”Mitä muu­ta mer­kil­lis­tä on?

Yö ja päi­vä yl­lä rap­pi­on

an­taa suu­ta.”

Met­sä­hal­li­tus on ro­mut­ta­mas­sa Sii­ka­ne­van par­haan puo­len eli suo­a­lu­een pit­kos­puut, jot­ka kat­ta­vat pe­nin­kul­man mat­kas­ta noin puo­let. Sa­mal­la ol­laan te­ke­mäs­sä tur­hak­si se uu­ras­tus, joka al­koi nel­jä vuo­si­kym­men­tä sit­ten. Sii­ka­kan­kaan ja suo­a­lu­een mo­ni­nai­suus ja luon­to­aar­teet sekä elä­myk­set ovat Pir­kan­maan rik­kaus, joka mo­nin­ker­tais­tuu eri vuo­den ja vuo­ro­kau­den ai­koi­na, pou­dal­la, sa­teel­la sekä ne­va­tuu­lel­la. Il­man met­sä­hal­li­tuk­sen huol­toa har­vi­nai­sen Mera-oh­jel­mal­ta sääs­ty­neen soi­den­suo­je­lu­a­lu­een rau­ha ja kos­ke­mat­to­muus vaa­ran­tuu.

Ame­bois­ta ja nah­ku­ris­ta al­ka­en kei­das- ja aa­pa­suon eli­ös­tön sekä suo­muu­rain ja kar­pa­lo­mar­jo­jen run­saus on ol­lut tu­han­sien ret­kei­li­jöi­den ja tut­ki­joi­den ta­voi­tet­ta­vis­sa. Jaa­ri­kan­maan au­rin­gos­sa kyl­pe­väl­lä laa­vul­la voi ke­väi­sin naut­tia käen, pik­ku­sie­pon, puu­kii­pi­jän, jär­ri­pei­pon ja niit­ty­kir­vi­sen kon­ser­tis­ta. Sii­ka­ne­van kym­me­nen ne­li­ö­ki­lo­met­rin alu­een lin­nus­toa ovat myös raak­ku­va korp­pi, ti­ai­set, poh­jan­tik­ka, pa­lo­kär­ki, tee­ri, kur­ki, lau­lu­jout­sen, naak­ka, Ruo­ve­den oma lin­tu kuo­vi, ka­pus­ta­rin­ta, liro, val­ko­vik­lo, ter­va­pääs­kyt ke­lo­puun ti­kan­ko­lois­sa ja suo­kuk­ko, joka viet­tää kei­taal­la häi­tään.

Laa­jal­la erä­maa-alu­eel­la on usei­ta tark­kai­le­via pe­to­lin­tu­ja, mut­ta maa­kot­ka pois­tui erä­maas­ta Sii­ka­kan­kaan len­to­ken­tän ra­ken­ta­mi­sen jäl­keen. Hir­vet viih­ty­vät Leh­ti­saa­res­sa ja laa­jal­la Saa­ri­huh­dan­maal­la, jon­ne muu­an hiih­tä­jä näki jäl­jis­tä pää­tel­len su­den­kin jol­ku­tel­leen. Ke­säi­sin kul­ki­jaa ihas­tut­taa aa­pa­suon vä­ke­vä tuok­su, saa­rek­kei­ta reu­nus­ta­va koi­vu­kor­pi ja tu­pas­vil­la. Unoh­tu­mat­to­mia ovat ne su­viy­ön het­ket, jol­loin saa kuin Alek­sis Kivi ”kuul­le­la ke­rä­jä­lin­tuu” kei­taan lai­ta­mil­la Kil­pi­lam­mil­la. Sii­ka­ne­va ja -kan­gas ovat nii­tä har­vo­ja paik­ko­ja, jois­sa voi häm­mäs­tel­lä keh­rää­jien sii­pien läp­sy­tyk­siä ja kut­su­huu­to­ja hyt­tys­ten ini­näs­sä taus­tal­la sa­la­pe­räi­sen yö­lin­nun ru­kin­su­ri­na. Tämä suu­ri­sil­mäi­nen kä­en­ko­koi­nen lin­tu on kuin en­ti­nen Sii­ka­ne­van asuk­ki kuuk­ke­li, joka ei vie­ras­ta ret­kei­li­jää.

Suo­saa­rek­kei­den aar­ni­hon­kien ja ke­lo­jen kät­kös­sä sekä syy­syön pi­mey­des­sä Jaa­ri­kan­maal­la hil­jai­suus on kä­sin­kos­ke­tel­ta­vaa. Kirk­kai­na tal­vi­öi­nä en­nen täy­si­kuu­ta voi nä­kö­a­la­laa­vul­la ihas­tel­la täh­ti­tai­vas­ta, jota ei va­lo­saas­te häi­rit­se. Re­von­tul­ten leis­kun­ta on yk­si laa­jan suo­a­lu­een eri­kois­näy­tök­sis­tä.

Hen­rik­ki Kap­pe­li

luon­to-opas

Juu­pa­jo­ki