Uk­rai­nas­sa käy­dään ka­sak­ka­so­taa. Sota on mie­le­tön, vail­la jär­keä. Mo­lem­mat osa­puo­let kan­ta­vat isien­sä pe­rin­net­tä. Sii­nä ei väl­ty­tä jul­muuk­sil­ta, lau­mat kul­ke­vat pil­vien al­la, tuh­ka­vyö­ryt sa­la­moi­vat. Sota on ai­na syn­tis­tä tou­hua, jos­sa voit­ta­jaa ei ole.

Kir­kot ovat poh­ti­neet jo pit­kään oi­keu­te­tun so­dan pe­ri­aat­tei­ta. Laa­di­tut jul­ki­lau­su­mat ovat pa­pe­rin­ma­kui­sia sil­loin, kun kan­sal­la ei ole vet­tä, säh­köä, läm­pöä, asun­toa ja ruo­kaa. Hei­tä on pal­jon, jot­ka jou­lun lap­sen lail­la yö­py­vät pi­meis­sä kar­ja­suo­jis­sa, kun muu­ta asuin­si­jaa ei ole.

Käy­tän­nön avus­tus­toi­mia Uk­rai­naan tar­vi­taan. So­dan syyl­li­sen osa­puo­len tun­nis­ta­mi­nen ei ole vie­lä pal­jo­a­kaan. Se ei si­näl­lään vie rau­haan ja elä­mää eteen­päin. Rau­ha on ai­na komp­ro­mis­si.

Tänä jou­lu­na ru­koi­lem­me sitä sy­vin huo­kauk­sin myös tääl­lä. Tot­ta on var­mas­ti se­kin, et­tä so­das­ta kär­si­vät mo­lem­mat osa­puo­let. Tämä mei­dän on syy­tä muis­taa.

Pi­täi­si­kö Jee­suk­sen tul­la ta­kai­sin ja il­moit­taa, et­tä hän on luo­pu­nut eh­dot­to­man vä­ki­val­lat­to­muu­den pe­ri­aat­tees­taan? Pi­täi­si­kö mei­dän jo nyt, en­nen hä­nen pa­luu­taan, hy­lä­tä hä­nen ihan­teel­li­nen ope­tuk­sen­sa rak­kau­des­ta, joka ulot­tuu ai­na vi­ha­mie­hiin as­ti? Ky­sy­myk­set tu­le­vat koh­ti.

Jos hyl­kääm­me si­sim­pääm­me kir­joi­te­tun rak­kau­den lain, niin sa­mal­la hyl­kääm­me in­hi­mil­li­syy­tem­me. Vä­ki­val­lan jat­ka­mis­ta oli­si, jos vaa­ti­sim­me kuo­le­man­tuo­mi­o­ta, täs­mäis­kua tai gil­jo­tii­nin te­rän rat­kai­sua hä­nel­le, jon­ka kat­som­me ole­van vas­tuul­li­nen so­das­ta. Se oli­si yh­ty­mis­tä sii­hen kuo­le­man­tuo­mi­o­ta vaa­ti­nee­seen huu­toon, joka ker­ran kuul­tiin vä­ki­jou­kon suus­ta Je­ru­sa­le­mis­sa.

Jos hyl­kääm­me si­sim­pääm­me kir­joi­te­tun rak­kau­den lain, niin sa­mal­la hyl­kääm­me in­hi­mil­li­syy­tem­me.

Jee­sus tu­lee ker­ran ta­kai­sin kun­ni­an ku­nin­kaa­na. Vas­tuu­seen elä­mäs­täm­me jou­dum­me kaik­ki. En kui­ten­kaan us­ko, et­tä yk­si­kään hä­nen sa­nan­sa ka­to­aa, pi­kem­min­kin py­syy voi­mas­saan. So­tien maa­il­mas­sa jää eh­kä ai­no­ak­si kei­nok­si Suo­men kan­san hy­vin tun­te­ma pe­ri­aa­te, et­tä puo­lus­tus­tais­te­luun voi­daan nous­ta vain sil­loin, kun sil­lä es­te­tään vie­lä suu­rem­pi pi­meys ja pa­han val­ta. Li­säk­si täl­lai­sel­la vas­ta­rin­nal­la tu­lee ol­la on­nis­tu­mi­sen mah­dol­li­suus. En­nak­koon tätä on­nis­tu­mis­ta on vai­kea tie­tää. Mikä on ti­lan­ne Uk­rai­nas­sa seit­se­män vuo­den ku­lut­tua?

Jee­sus syn­tyi vä­ki­val­tai­sen maa­il­man kes­kel­le. Hän sa­noi:”Au­tu­ai­ta ovat rau­han­te­ki­jät, sil­lä he saa­vat Ju­ma­lan lap­sen ni­men”. ”Ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne ja ru­koil­kaa nii­den puo­les­ta, jot­ka tei­tä vai­no­a­vat”. Jee­suk­sen ihan­ne-etiik­kaa ei saa unoh­taa kos­kaan, ei edes sil­loin, kun pa­han val­ta kas­vaa ym­pä­ril­lä. Kol­man­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain hen­ki­lön Jo­han­nes Kas­ta­jan kau­la lei­kat­tiin val­taa­pi­tä­vien juh­las­sa.

Toi­sen maa­il­man ään­tä on syy­tä kuul­la eri­tyi­ses­ti tänä jou­lu­ai­ka­na. Tule siis kirk­koon. Älä ki­roa pi­meyt­tä. Sy­ty­tä kynt­ti­lä ja ru­koi­le. Se on pa­ras­ta rau­han­työ­tä. Luo­ta sii­hen, et­tä Ju­ma­la toi­mii pi­mey­den­kin kes­kel­lä, jos­kus jopa pi­mey­den kaut­ta­kin. Hän luo uut­ta. Var­ma­na merk­ki­nä täs­tä on Jee­suk­sen, maa­il­man Va­pah­ta­jan syn­ty­mä.