70 vuot­ta

As­ko Laa­ka on ol­lut jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta eläk­keel­lä kun­nan ra­ken­nus­mes­ta­rin hom­mis­ta, mut­ta pii­rus­tus­pöy­tä kut­suu edel­leen. Päi­vän en­sim­mäi­set het­ket on mu­ka­va käyt­tää piir­tä­mi­seen.

– Aa­mui­sin on mu­ka­va piir­tää, sit­ten lop­pu­päi­väk­si puu­lii­te­riin tai met­sä­töi­hin.

Ra­ken­nus­piir­rok­set hän te­kee kä­sin, tie­ten­kin.

– Se­hän on ka­to­a­vaa kan­san­pe­rin­net­tä, ny­ky­ään kaik­ki pi­tää ol­la tie­to­ko­neel­la, hän mu­rah­taa.

Ny­kyi­nen asuin­paik­ka Laa­kan ta­los­sa Vi­su­ve­del­lä on it­se asi­as­sa mum­mu­la, jos­sa pik­ku­poi­ka­na tuli vie­tet­tyä pal­jon ai­kaa. As­ko Laa­kan vaa­ri Ar­vi hank­ki Vi­su­laa­kan tor­pan omak­seen 1930-lu­vul­la. As­ko Laa­ka ja Brita Kul­ma­la lu­nas­ti­vat pai­kan pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten As­kon se­däl­tä Ka­ler­vol­ta ja tä­män vai­mol­ta In­ke­ril­tä.

Mi­nul­la oli hom­ma­na ka­na­ko­pin sii­vous ai­na lau­an­tai­sin kou­lu­päi­vän jäl­keen, kun oli ly­hyt kou­lu­päi­vä.

Lap­suu­den­ko­ti oli Pa­jus­ky­läs­sä. Luon­nos­sa liik­ku­mi­nen oli ar­kea, vaik­ka­pa kou­lu­mat­koil­la.

Kol­men ki­lo­met­rin kou­lu­mat­ka su­jui tal­vel­la hiih­tä­en. Vä­lil­lä men­tiin met­sän läpi, siel­lä py­syi latu pa­rem­min au­ki.

Luon­to jär­jes­ti yl­lä­tyk­siä:

– Met­so läh­ti um­pi­han­ges­ta suk­sen al­ta len­toon, kyl­lä sii­nä pik­ku­poi­ka pe­läs­tyi, Laa­ka muis­te­lee.

Pie­nes­tä pi­tä­en ol­tiin töis­sä mu­ka­na.

– Mi­nul­la oli hom­ma­na ka­na­ko­pin sii­vous ai­na lau­an­tai­sin kou­lu­päi­vän jäl­keen, kun oli ly­hyt kou­lu­päi­vä. Ei se mu­ka­vaa ol­lut, mut­ta sii­nä op­pi työn­te­on mal­lin.

Kan­sa­kou­lun jäl­keen Laa­ka läh­ti ra­ken­nus­mie­sop­piin Män­tän am­mat­ti­kou­luun. Ra­ken­nu­sa­la kiin­nos­ti, oli­han isä kä­sil­li­nen mies ja Lau­ri-setä tai­ta­va sep­pä.

– Ra­ken­ta­mi­nen tun­tui reip­paal­ta alal­ta, ja ko­to­na nik­ka­roi­tiin muu­ten­kin. Rau­taa oli kui­ten­kin vain re­kien ja­lak­sis­sa, hän nau­rah­taa.

Am­mat­ti­kou­lun jäl­keen Ruok­kei­sen Ola­vi haki Kuu­ri­lal­le Va­ne­ri­teh­taan laa­jen­nus­työ­maal­le. Laa­ka oli mu­ka­na ra­ken­ta­mas­sa muun mu­as­sa emän­tä­kou­lua, Korp­poon ja Kot­vi­on sa­han kui­vaa­mo­ja.

Opin­not jat­kui­vat Po­rin tek­nil­li­ses­sä op­pi­lai­tok­ses­sa, jos­ta Laa­ka val­mis­tui 1973. Työ­maa löy­tyi Ves­to Oy:ltä, joka oli YIT:n ty­tä­ryh­tiö. En­sim­mäi­siä työ­mai­ta oli Lah­den läm­pö­voi­ma­lai­tos.

– Asuin Ah­ti­a­las­sa, Kir­kon­pel­lon Ei­nol­la, jol­la oli 50 heh­taa­rin maa­ti­la kes­kel­lä ny­kyis­tä kau­pun­kia. Her­ne­pel­los­sa oli kyyh­ky­siä, aloin aa­mui­sin nii­tä am­pu­maan. Yh­te­nä aa­mu­na kun kyyh­ky­siä ei ol­lut, am­muin pari va­ris­ta. Nyl­jin ne Kaa­ri­na-emän­näl­le val­miik­si. Va­rik­sia söi eri vuo­ros­sa ol­lut työ­ka­ve­ri­kin. Pöy­däl­lä oli lap­pu, jos­sa ”kyyh­kys­pai­si­ti oli hy­vää”. Söin sitä it­se­kiin, mut­ta sit­ten men­tiin het­ki lu­jaa pe­rä­ka­naa, kun ker­roin, mitä ne oli­vat ol­leet, nau­res­ke­lee Laa­ka va­ris­pais­tin tu­los­ta.

Mo­nen vuo­den urak­ka oli Ol­ki­luo­don ydin­voi­ma­lan ra­ken­ta­mi­nen. Työt vii­väs­tyi­vät, kun 1976 re­ak­to­ri­ra­ken­nuk­ses­sa rie­hui kuu­si tun­tia tu­li­pa­lo. Pa­lon vau­ri­oi­ta kor­jat­tiin lä­hes vuo­den ajan.

Kun ra­ken­ta­mis­ta suun­ni­tel­laan, ih­mi­ses­tä pi­tää saa­da esiin se, mitä ei ai­na osaa sa­noik­si lait­taa, ja ra­ken­ta­mi­sen ajan kul­je­taan sa­maa mat­kaa.

Per­heen pe­rus­ta­mi­sen ai­kaan Laa­kat asui­vat Rau­mal­la, 1970-lu­vun lop­pu­puo­lel­la per­he muut­ti Sa­vi­mä­keen Pap­pi­lan ky­läl­le. Per­hee­seen syn­tyi­vät lap­set Jan­ne 1976 ja Jari 1978 sekä Riik­ka 1987.

Reis­su­työt pi­ti­vät per­heen pään vuo­sia muu­al­la, vaik­ka Ruo­ve­del­lä asut­tiin­kin. Kun pit­kä työ­mat­ka ja kier­to­lai­se­lä­mä al­koi kyp­syt­tää, ko­ti­paik­ka­kun­nal­ta löy­tyi töi­tä taas Aar­re Kuu­ri­lan yri­tyk­ses­sä. Laa­ka oli mu­ka­na te­ke­mäs­sä muun mu­as­sa Utu­kan­tien ker­ros­ta­lo­ja, Hon­ka­la­ko­din asun­to­ja ja K-kaup­paa.

Pol­vi­vai­van ta­kia ras­kaat ra­ken­nus­työt oli jä­tet­tä­vä, mut­ta Ruo­ve­den kun­nal­ta löy­tyi ”suo­ja­työ­paik­ka”, jos­sa pär­jä­si huo­nom­mal­la­kin pol­vel­la.

Työ­vuo­sia kun­nan pal­ve­luk­ses­sa hän muis­te­lee mie­lel­lään.

– Työ ei kos­kaan ol­lut vas­ten­mie­lis­tä, ai­na oli aa­mui­sin mu­ka­va men­nä töi­hin.

Työn kaut­ta on ruo­ve­te­läi­sis­tä tul­lut tut­tu­ja. Kun ra­ken­ta­mis­ta suun­ni­tel­laan, ih­mi­ses­tä pi­tää saa­da esiin se, mitä ei ai­na osaa sa­noik­si lait­taa, ja ra­ken­ta­mi­sen ajan kul­je­taan sa­maa mat­kaa.

– Sii­nä pi­tää ym­mär­tää, mitä toi­nen ha­lu­aa: kai­vaa esiin se, mis­tä ih­mi­nen oi­ke­as­ti haa­vei­lee.

Vaik­ka mil­lai­nen syk­ky­rä on, niin kyl­lä se sel­vi­ää, kun jak­saa sel­vit­tää.

Eläk­keel­le Laa­ka jäi 58-vuo­ti­aa­na 2008. Kii­ret­tä on sil­ti pi­tä­nyt, mel­kein enem­män kuin töis­sä ol­les­sa. Ra­ken­nus­pii­rus­tuk­sia ja -val­von­taa hän te­kee edel­leen, ai­na kun pyy­de­tään.

Syk­syi­sin jär­vel­le vie mui­kus­tus, tal­vel­la pyy­de­tään ku­haa ver­koil­la.

– Niil­lä pär­jää ke­sän ylit­te, ke­säl­lä ei ker­kiä ka­laan.

Verk­ko­jen sel­vit­tä­mi­sen hän op­pi jo pik­ku­poi­ka­na, kun pää­si mies­ten mu­kaan moot­to­ri­ve­neel­lä saa­reen.

– Pa­le­li niin per­ke­lees­ti, mut­ta ei voi­nut va­lit­taa, tai ei seu­raa­val­la ker­ral­la pääs­syt mu­kaan. Se kas­vat­ti sit­keyt­tä: vaik­ka mil­lai­nen syk­ky­rä on, niin kyl­lä se sel­vi­ää, kun jak­saa sel­vit­tää.

Hir­ves­tys pi­tää kii­rei­se­nä lo­ka­kuul­ta pit­käl­le syk­syyn, vaik­ka mies ei it­se hir­ven­li­haa juu­ri syö­kään.

– Jah­ti­kau­den en­sim­mäi­sel­lä vii­kol­la ol­laan met­säl­lä joka päi­vä, sit­ten yleen­sä vain vii­kon­lop­pui­sin.

Brita Kul­ma­lan keit­te­le­mää hir­vi­sop­paa on Laa­kan rii­hel­lä su­ku­lai­sil­le tar­jol­la juh­lan kun­ni­ak­si 23. lo­ka­kuu­ta, vaik­ka ko­ro­na-ai­ka es­tää­kin tii­viim­mät juh­lat.