Asko Laaka piirtää perinteisesti kynällä ja paperilla, tietokone ei tässä mielessä kiinnosta.
Sirkku Somero
Aamulla hieman piirtämistä, sitten klapihommiin
70 vuotta
Asko Laaka on ollut jo toistakymmentä vuotta eläkkeellä kunnan rakennusmestarin hommista, mutta piirustuspöytä kutsuu edelleen. Päivän ensimmäiset hetket on mukava käyttää piirtämiseen.
– Aamuisin on mukava piirtää, sitten loppupäiväksi puuliiteriin tai metsätöihin.
Rakennuspiirrokset hän tekee käsin, tietenkin.
– Sehän on katoavaa kansanperinnettä, nykyään kaikki pitää olla tietokoneella, hän murahtaa.
Nykyinen asuinpaikka Laakan talossa Visuvedellä on itse asiassa mummula, jossa pikkupoikana tuli vietettyä paljon aikaa. Asko Laakan vaari Arvi hankki Visulaakan torpan omakseen 1930-luvulla. Asko Laaka ja Brita Kulmala lunastivat paikan parikymmentä vuotta sitten Askon sedältä Kalervolta ja tämän vaimolta Inkeriltä.
Minulla oli hommana kanakopin siivous aina lauantaisin koulupäivän jälkeen, kun oli lyhyt koulupäivä.
Lapsuudenkoti oli Pajuskylässä. Luonnossa liikkuminen oli arkea, vaikkapa koulumatkoilla.
Kolmen kilometrin koulumatka sujui talvella hiihtäen. Välillä mentiin metsän läpi, siellä pysyi latu paremmin auki.
Luonto järjesti yllätyksiä:
– Metso lähti umpihangesta suksen alta lentoon, kyllä siinä pikkupoika pelästyi, Laaka muistelee.
Pienestä pitäen oltiin töissä mukana.
– Minulla oli hommana kanakopin siivous aina lauantaisin koulupäivän jälkeen, kun oli lyhyt koulupäivä. Ei se mukavaa ollut, mutta siinä oppi työnteon mallin.
Kansakoulun jälkeen Laaka lähti rakennusmiesoppiin Mäntän ammattikouluun. Rakennusala kiinnosti, olihan isä käsillinen mies ja Lauri-setä taitava seppä.
– Rakentaminen tuntui reippaalta alalta, ja kotona nikkaroitiin muutenkin. Rautaa oli kuitenkin vain rekien jalaksissa, hän naurahtaa.
Ammattikoulun jälkeen Ruokkeisen Olavi haki Kuurilalle Vaneritehtaan laajennustyömaalle. Laaka oli mukana rakentamassa muun muassa emäntäkoulua, Korppoon ja Kotvion sahan kuivaamoja.
Opinnot jatkuivat Porin teknillisessä oppilaitoksessa, josta Laaka valmistui 1973. Työmaa löytyi Vesto Oy:ltä, joka oli YIT:n tytäryhtiö. Ensimmäisiä työmaita oli Lahden lämpövoimalaitos.
– Asuin Ahtialassa, Kirkonpellon Einolla, jolla oli 50 hehtaarin maatila keskellä nykyistä kaupunkia. Hernepellossa oli kyyhkysiä, aloin aamuisin niitä ampumaan. Yhtenä aamuna kun kyyhkysiä ei ollut, ammuin pari varista. Nyljin ne Kaarina-emännälle valmiiksi. Variksia söi eri vuorossa ollut työkaverikin. Pöydällä oli lappu, jossa ”kyyhkyspaisiti oli hyvää”. Söin sitä itsekiin, mutta sitten mentiin hetki lujaa peräkanaa, kun kerroin, mitä ne olivat olleet, naureskelee Laaka varispaistin tulosta.
Monen vuoden urakka oli Olkiluodon ydinvoimalan rakentaminen. Työt viivästyivät, kun 1976 reaktorirakennuksessa riehui kuusi tuntia tulipalo. Palon vaurioita korjattiin lähes vuoden ajan.
Kun rakentamista suunnitellaan, ihmisestä pitää saada esiin se, mitä ei aina osaa sanoiksi laittaa, ja rakentamisen ajan kuljetaan samaa matkaa.
Perheen perustamisen aikaan Laakat asuivat Raumalla, 1970-luvun loppupuolella perhe muutti Savimäkeen Pappilan kylälle. Perheeseen syntyivät lapset Janne 1976 ja Jari 1978 sekä Riikka 1987.
Reissutyöt pitivät perheen pään vuosia muualla, vaikka Ruovedellä asuttiinkin. Kun pitkä työmatka ja kiertolaiselämä alkoi kypsyttää, kotipaikkakunnalta löytyi töitä taas Aarre Kuurilan yrityksessä. Laaka oli mukana tekemässä muun muassa Utukantien kerrostaloja, Honkalakodin asuntoja ja K-kauppaa.
Polvivaivan takia raskaat rakennustyöt oli jätettävä, mutta Ruoveden kunnalta löytyi ”suojatyöpaikka”, jossa pärjäsi huonommallakin polvella.
Työvuosia kunnan palveluksessa hän muistelee mielellään.
– Työ ei koskaan ollut vastenmielistä, aina oli aamuisin mukava mennä töihin.
Työn kautta on ruoveteläisistä tullut tuttuja. Kun rakentamista suunnitellaan, ihmisestä pitää saada esiin se, mitä ei aina osaa sanoiksi laittaa, ja rakentamisen ajan kuljetaan samaa matkaa.
– Siinä pitää ymmärtää, mitä toinen haluaa: kaivaa esiin se, mistä ihminen oikeasti haaveilee.
Vaikka millainen sykkyrä on, niin kyllä se selviää, kun jaksaa selvittää.
Eläkkeelle Laaka jäi 58-vuotiaana 2008. Kiirettä on silti pitänyt, melkein enemmän kuin töissä ollessa. Rakennuspiirustuksia ja -valvontaa hän tekee edelleen, aina kun pyydetään.
Syksyisin järvelle vie muikustus, talvella pyydetään kuhaa verkoilla.
– Niillä pärjää kesän ylitte, kesällä ei kerkiä kalaan.
Verkkojen selvittämisen hän oppi jo pikkupoikana, kun pääsi miesten mukaan moottoriveneellä saareen.
– Paleli niin perkeleesti, mutta ei voinut valittaa, tai ei seuraavalla kerralla päässyt mukaan. Se kasvatti sitkeyttä: vaikka millainen sykkyrä on, niin kyllä se selviää, kun jaksaa selvittää.
Hirvestys pitää kiireisenä lokakuulta pitkälle syksyyn, vaikka mies ei itse hirvenlihaa juuri syökään.
– Jahtikauden ensimmäisellä viikolla ollaan metsällä joka päivä, sitten yleensä vain viikonloppuisin.
Brita Kulmalan keittelemää hirvisoppaa on Laakan riihellä sukulaisille tarjolla juhlan kunniaksi 23. lokakuuta, vaikka korona-aika estääkin tiiviimmät juhlat.
Kuka
Asko Laaka
Syntynyt 23.10.1950 Pajuskylässä.
Rakennusinsinööri Porin teknillisestä 1973.
Työssä mm. Vesto Oy:llä, rakentamassa Olkiluodon ydinvoimalaa, maanalaista öljysäiliötä Porvooseen.
Ruovedellä rakennusmestarina 1984– 2009.
3 lasta, 8 lastenlasta.
Harrastukset metsästys, kalastus.
Visuveden hirvimiesten jahtipäällikkö.
Pappilan kalastuskunnan puheenjohtaja.