Näil­lä sa­noil­la al­kaa vir­si 200, jos­ta teh­dyl­lä mu­siik­ki­vi­de­ol­la ruo­ve­si­läi­sis­tä nuo­ris­ta koot­tu kuo­ro osal­lis­tui an­si­ok­kaas­ti vir­si­vi­de­o­kil­pai­luun yli 30 vuot­ta sit­ten. Vi­de­ol­la nä­kyi ku­vaa ai­na­kin kir­kos­ta, rip­pi­kou­lus­ta ja kirk­ko­ve­ne­sou­dus­ta.

En­sim­mäi­se­nä vir­ren sa­nois­ta tu­lee mie­lee­ni kirk­ko­ra­ken­nus ja sen kau­neus. Var­sin­kin, kun meil­lä Ruo­ve­del­lä to­del­la­kin on kau­nis kirk­ko! ”On­pa tämä suu­ri ja va­loi­sa!” oli sii­tä ylei­sin kuul­tu luon­neh­din­ta si­sään as­tu­vil­ta ih­mi­sil­tä, kun ai­ka­naan olin kir­kos­sa muu­ta­ma­na ke­sä­nä op­paa­na.

Me ny­ky­a­jan ih­mi­set olem­me tot­tu­neet nä­ke­mään suu­ria ti­lo­ja muu­ten­kin, mut­ta kuin­ka val­ta­val­ta kir­kon on täy­ty­nyt näyt­tää nii­den ih­mis­ten sil­mis­sä, joi­den oma asuin­si­ja oli mo­nes­ti vain yh­den huo­neen suu­rui­nen. On täy­ty­nyt ol­la mel­koi­nen ko­ke­mus pi­tä­jä­läi­sil­le saa­da as­tua en­sim­mäis­tä ker­taa uu­teen kirk­ko­ra­ken­nuk­seen!

Olen viet­tä­nyt pal­jon ai­kaa­ni kir­kos­sa, kat­sel­lut sen mas­sii­vi­sia ra­ken­tei­ta ja ih­me­tel­lyt mi­ten no­pe­as­ti se ai­ka­naan ra­ken­net­tiin. Ly­hy­el­tä tun­tuu myös ai­ka kir­kon ra­ken­ta­mi­sen suun­nit­te­lun aloit­ta­mi­ses­ta sii­hen, kun it­se työt jo pääs­tin aloit­ta­maan. Us­kal­lan väit­tää, et­tä jos ny­ky­ään ryh­dyt­täi­siin vas­taa­vaan pon­nis­tuk­seen, ei kah­des­sa vuo­des­sa ol­tai­si vie­lä pe­rus­tuk­sia kai­va­mas­sa. Ja ny­ky­ään sen­tään kaik­ki tie­to kul­kee ih­mi­sel­tä toi­sel­le het­kes­sä!

No, täs­sä pro­jek­tis­sa kä­vi­kin sit­ten niin, et­tä kun kirk­ko 1778 oli vi­hit­ty käyt­töön tuli Tuk­hol­mas­ta 1790 il­moi­tus, et­tä kirk­koa ei saa ra­ken­taa. Oli­si pi­tä­nyt teh­dä ki­vi­kirk­ko, kun pui­sil­la oli paha tai­pu­mus pa­laa. Siu­naus­ta on kir­kol­lam­me on­nek­si ol­lut, et­tei tu­li­pa­lo ole sitä koh­dan­nut.

Kun toi­meen tar­tut­tiin työ­maal­la, ei sii­nä­kään tuh­rat­tu tur­haan ra­ken­nus­mies­ten kal­lis­ta ai­kaa. Pe­rus­ki­ven muu­rauk­ses­ta en­sim­mäi­seen ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ku­lui vain va­jaa vuo­si. Se­kin tun­tuu ih­meel­li­sel­tä. Hir­ret kun on tie­ten­kin kaa­det­tu ja veis­tet­ty kä­si­pe­lil­lä, tuo­tu työ­maal­le he­vo­sel­la ja nos­tet­tu pai­kal­leen il­man ko­nei­ta. Seu­ra­kun­nan his­to­ri­a­tie­dois­ta sel­vi­ää, et­tä työ­maal­la on aher­ta­nut yli 500 mies­tä, kol­mes­sa po­ru­kas­sa kol­men päi­vän jak­sois­sa. Har­mil­lis­ta, et­tä ka­me­roi­ta ei tuo­hon ai­kaan vie­lä ol­lut.

Mi­ten­kä­hän työ­hön mää­rä­tyt mie­het suh­tau­tui­vat an­net­tuun teh­tä­vään­sä? Oli­ko ju­pi­naa sii­tä, et­tä kaik­kea ne her­rat kek­si­vät ja et­tä oli­si sitä ol­lut hom­mia omis­sa­kin nur­kis­sa? Vai ko­ki­vat­ko mie­het yl­peyt­tä sii­tä, et­tä sai­vat ol­la mu­ka­na näin mer­kit­tä­väs­sä pro­jek­tis­sa? Tus­kin he kui­ten­kaan pys­tyi­vät ym­mär­tä­mään kuin­ka py­sy­vän jäl­jen he seu­ra­kun­nan elä­mään ja koko kun­nan ky­län­rai­til­le sai­vat ai­kaan.

Pa­ras kii­tos edel­tä­vil­le pol­vil­le on, et­tä vai­val­la ja huo­lel­la ra­ken­net­tu kirk­ko py­syy kun­nos­sa ja sitä käy­te­tään. Toi­vot­ta­vas­ti siel­lä taas jos­kus saa­daan va­paas­ti ko­koon­tua!

Ee­va-Kai­sa Pa­lo­vii­ta

vt. kant­to­ri