Armon löy­ty­mi­sen ihme

Kou­lu­ai­kaan kuu­luu op­pi­laan mo­nen­lai­nen ar­vi­oin­ti. Ai­na­kin oma­na kou­lu­ai­ka­na­ni ar­vi­oi­tiin te­o­ria-ai­nei­ta, käy­tän­nön ai­nei­ta, huo­lel­li­suut­ta ja käyt­täy­ty­mis­tä. Kat­soin to­dis­tuk­sis­ta ai­na en­sim­mäi­se­nä käyt­täy­ty­mi­sen, us­kon­non, lii­kun­nan ja mu­sii­kin nu­me­rot, muil­la ei it­sel­le­ni ol­lut niin vä­liä. Myö­hem­mis­sä opin­nois­sa mu­kaan ku­vaan tuli it­se­ar­vi­oin­ti ja opet­ta­jien ar­vi­ot opis­ke­li­jan ke­hi­tyk­ses­tä. En kos­kaan oi­kein viih­ty­nyt ar­vi­oi­ta­va­na, mut­ta se kuu­lui sys­tee­miin. Ar­vi­oin­ti täh­tä­si hy­vään.

Armon löy­ty­mi­sen ihme

Kou­lu­ai­kaan kuu­luu op­pi­laan mo­nen­lai­nen ar­vi­oin­ti. Ai­na­kin oma­na kou­lu­ai­ka­na­ni ar­vi­oi­tiin te­o­ria-ai­nei­ta, käy­tän­nön ai­nei­ta, huo­lel­li­suut­ta ja käyt­täy­ty­mis­tä. Kat­soin to­dis­tuk­sis­ta ai­na en­sim­mäi­se­nä käyt­täy­ty­mi­sen, us­kon­non, lii­kun­nan ja mu­sii­kin nu­me­rot, muil­la ei it­sel­le­ni ol­lut niin vä­liä. Myö­hem­mis­sä opin­nois­sa mu­kaan ku­vaan tuli it­se­ar­vi­oin­ti ja opet­ta­jien ar­vi­ot opis­ke­li­jan ke­hi­tyk­ses­tä. En kos­kaan oi­kein viih­ty­nyt ar­vi­oi­ta­va­na, mut­ta se kuu­lui sys­tee­miin. Ar­vi­oin­ti täh­tä­si hy­vään.

Matkalla yhdessä

Mo­net seu­ra­kun­ta­nuo­ret 1980-lu­vun alus­sa Tam­pe­reel­la pu­keu­tui­vat pai­taan, jos­sa oli teks­ti With Christ ne­ver alo­ne eli Kris­tuk­sen kans­sa et ole kos­kaan yk­sin. Muis­tan it­se­kin pu­keu­tu­nee­ni tuol­lai­seen pai­taan ja ol­lee­ni jos­kus kou­lu­to­ve­rie­ni kes­kel­lä ten­tat­ta­va­na pai­dan ku­vas­ta ja teks­tis­tä. En muis­ta, et­tä mi­nua oli­si pil­kat­tu tai kiu­sat­tu, mut­ta pai­ta he­rät­ti ute­li­ai­suut­ta ja sel­väs­ti ky­sy­myk­siä. Ajat­te­lin var­maan tuol­loin, et­tä pai­dan pi­tä­mi­nen oli help­po tapa ker­toa omas­ta us­kos­ta.

Matkalla yhdessä

Mo­net seu­ra­kun­ta­nuo­ret 1980-lu­vun alus­sa Tam­pe­reel­la pu­keu­tui­vat pai­taan, jos­sa oli teks­ti With Christ ne­ver alo­ne eli Kris­tuk­sen kans­sa et ole kos­kaan yk­sin. Muis­tan it­se­kin pu­keu­tu­nee­ni tuol­lai­seen pai­taan ja ol­lee­ni jos­kus kou­lu­to­ve­rie­ni kes­kel­lä ten­tat­ta­va­na pai­dan ku­vas­ta ja teks­tis­tä. En muis­ta, et­tä mi­nua oli­si pil­kat­tu tai kiu­sat­tu, mut­ta pai­ta he­rät­ti ute­li­ai­suut­ta ja sel­väs­ti ky­sy­myk­siä. Ajat­te­lin var­maan tuol­loin, et­tä pai­dan pi­tä­mi­nen oli help­po tapa ker­toa omas­ta us­kos­ta.

Rakkauden mitta

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon ra­kas­ta­mi­sen tär­key­des­tä ja ku­vail­laan sitä, mitä rak­kaus on. Täy­del­li­nen rak­kaus ker­too Ju­ma­las­ta, hä­nen omi­nai­suuk­sis­taan ja te­ois­taan. Mei­tä ih­mi­siä kut­su­taan seu­raa­maan ja to­teut­ta­maan elä­mäs­säm­me sa­man­kal­tais­ta rak­kaut­ta, ai­na­kin sii­hen tu­li­si pyr­kiä.

Rakkauden mitta

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon ra­kas­ta­mi­sen tär­key­des­tä ja ku­vail­laan sitä, mitä rak­kaus on. Täy­del­li­nen rak­kaus ker­too Ju­ma­las­ta, hä­nen omi­nai­suuk­sis­taan ja te­ois­taan. Mei­tä ih­mi­siä kut­su­taan seu­raa­maan ja to­teut­ta­maan elä­mäs­säm­me sa­man­kal­tais­ta rak­kaut­ta, ai­na­kin sii­hen tu­li­si pyr­kiä.