumpikin kokee kesällä olleensa huolehtimassa, että paikalla on kaikkea tarvittavaa. Liisa sanoo laitelleensa myös talkooruokia tarvittaessa.
Arton paperipino on milloin kainalossa, milloin kahluualtaan reunalla pienessä tihkusateessa. Tarkat on kirjanpidot Poko ry:n Ely-avustusta varten talkootunneista ja montako henkeä on kökässä ollut mukana. Kökkä eli talkoot pohjalaisittain. Kesällä pohjalainen valokuidun kaivajakin oli autellut kaivuutöissä.
Pirkanmaan korkein jouluvalaistu kuusi, arvelevat.
Anna Häyrynen
Siinä he kaikki seisovat ja osoittelivat Pirkanmaan korkeinta jouluvalaistua kuusta. Jouni Nestekin saa välillä puhelimen korvalta ja tiirailee rivissä puun oksille.
– Ne on kaikki ketjussa. Miten voi olla, että osa ei pala, kummasteltiin. Syytä etsittiin kuusen oksilta. Yksi pistoke roikkui ilmassa. Ei muuta kuin tikkaat puuta vasten ja puuhun.
– Pitäisikö pitää tikkaista kiinni, mietin ääneen, mutta minua lohdutettiin, että Mauno on koko ikänsä tehnyt tätä. Tällä kertaa oli piuhan päät liian kaukana puiden oksilla. Soitettiin Pekkasen nostinta paikalle. Tulee kun lehtipuhallustyöt helpottavat.
Ryhmäkuvan jälkeen pistää sähkömies päänsä lavan takaovesta ja näyttää laatikkoa, jolle pitäisi sadesuoja tehdä. Taas ovat talkoomiehet puuhissa.
– Eiköhän me lähdetä kotio, kuuluu lopulta lavan reunalta visuvesiläisittäin. Vielä muistutetaan lähtijöitä tulevasta talkooporukan kahvittelusta.
– Erittäin kiva urakkaporukka, summailee Markku Ylistalo, kun tehdään lähtöä.
Visuveden Sahan vauhtipyörä odottaa vielä ensi kesää. Se pääsee maamerkiksi puiston kulmaan. Tulevana kesänä talkoillaan vielä puistoon Visuveden alakoululaisten suunnittelema lasten maja. Yhteisistä ideoinneista tämä kaikki lähti liikkeelle. Vielä on yhdessä tekemisessä voimaa.