”Koti on meis­sä it­ses­säm­me, me kan­nam­me ko­tia mu­ka­nam­me, ai­na­kin me, jot­ka em­me ko­to­na ole.”

Näin tii­vis­tää Ruo­ve­del­lä syn­ty­nyt ja tääl­lä lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa viet­tä­nyt Mai­ja Asun­ta-Johns­ton Suo­mes­ta muu­al­le muut­ta­neen siir­to­lai­sen elä­män­ti­lan­teen Anu Heis­ka­sen toi­mit­ta­mas­sa ja OK-kir­jan tänä vuon­na jul­kai­se­mas­sa ul­ko­suo­ma­lais­ten an­to­lo­gi­as­sa Kunt­ta. Mai­jal­le it­sel­leen ul­ko­maan­vuo­sia on ker­ty­nyt 47. Niis­tä vuo­den 1971 hän asui Na­mi­bi­as­sa. Itä­val­taan hän muut­ti 1973.

Kunt­ta-an­to­lo­gi­as­sa kol­me­kym­men­tä­nel­jä pit­kään ul­ko­mail­la asu­nut­ta suo­ma­lais­kir­joit­ta­jaa ker­too ta­ri­naan­sa ja poh­tii suo­ma­lai­suut­ta, ul­ko­suo­ma­lai­suut­ta, muu­ka­lai­suu­den tun­net­ta ja so­peu­tu­mis­ta. Käy­tös­sä on kir­jal­li­suu­den koko kir­jo: muis­tel­mat, ker­to­muk­set, no­vel­lit, es­seet, ru­not ja kir­jeet, jopa yk­si kuun­nel­ma­kin.

Kir­joit­ta­jis­ta val­ta­o­sa on sa­mas­ta so­si­aa­li­sen me­di­an ul­ko­suo­ma­lais­ryh­mäs­tä, mut­ta alu­eel­li­nen kat­ta­vuus on sil­ti laa­ja. Kir­joit­ta­jat ovat asu­neet yh­teen­sä kuu­des­sa maa­no­sas­sa ja Suo­men li­säk­si nel­jäs­sä­kym­me­nes­sä muus­sa val­ti­os­sa. Yh­tä­läi­syyk­siä pie­nin poik­keuk­sin on kui­ten­kin mo­nia: Kir­joit­ta­jat ovat kah­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta nai­sia ja lä­hes jär­jes­tään he ovat tai ovat ol­leet nai­mi­sis­sa muu­ta kan­sal­li­suut­ta ole­van kans­sa.

Nel­jää lu­kuun ot­ta­mat­ta he ovat asu­neet ul­ko­mail­la vä­hin­tään kol­me­kym­men­tä vuot­ta, yh­dek­sän jopa vii­si­kym­men­tä vuot­ta tai enem­män. Kol­mea lu­kuun ot­ta­mat­ta he ovat myös jää­neet elä­ke­vuo­sik­seen ul­ko­mail­le. Yh­tey­den­pi­to Suo­meen vaih­te­lee­kin sit­ten jo enem­män. Har­vas­sa ovat kui­ten­kin ne, jot­ka Mai­ja Asun­ta-Johns­to­nin ta­voin käy­vät Suo­mes­sa vuo­sit­tain. Mai­ja on myös yk­si niis­tä nel­jäs­tä, jot­ka täs­tä jou­kos­ta ovat jul­kais­seet omaa tuo­tan­to­aan.

Kunt­ta-an­to­lo­gi­an val­ta­vir­taa ja sa­mal­la pai­na­vin­ta an­tia ovat kir­joit­ta­jien omiin vai­hei­siin ja ko­ke­muk­siin pe­rus­tu­vat ti­li­tyk­set ja poh­din­nat, joi­hin myös Mai­jal­ta an­to­lo­gi­as­sa mu­ka­na ole­vat teks­tit kuu­lu­vat. Nä­kö­kul­ma hä­nel­lä on eh­kä Suo­mi-kes­kei­sem­pi kuin muil­la, joil­la ei maas­ta­muu­ton jäl­keen ole ol­lut yh­tä kiin­tei­tä yh­teyk­siä en­sim­mäi­seen ko­ti­seu­tuun­sa. Lap­suu­den­muis­to­jen ja sa­tun­nais­ten käyn­tien va­ras­sa ole­vat puo­les­taan pai­not­ta­vat enem­män sitä, mi­ten ko­tou­tu­mi­nen vie­raan maan oloi­hin on on­nis­tu­nut ja mitä heil­lä suo­ma­lai­suu­des­ta on säi­ly­nyt.

Teks­tien yleis­vai­ku­tel­ma on myö­tä­su­kai­suus. Sik­si sel­lai­set kir­joi­tuk­set kuin Heta Lums­de­nin si­sar­kau­nas­ta ker­to­va Ke­sä­vie­rai­lu ja Pir­jo Toi­vo­sen Tyt­töp­rin­ses­sa, jos­sa ker­ro­taan lap­sen so­peu­tu­mis­vai­keuk­sis­ta uu­teen kie­leen ja uu­teen ym­pä­ris­töön, ovat pi­ris­tä­viä poik­keuk­sia. Ru­not jää­vät vä­li­pa­loik­si, joil­la ryt­mi­te­tään kun­tan val­ta­la­ji­na ole­vaa proo­sa­teks­tiä. Osin nii­tä on käy­tet­ty jopa pals­tan­täyt­tee­nä.

Kunt­ta tar­koit­taa siir­to­var­vik­koa, jo­ten se on oi­va nimi ul­ko­suo­ma­lais­ten teks­teis­tä koos­tu­val­le an­to­lo­gi­al­le. Tee­maa tu­kien kir­jan teks­tit on ryh­mi­tel­ty suo­ma­lais­ten kas­vien mu­kai­ses­ti. Siir­to­suo­ma­lai­sia aja­tel­len se on hyvä rat­kai­su. Meil­le muil­le taas oli­si ol­lut enem­män mie­leen tie­tää, mil­lai­sia kuk­kia, mar­ja­pen­sai­ta ja mui­ta kas­ve­ja kir­joit­ta­jien nyky-ym­pä­ris­tös­sä kas­vaa. Se tai­taa kui­ten­kin ol­la seu­raa­van kir­jan asia. Toi­vot­ta­vas­ti sel­lai­nen lä­hi­vuo­si­na il­mes­tyy.