Mo­nen meis­tä elä­mä py­säh­tyi het­kek­si, kun saim­me kuul­la, et­tä Vesa-Mat­ti Loi­ri on kuol­lut. Tie­to ei tul­lut täy­sin yl­lät­tä­en, mut­ta sil­ti se py­säyt­ti. Muu­ta­ma viik­ko tä­män uu­ti­sen jäl­keen lä­hes koko maa­il­ma py­säh­tyi, kun uu­ti­nen ku­nin­ga­tar Eli­sa­be­tin kuo­le­mas­ta saa­vut­ti mei­dät. Mi­nul­le tie­don toi van­hin poi­ka­ni is­tu­es­sa­ni sau­nan lau­teil­la. Muis­tan tuon het­ken var­mas­ti ai­na.

Ny­kyih­mis­tä voi ol­la vai­kea saa­da ajat­te­le­maan kuo­le­maa, omaan­sa tai tois­ten. Ei ha­lu­ta miet­tiä mi­ten tai mi­hin ha­lu­ai­si tul­la hau­da­tuk­si pu­hu­mat­ta­kaan, et­tä oli­si ha­lu­kas kes­kus­te­le­maan hau­ta­jais­ten­sa yk­si­tyis­koh­dis­ta.

Ku­nin­gat­ta­ren hau­ta­jai­set oli suun­ni­tel­tu tark­kaan jo vuo­sia sit­ten. Tä­män luo­kan ta­pah­tu­mas­sa pe­rin­teet vel­voit­ta­vat, mut­ta ker­rot­tiin, et­tä joi­hin­kin yk­si­tyis­koh­tiin Eli­sa­bet oli sil­ti saa­nut vai­kut­taa myös it­se. Loi­rin oli ker­rot­tu esit­tä­neen toi­veen tuh­kan­sa si­joi­tus­pai­kas­ta ja siu­naus­ti­lai­suu­ten­sa esiin­ty­jis­tä. Etu­kä­tei­nen suun­nit­te­lu ja omien toi­vei­den tuo­mi­nen jul­ki hel­pot­ta­vat ihan ta­val­li­sen­kin ih­mi­sen hau­ta­jais­ten jär­jes­tä­jiä. Heil­lä on sil­loin su­run­sa kes­kel­lä edes vä­hän vä­hem­män asi­oi­ta mie­tit­tä­väk­si.

Loi­rin ja Eli­sa­be­tin kal­tais­ten ih­mis­ten kuo­le­ma py­säyt­ti var­mas­ti mo­net ta­ju­a­maan oman­kin elä­män­sä ra­jal­li­suu­den. Mo­nil­le nämä kak­si oli­vat ai­na ol­leet ole­mas­sa, mut­ta ikui­sia ei­vät ol­leet sil­ti he­kään. Hei­dän muis­ton­sa elää, mut­ta hei­dän jäl­keen­sä tu­lee ai­na uu­sia ku­nin­kai­ta ja ku­nin­gat­ta­ria, tai­tei­li­joi­ta ja näyt­te­li­jöi­tä, mut­ta kaik­ki heis­tä­kin saa­te­taan ai­ka­naan hau­dan le­poon.

”Her­ra, an­na mi­nun muis­taa, et­tä elä­mä­ni päät­tyy, et­tä päi­vil­le­ni on pan­tu mää­rä. Ope­ta mi­nua ym­mär­tä­mään kuin­ka ka­to­a­vai­nen minä olen! Vain kou­ral­li­sen päi­viä an­noit mi­nul­le, elä­mä­ni on si­nun sil­mis­sä­si kuin ohi­kii­tä­vä het­ki. Vain tuu­len hen­käys ovat ih­mi­set, kaik­ki tyyn­ni.” Psal­mi 39:5-6

Ee­va-Kai­sa Pa­lo­vii­ta

vt. kant­to­ri