Kirkonkellot
Jumala ihmisten käsissä. Meidän edessämme on taas pääsiäisviikon armoton sanoma. Jos kaikkina maaimankaikkeuden muina aikoina me ihmiset olemme Jumalan kämmenellä, tämän yhden viikon ajan oli tosin. Ja jälki ei ole mitenkään kaunista katseltavaa. Kristusta hakattiin, syljettiin naamalle, pilkattiin, ruoskittiin, häväistiin ja lopulta hänet teloitettiin.
Ohimennen tulee helposti ajatelleeksi, että tämä kaiki oli Jumalan ainoalle Pojalle jotenkin helppoa, pikkujuttu. Näin ei ole. Kipu oli kipua Kristuksellekin. Kärsimystie oli Hänellekin tuskien taival. Mutta se kertoo, mitä kaikkea Jumala on valmis tekemään meidän ihmistem vuoksi. Mihin valmis suostumaan, jotta me saisimme sieluillemme rauhan. Ääriimäiseen piinaan saakka. Tämän sanoman äärelle saamme tänäkin pääsiäisenä mykistyä.
Ihmisen ei kannata haluta olla kaikkivoipa. Eikä ottaa omaa elämäänsä täysin hallitaansa. Siitä ei seuraa kuin pääsiäisviikon kaltaisia tapahtumia. Niitä on tälläkin hetkellä meneillään avian liian monessa maailman kolkassa. Ihminen on älyllään ja taidollaan saanut aikaan vuosituhansien aikana paljon hyvää ja kaunistakin, mutta ihminen on kykenevä myös äärettömän julmuuteen ja typeryyteen.
Ihmisen ei kannata haluta olla kaikkivoipa.
Siksi meidän kannattaa liittyä psalminkirjoittajan nöyrään rukoukseen: “Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.” (Psalmi 25). Jumalan tahto on meidän elämämme tae. Hänen totuuttansa etsien voimme välttää kaikki ne väärät ratkaisut, jotka maailma eteemme tuo. Onni ja autuus löytyvät Kristuksen viitoittamasta tiestä. Sillä psalmiin 25 liittyy myös lupaus: ”se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan ja hänen jälkeläisensä perivät maan.” Kestävä kehitys on mahdollista vain, jos me ymmärrämme omien kykyjemme rajallisuuden. Se on myös maailman ja onnen jatkumisen tae.
Kristus toi kärsimyksellään esiin tämän totuuden. Näytti ruhjeillaan sen, miksi Jumala on suuri ja ihmisen kannattaa olla nöyrä. Kaiken väkivallan keskellä oli kunkinkuus, jolle ei ole loppua. Sitä kannattaa seurata. Sillä muuten me olemme vain mölisevä joukko maaherran pihalla, joka huutaa: ”Herra, anna meille Barabbas.”
Kirjoittaja on Ruoveden seurakunnan pastori
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Kinkeriperine on leimannut ja muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Lukukinkereille ihmisiä rohkaistiin painetun sanan pariin ja sitä myöten laaja-alaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Saamme viettää Ruovedellä noitakäräjäviikkoa. Ilojuhlaa siitä, että pitäjämme on ollut sellainen, että yli kolmeen ja puoleensataan vuoteen ketään ei Ruovedellä ole poltettu noitana.
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Johanneksen evankeliumista muistamme, kuinka Magdalan Maria seisoi haudan suulla ja itki. Hän etsii Herraansa. Etsi, muttei heti löytänyt. "Missä Hän on? Mihin Hänet on viety? Ensin Marian elämänsisältö kammottavalla tavalla teloitettu Golgatalla, nyt oli vielä hautakin tyhjä. Voiko lyötyä vielä enempää lyödä?
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Vielä on ehkä valmisteluja jäljelle, kiirettä, stressiä, askaretta ja kaikenlaista puuhaa, mutta kohta se lakkaa. Hiljaisuus laskeutuu ja alkaa juhlapyhät. Niitä valmistaudumme asianmukaisella hartaudella viettämään Jumalan suuremmaksi kunniaksi, toivottavasti.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Ensi lauantaina tuhannet ja taas tuhannet hautakynttilät valaisevat syksyn pimeää marrasta. Niiden liekit kurottautuvat hentoina ja hauraina taivasta kohti, ja kertovat näin ihmisen muistista.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Olemme saaneet kuulla ilouutisen, että naalin pesintä on pitkästä aikaa onnistunut Suomessa. Se on hienoa, olkoonkin, että Suomen naalikanta on vain Ruotsin ja Norjan naalikannan häntä eikä erityisen uhanalainen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste