Kyl­vä­jä-ver­tauk­ses­sa Jee­sus ku­vaa Ju­ma­lan sa­nan kas­vua eri­lai­sis­sa kas­vu­ym­pä­ris­töis­sä. Vas­taa­not­ta­vai­sen mie­len ta­voit­ta­nut sana toi­mii kuin hy­vään maa­han kyl­vet­ty sie­men: se juur­tuu, itää ja kas­vaa voi­mak­kaa­na. Kal­li­ol­la, oh­dak­kei­den se­as­sa tai tien pien­ta­reel­la sie­men ei me­nes­ty. Sa­moin on sa­nan lai­ta: vas­ta­ha­koi­ses­sa, ko­vas­sa tai huo­lien kyl­läs­tä­mäs­sä mie­les­sä se ei pää­se ku­kois­ta­maan. Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la ei pa­ko­ta sie­men­tä itä­mään ei­kä sa­naa juur­tu­maan ih­mi­sen mie­leen.

Kyl­vä­jä tun­tee maa­pe­rän­sä. Hän tie­tää jo­kai­sel­le sie­me­nel­le so­pi­van pel­lon, hän ym­mär­tää ol­la kyl­vä­mät­tä oh­dak­kei­seen maa­han, hän jät­tää sie­me­net heit­tä­mät­tä kal­li­ol­le. Ju­ma­lan kyl­vö­työ vai­kut­taa kui­ten­kin roh­ke­am­mal­ta. Ju­ma­la kyl­vää sa­naan­sa tut­tu­jen pel­to­jen li­säk­si oh­dak­kei­den se­kaan ja kal­li­oil­le. On­han mah­dol­lis­ta, et­tä kal­li­ol­le ko­lah­ta­nut sie­men pyö­räh­tää lo­pul­ta he­del­mäl­li­seen maa­han.

Pe­rus­kou­lun­sa päät­tä­vil­lä nuo­ril­la on kä­sil­lä yk­si elä­män suu­ris­ta het­kis­tä. Suu­ri ky­sy­mys kuu­luu, mi­ten jat­kaa elä­mää ysi­luo­kan jäl­keen. Opis­ke­lu­pai­kan ja -alan va­lin­ta mää­rit­tää sitä, min­kä asi­an pa­ris­sa val­ta­o­sa val­veil­la vie­te­tys­tä ajas­ta jat­kos­sa ku­luu. Li­säk­si kyse on tu­le­vas­ta ka­ve­ri­po­ru­kas­ta ar­voi­neen ja maa­il­man­ku­vi­neen. Min­kä­lai­sia sie­me­niä tu­le­vai­suus tuo tul­les­saan? En­tä min­kä­lai­seen maas­toon ne kyl­ve­tään?

Ai­kuis­ten maa­il­mas­sa tu­lee har­vem­min vas­taan yh­tä kat­ta­via va­lin­ta­ti­lan­tei­ta. Asi­an ää­rel­le on hyvä py­säh­tyä. Mil­loin olet vii­mek­si teh­nyt koko elä­mää­si kos­ket­ta­van pää­tök­sen? Mi­ten olet toi­mi­nut nois­sa va­lin­ta­ti­lan­teis­sa? En­tä mi­ten toi­mit lä­hei­sen nuo­ren poh­ties­sa tu­le­vai­suut­taan. Vaa­lit­ko pe­lon ja epä­var­muu­den vai toi­von, roh­keu­den ja luot­ta­muk­sen sie­me­niä?

Ju­ma­la kyl­vää sa­nan­sa sie­me­nen mei­hin ih­mi­siin ai­na uu­del­leen ja uu­del­leen. Sil­lä ei ole Hä­nel­le mer­ki­tys­tä, pu­to­si­ko edel­li­nen sie­men kal­li­oi­seen vai he­del­mäl­li­seen maa­pe­rään. Hän kyl­vää kär­si­väl­li­ses­ti, jot­ta oi­ke­al­la het­kel­lä hyvä sa­no­ma pää­see itä­mään.

Sil­loin, kun va­lin­nan te­ke­mi­nen tun­tuu mah­dot­to­mal­ta tai kun omat pää­tök­set vai­kut­ta­vat joh­ta­neen um­pi­ku­jaan, on hyvä huo­ma­ta, et­tä ai­no­as­taan Ju­ma­lan ra­kas­ta­va huo­len­pi­to on ikuis­ta. Kai­kel­la muul­la on ra­jan­sa ja mää­rä­ai­kan­sa. Ai­na on mah­dol­li­suus ko­keil­la ja muut­taa suun­taa. Uu­si aa­mu tuo mu­ka­naan uu­den toi­von.

Kyl­vä­jä jat­kaa kyl­vö­työ­tään.