Kir­jat

Hei­din Kön­gäk­sen uu­si ro­maa­ni Mir­ja­mi si­joit­tuu tal­vi­so­dan ai­kaan. Sota on ko­ti­rin­ta­mal­la­kin joka het­ki läs­nä, vaik­ka em­me ole tais­te­lu­jen kes­kel­lä.

– Sota-ajas­ta ja so­das­ta on kir­joi­tot­teu pal­jon, mut­ta yleen­sä rin­ta­mal­ta ja tais­te­luis­ta. Ha­lu­an tuo­da nä­ky­väk­si nämä hil­jai­set nai­set, sen mitä kaik­kea he so­dan ai­ka­na vai­keis­sa olo­suh­teis­sa te­ki­vät, ker­too Hei­di Kön­gäs

Mir­ja­mi on kat­vees­sa ol­leen nai­sen ta­ri­na. So­dan toi­min­ta ja huo­mio on muu­al­la, mut­ta nais­ten työ on pi­tää ko­ti­rin­ta­mal­la ar­ki pyö­ri­mäs­sä puut­teen, kuo­le­ma­nuu­tis­ten ja sai­rau­den­kin kes­kel­lä. Kön­gäs us­koo, et­tä mo­nil­la suo­ma­lai­sil­la on ko­ke­muk­sia täl­lai­sis­ta si­suk­kais­ta, vaa­ti­mat­to­mis­ta ih­mi­sis­tä. 

Taus­ta­työ­tä on pi­tä­nyt teh­dä pal­jon, jot­ta men­nyt ai­ka al­kaa elää. Ma­te­ri­aa­lia hän on saa­nut su­kun­sa ker­to­muk­sis­ta ja jois­tain do­ku­men­teis­ta.

– Olen lu­ke­nut jon­kin ver­ran kir­jeen­vaih­toa ja äi­ti­ni muis­ti­vih­ko­ja. 

Kön­gäs ko­ros­taa, et­tä mi­kään sota-ajan per­hek­ro­nik­ka Mir­ja­mi ei kui­ten­kaan ole.

– Oi­ke­at ih­mi­set ovat vain esi­ku­via, ta­ri­na on fik­tii­vi­nen. 

Kir­joit­ta­es­saan Kön­gäs sa­noo eläy­ty­neen­sä ai­kaan pal­jon voi­mak­kaam­min kuin sil­loin, kun on kuul­lut tuon ajan elä­nei­den ih­mis­ten ta­pah­tu­mis­ta ker­to­neen. 

– Oli pal­jon asi­oi­ta, jois­ta äi­ti oli ker­to­nut, mut­ta vas­ta kir­joit­ta­es­sa kaik­ki tun­tui voi­mak­kaam­mal­ta. Olin kuul­lut asi­ois­ta mon­ta ker­taa, mut­ta en ym­mär­tä­nyt, mi­ten ko­via paik­ko­ja eteen tuli: lot­ta­var­ti­ot san­ka­ri­hau­doil­la, jo­hon las­ket­tiin mon­ta nuor­ten nais­ten ys­tä­vää ja tut­tua. Elä­män ja kuo­le­man lä­hei­syys. Ko­vat sai­rau­se­pi­de­mi­at ja ruu­an vä­hyys, kun edes kort­ti­an­nok­sia ei saa­nut.

Mir­ja­mi on yk­si­tyis­tä his­to­ri­aa, jos­sa tär­ke­ää on se, mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu. 

– Ih­mi­set ei­vät ole kui­ten­kaan kiil­to­ku­via. Hei­dän vä­lil­lään on jän­nit­tei­tä.

Sand­ran pe­ri­aat­tee­na kas­va­tuk­ses­sa on se, et­tä ruo­kaa täy­tyy ol­la ja et­tä ko­tiin voi ai­na tul­la. Sand­ran po­jat tuo­vat per­heen­sä Hel­sin­gin pom­mi­tuk­sis­ta tur­vaan. Ro­maa­nin ta­pah­tu­ma­paik­koi­na ovat muun mu­as­sa Mänt­tä, Tam­pe­re, Hel­sin­ki, Vilp­pu­la ja Ruo­ve­si. Ro­maa­nis­sa ker­to­ji­na vuo­rot­te­le­vat eri-ikäi­set nai­set: vä­lil­lä ää­nes­sä on Mir­ja­mi, jos­kus hä­nen si­sa­ren­sa tai äi­tin­sä. 

Kir­jai­li­ja ker­too, et­tä sekä Sand­ran et­tä Mir­ja­min ta­ri­nat ovat elä­neet hä­nen mie­les­sään vuo­sia en­nen muo­tou­tu­mis­taan kir­jak­si.

– Mir­ja­mis­ta kir­joi­tin en­sim­mäi­siä ker­to­ja vuon­na 2003, ai­he on siis le­vän­nyt pit­kään. Vä­lil­lä kir­joi­tin mui­ta ro­maa­nei­ta, Dora Do­ran ja Her­tan.

Ku­lu­van vuo­den alus­ta eläk­keel­lä ol­lut Hei­di Kön­gäs ker­too, et­tä nyt on ai­kaa kes­kit­tyä kir­joit­ta­mi­seen.

– Tun­tuu ki­val­ta, kun olen saa­nut kir­jai­li­jan uran vauh­tiin. Ai­hei­ta mie­les­sä­ni on niin pal­jon val­mii­na!

Mir­ja­mi il­mes­tyi 5. syys­kuu­ta, ja kir­jai­li­jan syk­sy ku­luu­kin kier­tu­eel­la lu­ki­ja­ta­paa­mi­sis­sa ja kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sis­sa. Pa­ras­ta ai­kaa näy­tel­mä­so­vi­tus Sand­ras­ta kier­tää maa­ta, syk­syn ai­ka­na se näh­dään Itä-Suo­mes­sa. Sand­ra-näy­tel­män on näh­nyt jo yli 4 000 kat­so­jaa.

Olin kuul­lut asi­ois­ta mon­ta ker­taa,
mut­ta en ym­mär­tä­nyt, mi­ten ko­via paik­ko­ja nais­ten­kin eteen tuli.