Kiitos rak­kau­des­tasi, Jumala

Lap­sil­le ope­te­taan jo ai­van pie­ne­nä kiit­tä­mi­sen al­kei­ta. Var­maan­kin sik­si, et­tä toi­sen kiit­tä­mi­nen on koh­te­li­as­ta, tapa kan­nat­taa ope­tel­la tu­le­vai­suut­ta var­ten. Yk­si syy voi ol­la se, et­tä hy­väs­tä kiit­tä­mi­nen on yk­sin­ker­tai­ses­ti oi­kein ja koh­tuul­lis­ta.

Kiitos rak­kau­des­tasi, Jumala

Lap­sil­le ope­te­taan jo ai­van pie­ne­nä kiit­tä­mi­sen al­kei­ta. Var­maan­kin sik­si, et­tä toi­sen kiit­tä­mi­nen on koh­te­li­as­ta, tapa kan­nat­taa ope­tel­la tu­le­vai­suut­ta var­ten. Yk­si syy voi ol­la se, et­tä hy­väs­tä kiit­tä­mi­nen on yk­sin­ker­tai­ses­ti oi­kein ja koh­tuul­lis­ta.

Totuuksia

Oi­ke­as­taan mis­tä asi­as­ta ta­han­sa voi­daan sa­noa, et­tä se on to­tuus. To­tuuk­sia on mo­nen­lai­sia riip­pu­en sii­tä, kuka nii­tä sa­noo ja mis­tä nä­kö­kul­mas­ta.

Totuuksia

Oi­ke­as­taan mis­tä asi­as­ta ta­han­sa voi­daan sa­noa, et­tä se on to­tuus. To­tuuk­sia on mo­nen­lai­sia riip­pu­en sii­tä, kuka nii­tä sa­noo ja mis­tä nä­kö­kul­mas­ta.

Hyvä Paimen kulkee kans­sam­mme

En­si py­hä­nä vie­te­tään Hy­vän pai­me­nen sun­nun­tai­ta. Aja­tuk­se­na on, et­tä Jee­sus on hyvä pai­men, joka pi­tää huol­ta lam­pais­taan. Hyvä pai­men an­taa tar­vit­ta­es­sa jopa hen­ken­sä lam­mas­ten­sa edes­tä näi­tä puo­lus­ta­es­saan. Jee­sus an­toi­kin hen­ken­sä mei­dän puo­les­tam­me so­vit­taak­seen mei­dän syn­tim­me. Tuo rak­kau­den­te­ko kir­kas­tui ylös­nou­se­muk­sen aa­mus­sa. Hyvä Pai­men joh­dat­taa mei­dät kuo­le­man läpi pe­ril­le tai­vaan kirk­kau­teen.

Hyvä Paimen kulkee kans­sam­mme

En­si py­hä­nä vie­te­tään Hy­vän pai­me­nen sun­nun­tai­ta. Aja­tuk­se­na on, et­tä Jee­sus on hyvä pai­men, joka pi­tää huol­ta lam­pais­taan. Hyvä pai­men an­taa tar­vit­ta­es­sa jopa hen­ken­sä lam­mas­ten­sa edes­tä näi­tä puo­lus­ta­es­saan. Jee­sus an­toi­kin hen­ken­sä mei­dän puo­les­tam­me so­vit­taak­seen mei­dän syn­tim­me. Tuo rak­kau­den­te­ko kir­kas­tui ylös­nou­se­muk­sen aa­mus­sa. Hyvä Pai­men joh­dat­taa mei­dät kuo­le­man läpi pe­ril­le tai­vaan kirk­kau­teen.

Meillä on toivo, meillä on Kristus

Kat­se­lin pi­me­ä­nä pak­ka­syö­nä täh­ti­tai­vaal­le ja mie­tin mil­lai­nen tai­vas Uk­rai­nas­sa mah­taa nä­kyä. Nä­kyy­kö siel­lä tai­vaal­la lain­kaan enää täh­tiä vai vain sa­vua ja tul­ta. Kuun­te­lin kirk­kaa­na ke­vät­tal­ven päi­vä­nä tu­le­van lin­tu­kon­ser­tin en­si­sä­ve­liä ja to­te­sin su­rul­li­ses­ti, et­tä lin­nun­lau­lu tai­taa Uk­rai­nas­sa ol­la täl­lä erää hil­jen­ty­nyt. Uu­ti­set so­das­ta al­ka­vat elää omaa elä­mään­sä si­säl­läm­me.

Meillä on toivo, meillä on Kristus

Kat­se­lin pi­me­ä­nä pak­ka­syö­nä täh­ti­tai­vaal­le ja mie­tin mil­lai­nen tai­vas Uk­rai­nas­sa mah­taa nä­kyä. Nä­kyy­kö siel­lä tai­vaal­la lain­kaan enää täh­tiä vai vain sa­vua ja tul­ta. Kuun­te­lin kirk­kaa­na ke­vät­tal­ven päi­vä­nä tu­le­van lin­tu­kon­ser­tin en­si­sä­ve­liä ja to­te­sin su­rul­li­ses­ti, et­tä lin­nun­lau­lu tai­taa Uk­rai­nas­sa ol­la täl­lä erää hil­jen­ty­nyt. Uu­ti­set so­das­ta al­ka­vat elää omaa elä­mään­sä si­säl­läm­me.

Pimeässä loistaa Kris­tuk­sen valo

En­si sun­nun­tai­ta kut­su­taan kir­kos­sam­me kynt­ti­län­päi­väk­si. Nimi tu­lee jo niin­kin kau­kaa kuin kes­ki­a­jal­ta, jol­loin kynt­ti­län­päi­vä­nä vi­hit­tiin käyt­töön vuo­den ai­ka­na kir­kos­sa käy­tet­tä­vät kynt­ti­lät.

Pimeässä loistaa Kris­tuk­sen valo

En­si sun­nun­tai­ta kut­su­taan kir­kos­sam­me kynt­ti­län­päi­väk­si. Nimi tu­lee jo niin­kin kau­kaa kuin kes­ki­a­jal­ta, jol­loin kynt­ti­län­päi­vä­nä vi­hit­tiin käyt­töön vuo­den ai­ka­na kir­kos­sa käy­tet­tä­vät kynt­ti­lät.

Rakkauden askelissa

Tyt­tö­se­nä lei­kim­me pi­hal­la leik­kiä, jos­sa hyp­pe­lim­me val­miik­si piir­tä­miim­me as­kel­pe­siin vä­lil­lä yh­del­lä, vä­lil­lä kah­del­la ja­lal­la. Mui­ta­kin as­kel­leik­ke­jä oli, ku­ten puis­ton puu­pölk­ky­jen pääl­lä kä­ve­lyä ja loik­ki­mis­ta ris­tiin ras­tiin. Tal­vel­la tar­kas­te­lim­me ken­kiem­me lu­mi­jäl­kiä ja koi­rien tas­sun­jäl­kiä. Ny­kyi­sin olen kiin­nos­tu­nut enem­män­kin hir­ven- ja kau­riin­jäl­jis­tä.

Rakkauden askelissa

Tyt­tö­se­nä lei­kim­me pi­hal­la leik­kiä, jos­sa hyp­pe­lim­me val­miik­si piir­tä­miim­me as­kel­pe­siin vä­lil­lä yh­del­lä, vä­lil­lä kah­del­la ja­lal­la. Mui­ta­kin as­kel­leik­ke­jä oli, ku­ten puis­ton puu­pölk­ky­jen pääl­lä kä­ve­lyä ja loik­ki­mis­ta ris­tiin ras­tiin. Tal­vel­la tar­kas­te­lim­me ken­kiem­me lu­mi­jäl­kiä ja koi­rien tas­sun­jäl­kiä. Ny­kyi­sin olen kiin­nos­tu­nut enem­män­kin hir­ven- ja kau­riin­jäl­jis­tä.