Tero Matilainen.
Minna Salmi
Elävää vettä
Kirkonkellot
Tänä talvena on hämmästelty veden paljoutta maastossa. Monin paikoin joet ovat jo tulvakorkeudessaan eikä viime kesän kuivuudesta ole enää tietoakaan. Myös lauha ja lumeton talvi on varmasti ollut monien puheenaiheena kylällä kohdattaessa. Säät näyttävät vaihtelevan ääripäästä toiseen. Olemme tulleet tietoiseksi siitä, kuinka vähän voimme luontoon vaikuttaa ja kuinka meidän osamme on vain sopeutua sen olosuhteisiin.
Luomakunta on meille elintärkeä. Se tuottaa meille ravinnon, ruoan ja juoman. Se virkistää ja hoitaa meitä. Perinteisesti se on näyttänyt vuoden ja vuorokauden ajat ilman kelloa ja kalenteria. Mutta mikä tärkeintä, luomakunnassa itse Luojamme on läsnä. Hänen läsnäolonsa voi tuntea hongistossa humisevassa tuulessa, metsän hiljaisuudessa ja järvien kauneudessa.
Me ihmiset olemme luotuja Jumalan kuvaksi. Tämä tarkoittaa, että me tarvitsemme kokemusta Jumalan läheisyydestä ja läsnäolosta voidaksemme hyvin. Ilman häntä tunnemme itsemme orvoiksi ja eksyneiksi. Hiljentymällä hänen läsnäolonsa tuntemiseen me ravitsemme sieluamme ja tulemme kokonaisvaltaisesti ihmisenä hoidetuiksi.
Raamatun käyttämä vertauskuva tästä on elävä vesi. Aikoinaan sillä tarkoitettiin virtaavaa, puhdasta ja juomakelpoista vettä. Ymmärrämme hyvin, kuinka raikasta, virkistävää ja hoitavaa on janoisena ja väsyneenä nauttia hyvän lähteen vettä. Meihin on luomisessa istutettu myös jano Jumalan tuntemista kohtaan. Usko Jumalaan merkitseekin vastausta ihmisyytemme syvimpiin kysymyksiin ja kipeimpään kaipaukseen.
Jeesus sanoo: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon.”