Mie­len­sä­hy­vit­tä­jän elämää

Moni on kuul­lut mie­len­sä­pa­hoit­ta­jas­ta. On­pa hä­nes­tä kir­joi­tet­tu kir­jo­ja­kin Tuo­mas Ky­rön te­rä­väl­lä ky­näl­lä. Hä­nen teks­tin­sä on haus­kaa, kos­ka kir­jai­li­ja osoit­taa sa­mal­la lem­pe­äs­ti, kuin­ka elä­mäm­me saat­taa kä­per­tyä lii­kaa sel­lais­ten ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den ym­pä­ril­le, jot­ka lo­pul­ta ei­vät ole ko­vin va­ka­via on­gel­mia ke­nel­le­kään. ”En­nen oli kun­nol­lis­ta” on usein kuul­tu to­te­a­mus, jos­sa on mu­ka­na tyy­ty­mät­tö­myyt­tä ny­kyis­tä elä­män­me­noa tai omaa elä­män­ti­lan­net­ta koh­taan.

Mie­len­sä­hy­vit­tä­jän elämää

Moni on kuul­lut mie­len­sä­pa­hoit­ta­jas­ta. On­pa hä­nes­tä kir­joi­tet­tu kir­jo­ja­kin Tuo­mas Ky­rön te­rä­väl­lä ky­näl­lä. Hä­nen teks­tin­sä on haus­kaa, kos­ka kir­jai­li­ja osoit­taa sa­mal­la lem­pe­äs­ti, kuin­ka elä­mäm­me saat­taa kä­per­tyä lii­kaa sel­lais­ten ne­ga­tii­vis­ten asi­oi­den ym­pä­ril­le, jot­ka lo­pul­ta ei­vät ole ko­vin va­ka­via on­gel­mia ke­nel­le­kään. ”En­nen oli kun­nol­lis­ta” on usein kuul­tu to­te­a­mus, jos­sa on mu­ka­na tyy­ty­mät­tö­myyt­tä ny­kyis­tä elä­män­me­noa tai omaa elä­män­ti­lan­net­ta koh­taan.

Saaron, Libanon ja Ruovesi

Su­vi­vir­si ja ju­han­nus kuu­lu­vat yh­teen. Tämä yk­si ra­kas­te­tuim­mis­ta vir­sis­tä soi kii­tol­li­suut­ta ja on­nel­li­suut­ta Ju­ma­lan lah­jois­ta, jot­ka saam­me luo­ma­kun­nan kaut­ta. Vir­ren vä­hem­män lau­le­tus­sa 5. sä­keis­tös­sä nämä lah­jat yh­dis­te­tään sii­hen luo­ma­kun­taan, joka on läs­nä Raa­ma­tun his­to­ri­al­li­sis­sa mai­se­mis­sa.

Saaron, Libanon ja Ruovesi

Su­vi­vir­si ja ju­han­nus kuu­lu­vat yh­teen. Tämä yk­si ra­kas­te­tuim­mis­ta vir­sis­tä soi kii­tol­li­suut­ta ja on­nel­li­suut­ta Ju­ma­lan lah­jois­ta, jot­ka saam­me luo­ma­kun­nan kaut­ta. Vir­ren vä­hem­män lau­le­tus­sa 5. sä­keis­tös­sä nämä lah­jat yh­dis­te­tään sii­hen luo­ma­kun­taan, joka on läs­nä Raa­ma­tun his­to­ri­al­li­sis­sa mai­se­mis­sa.

Elävää vettä

Tänä tal­ve­na on häm­mäs­tel­ty ve­den pal­jout­ta maas­tos­sa. Mo­nin pai­koin joet ovat jo tul­va­kor­keu­des­saan ei­kä vii­me ke­sän kui­vuu­des­ta ole enää tie­to­a­kaan. Myös lau­ha ja lu­me­ton tal­vi on var­mas­ti ol­lut mo­nien pu­hee­nai­hee­na ky­läl­lä koh­dat­ta­es­sa. Säät näyt­tä­vät vaih­te­le­van ää­ri­pääs­tä toi­seen. Olem­me tul­leet tie­toi­sek­si sii­tä, kuin­ka vä­hän voim­me luon­toon vai­kut­taa ja kuin­ka mei­dän osam­me on vain so­peu­tua sen olo­suh­tei­siin.

Elävää vettä

Tänä tal­ve­na on häm­mäs­tel­ty ve­den pal­jout­ta maas­tos­sa. Mo­nin pai­koin joet ovat jo tul­va­kor­keu­des­saan ei­kä vii­me ke­sän kui­vuu­des­ta ole enää tie­to­a­kaan. Myös lau­ha ja lu­me­ton tal­vi on var­mas­ti ol­lut mo­nien pu­hee­nai­hee­na ky­läl­lä koh­dat­ta­es­sa. Säät näyt­tä­vät vaih­te­le­van ää­ri­pääs­tä toi­seen. Olem­me tul­leet tie­toi­sek­si sii­tä, kuin­ka vä­hän voim­me luon­toon vai­kut­taa ja kuin­ka mei­dän osam­me on vain so­peu­tua sen olo­suh­tei­siin.

Meitä suurempi

Erään tut­ki­muk­sen mu­kaan 70 pro­sent­tia ih­mi­sis­tä on jos­sa­kin vai­hees­sa elä­mään­sä ko­ke­nut jon­kin it­se­ään suu­rem­man läs­nä­o­lon. Ko­ke­muk­set vaih­te­le­vat sel­väs­tä Ju­ma­lan läs­nä­o­lon ko­ke­muk­ses­ta eri­lai­siin vai­ke­as­ti se­li­tet­tä­viin, mut­ta vah­vas­ti mie­leen pai­nu­nei­siin, se­lit­tä­mät­tö­mäk­si jää­nei­siin ko­ke­muk­siin. Moni on kui­ten­kin ko­ke­nut tuol­lai­sen ti­lan­teen jon­kin­lai­se­na hen­gel­li­se­nä kut­su­na yh­tey­teen Ju­ma­lan kans­sa.

Meitä suurempi

Erään tut­ki­muk­sen mu­kaan 70 pro­sent­tia ih­mi­sis­tä on jos­sa­kin vai­hees­sa elä­mään­sä ko­ke­nut jon­kin it­se­ään suu­rem­man läs­nä­o­lon. Ko­ke­muk­set vaih­te­le­vat sel­väs­tä Ju­ma­lan läs­nä­o­lon ko­ke­muk­ses­ta eri­lai­siin vai­ke­as­ti se­li­tet­tä­viin, mut­ta vah­vas­ti mie­leen pai­nu­nei­siin, se­lit­tä­mät­tö­mäk­si jää­nei­siin ko­ke­muk­siin. Moni on kui­ten­kin ko­ke­nut tuol­lai­sen ti­lan­teen jon­kin­lai­se­na hen­gel­li­se­nä kut­su­na yh­tey­teen Ju­ma­lan kans­sa.

Sär­ky­nei­den majatalo

Vii­me vii­kol­la jul­ki­suu­des­sa oli tut­ki­mus, jon­ka mu­kaan huo­mat­ta­va osa van­hus­vä­es­tös­tä kär­sii yk­si­näi­syy­des­tä. Si­nän­sä ai­he ei var­si­nai­ses­ti ole uu­ti­nen, vaan sa­man­kal­tai­sia ot­si­koi­ta saam­me lu­kea sään­nöl­li­sin vä­li­a­join. On­gel­man rat­kai­se­mi­seen ei sen si­jaan ole no­pei­ta rat­kai­su­ja löy­ty­nyt.

Sär­ky­nei­den majatalo

Vii­me vii­kol­la jul­ki­suu­des­sa oli tut­ki­mus, jon­ka mu­kaan huo­mat­ta­va osa van­hus­vä­es­tös­tä kär­sii yk­si­näi­syy­des­tä. Si­nän­sä ai­he ei var­si­nai­ses­ti ole uu­ti­nen, vaan sa­man­kal­tai­sia ot­si­koi­ta saam­me lu­kea sään­nöl­li­sin vä­li­a­join. On­gel­man rat­kai­se­mi­seen ei sen si­jaan ole no­pei­ta rat­kai­su­ja löy­ty­nyt.

Vapaaksi taakoista

Heik­ki Tu­ru­sen ro­maa­nis­sa, elo­ku­va­na­kin tun­ne­tus­sa ta­ri­nas­sa ”Ki­ven­pyö­rit­tä­jän kylä” on kos­ket­ta­va hen­ki­lö­hah­mo. Nuo­ri mies on lap­se­na sai­ras­tu­nut hen­ki­ses­ti niin, et­tä hän ko­kee vält­tä­mät­tö­mäk­si pyö­rit­tää val­ta­vaa ki­ven­loh­ka­ret­ta edel­lään, min­ne iki­nä hän me­nee­kin. Li­kai­se­na, hi­ki­se­nä ja hen­gäs­ty­nee­nä hän kul­jet­taa taak­kaan­sa pit­kin pel­to­ja, ky­lä­tei­tä ja met­siä.

Vapaaksi taakoista

Heik­ki Tu­ru­sen ro­maa­nis­sa, elo­ku­va­na­kin tun­ne­tus­sa ta­ri­nas­sa ”Ki­ven­pyö­rit­tä­jän kylä” on kos­ket­ta­va hen­ki­lö­hah­mo. Nuo­ri mies on lap­se­na sai­ras­tu­nut hen­ki­ses­ti niin, et­tä hän ko­kee vält­tä­mät­tö­mäk­si pyö­rit­tää val­ta­vaa ki­ven­loh­ka­ret­ta edel­lään, min­ne iki­nä hän me­nee­kin. Li­kai­se­na, hi­ki­se­nä ja hen­gäs­ty­nee­nä hän kul­jet­taa taak­kaan­sa pit­kin pel­to­ja, ky­lä­tei­tä ja met­siä.