Maa­il­mas­sa myl­ler­tää nyt mo­net voi­mat. On rau­ha­ton­ta. On so­taa. On­ko paha pääs­syt ih­mis­kun­nan nis­kan pääl­le? Mitä voin teh­dä pie­ne­nä ih­mi­se­nä? Vas­taus on yk­sin­ker­tai­nen: ru­koi­le ja ru­koil­laan yh­des­sä. Jos ei löy­dy omia sa­no­ja, ovat Py­hän Fran­cis­cus As­si­si­lai­sen rau­han ru­kous nyt pai­kal­laan:

Va­pah­ta­ja, tee mi­nus­ta rau­ha­si vä­li­kap­pa­le,

niin et­tä sin­ne, mis­sä on vi­haa,

toi­sin rak­kau­den,

mis­sä louk­kaus­ta, toi­sin an­teek­si­an­non,

mis­sä epä­so­pua, toi­sin yk­si­mie­li­syy­den,

mis­sä ereh­dys­tä, osoit­tai­sin to­tuu­den,

mis­sä epäi­lys­tä, aut­tai­sin us­koon,

mis­sä epä­toi­voa, nos­tai­sin luot­ta­muk­seen,

mis­sä pi­meyt­tä, loi­sin si­nun va­lo­a­si,

mis­sä su­rua, vi­rit­täi­sin ilon ja loh­du­tuk­sen.

Niin et­tä, oi Mes­ta­ri, en yrit­täi­si niin pal­jon

et­siä loh­du­tus­ta kuin loh­dut­taa mui­ta,

ha­kea ym­mär­tä­mys­tä kuin ym­mär­tää toi­sia,

pyy­tää rak­kaut­ta kuin ra­kas­taa mui­ta,

sil­lä an­ta­es­saan saa,

ka­dot­ta­es­saan löy­tää,

unoh­ta­es­saan saa an­teek­si,

kuol­les­saan nou­see ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Sau­li Kes­ki­nen

vt. kirk­ko­her­ra