Kan­sa­lai­set, med­bor­gare!

Ru­koi­li­ja­sir­kat, mar­tit, ta­pi­ot ja tel­ler­vot ovat kuol­leet. Il­mas­ton­muu­tos, myös hen­gel­li­nen, on tot­ta. Ru­koi­li­joi­ta on yhä vä­hem­män. Olem­me­ko ar­vo­jen muu­tok­ses­sa saa­neet mi­tään kes­tä­vää ti­lal­le? Tau­ti on tul­lut ja tun­tuu jää­vän py­sy­väk­si.

Kan­sa­lai­set, med­bor­gare!

Ru­koi­li­ja­sir­kat, mar­tit, ta­pi­ot ja tel­ler­vot ovat kuol­leet. Il­mas­ton­muu­tos, myös hen­gel­li­nen, on tot­ta. Ru­koi­li­joi­ta on yhä vä­hem­män. Olem­me­ko ar­vo­jen muu­tok­ses­sa saa­neet mi­tään kes­tä­vää ti­lal­le? Tau­ti on tul­lut ja tun­tuu jää­vän py­sy­väk­si.

Pait­si­ossa!!

Kan­sal­la ei ole lain­kaan it­sek­ri­tiik­kiä. Ku­kaan ei ar­vi­oi enää omaa elä­män­ta­paan­sa. Toi­sin pi­tää ol­la. Kun on sen ai­ka niin elä­män suun­taa pi­tää tar­kis­taa ja suun­ta kään­tää. Ja se ai­ka on nyt!.

Pait­si­ossa!!

Kan­sal­la ei ole lain­kaan it­sek­ri­tiik­kiä. Ku­kaan ei ar­vi­oi enää omaa elä­män­ta­paan­sa. Toi­sin pi­tää ol­la. Kun on sen ai­ka niin elä­män suun­taa pi­tää tar­kis­taa ja suun­ta kään­tää. Ja se ai­ka on nyt!.

Haudalla

Pyhä Ju­ma­la on mi­nul­le tä­män tien ja teh­tä­vän osoit­ta­nut. Täl­le hau­dal­le olen nyt py­säh­ty­nyt ys­tä­vä­ni kans­sa. Olen tot­tu­nut sii­hen, et­tä yl­lä­tyk­siä sat­tuu. Ai­na sat­tuu ja ta­pah­tuu. On ol­lut mo­nen­lai­sia kään­tei­tä, ih­mi­siä, teh­tä­viä, het­kiä, jot­ka ovat jos­tain vain kuin tul­leet. Ne ovat ti­lan­tei­ta, jot­ka on mi­nul­le an­net­tu, mer­kit­tä­viä eh­kä toi­sil­le­kin.

Haudalla

Pyhä Ju­ma­la on mi­nul­le tä­män tien ja teh­tä­vän osoit­ta­nut. Täl­le hau­dal­le olen nyt py­säh­ty­nyt ys­tä­vä­ni kans­sa. Olen tot­tu­nut sii­hen, et­tä yl­lä­tyk­siä sat­tuu. Ai­na sat­tuu ja ta­pah­tuu. On ol­lut mo­nen­lai­sia kään­tei­tä, ih­mi­siä, teh­tä­viä, het­kiä, jot­ka ovat jos­tain vain kuin tul­leet. Ne ovat ti­lan­tei­ta, jot­ka on mi­nul­le an­net­tu, mer­kit­tä­viä eh­kä toi­sil­le­kin.

1= 12+70+3000

Sai­ras­tu­mi­sia ei ai­na voi en­na­koi­da. Tau­te­ja tar­ka­taan, mut­ta ne ei­vät ete­ne las­kel­mien mu­kaan. Ha­vain­not, mer­kit ja al­tis­tu­mi­set ovat ve­teen piir­ret­ty­jä vii­vo­ja. Syyt ja seu­rauk­set ei­vät tai­vu ma­te­maat­ti­siin mää­ri­tel­miin. Tu­le­vai­suus jää hä­mä­rän peit­toon.

1= 12+70+3000

Sai­ras­tu­mi­sia ei ai­na voi en­na­koi­da. Tau­te­ja tar­ka­taan, mut­ta ne ei­vät ete­ne las­kel­mien mu­kaan. Ha­vain­not, mer­kit ja al­tis­tu­mi­set ovat ve­teen piir­ret­ty­jä vii­vo­ja. Syyt ja seu­rauk­set ei­vät tai­vu ma­te­maat­ti­siin mää­ri­tel­miin. Tu­le­vai­suus jää hä­mä­rän peit­toon.

Jat­ko­ker­to­mus: mitä tapahtui vuorella

Jäin poh­ti­maan tu­tun mie­hen mi­nul­le koh­dis­ta­maa lau­sah­dus­ta. Oli­ko hä­nel­lä kä­si­tys sii­tä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on mo­nil­le täy­sin vie­ras asia? Vai ko­ki­ko hän niin, et­tä pa­pin teh­tä­vä oli­si jol­lain ta­val­la to­dis­taa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lo?

Jat­ko­ker­to­mus: mitä tapahtui vuorella

Jäin poh­ti­maan tu­tun mie­hen mi­nul­le koh­dis­ta­maa lau­sah­dus­ta. Oli­ko hä­nel­lä kä­si­tys sii­tä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on mo­nil­le täy­sin vie­ras asia? Vai ko­ki­ko hän niin, et­tä pa­pin teh­tä­vä oli­si jol­lain ta­val­la to­dis­taa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­lo?

Onko Jumala olemassa?

Nel­jä mies­tä kii­pe­si vuo­rel­le. Tai­si ol­la Saa­na tai sit­ten Nat­ta­nen. Hui­pul­la huo­kais­tiin. Kat­se kään­tyi niin pal­jon kuin nis­ka an­toi va­raa. Sit­ten al­koi vuo­ri­pu­he. Yk­kö­nen to­te­si: ”Ei tätä kyl­lä mi­kään kun­nal­lis­jär­jes­tö ole ai­kaan­saa­nut!” Kol­mo­nen oli sa­maa miel­tä: ”Luon­to ja luo­mi­nen ovat kyl­lä kai­ken kaik­ki­aan jo­tain, jo­tain ih­mis­tä suu­rem­paa!”

Onko Jumala olemassa?

Nel­jä mies­tä kii­pe­si vuo­rel­le. Tai­si ol­la Saa­na tai sit­ten Nat­ta­nen. Hui­pul­la huo­kais­tiin. Kat­se kään­tyi niin pal­jon kuin nis­ka an­toi va­raa. Sit­ten al­koi vuo­ri­pu­he. Yk­kö­nen to­te­si: ”Ei tätä kyl­lä mi­kään kun­nal­lis­jär­jes­tö ole ai­kaan­saa­nut!” Kol­mo­nen oli sa­maa miel­tä: ”Luon­to ja luo­mi­nen ovat kyl­lä kai­ken kaik­ki­aan jo­tain, jo­tain ih­mis­tä suu­rem­paa!”